Kuljen tietäni.
Ihanaa metsäpolkua.
Tuttuakin tutumpaa askellan.
Sammal tuoksuu.
Hongisto kutsuu juurelleen.
Aina kun sen tunnen.
Tuon surun.
Kaipuun tunteiden.
Tulee kyyneleet.
Ajatukset laukaa.
Tämä sydän parkaa.
On tunteiden orja.
Halaan honkaani.
Tuota jykevää puutani.
Ja kuiskaan.
Kiitos olet olemassa.
Lohdutat.
Istun penkille.
Rantatörmäälle.
Ja hymyilen.
Tänään tuulee.
Syksyinen järvi viilenee.
Tunteeni eivät.
Ihanaa metsäpolkua.
Tuttuakin tutumpaa askellan.
Sammal tuoksuu.
Hongisto kutsuu juurelleen.
Aina kun sen tunnen.
Tuon surun.
Kaipuun tunteiden.
Tulee kyyneleet.
Ajatukset laukaa.
Tämä sydän parkaa.
On tunteiden orja.
Halaan honkaani.
Tuota jykevää puutani.
Ja kuiskaan.
Kiitos olet olemassa.
Lohdutat.
Istun penkille.
Rantatörmäälle.
Ja hymyilen.
Tänään tuulee.
Syksyinen järvi viilenee.
Tunteeni eivät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nuo askeleet sievät
äänikin niin tuttu
ei tömise, ei tallaa
ne perille vievät
tuo puu niin tuttu
kaarnapinta petäjäinen
turvana taipaleella
se on se juttu
sitä tuulet taivuttaa
kaarnan karistaa
mut paikallansa pysyy
yksinäistä lohduttaa
Ja sanoiksi puit.
Kiitos kun kurkistit.
polulla runon vaellan !
Enkö erota sua hongasta,
vai olenko itsekin jo maatunut maahinen ; )
Puhunpa Hongalle,
vastaako Hän ?
Luvalla.
Kiitos,,,,,:)
Viisas vanha puu,
sinäkin rakastamisen tiedät,,,,,)
: ) yöhön uneesi Kiitoksen !
Niin kirkkaana nousee mieleeni tuon runosi myötä nämä pari kulunutta syyspäivää. Runosi on taas niin täynnä tunnelmaa, kuin suoraan nämä kuluneet päivät olisi irroitettu runostasi.
Osaat sovittaa runoihisi tunnelman ja tunteen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Sanot olevasi "luonnonlapsi", siitä kai se johtuukin. Tarkoituksellisesti pyrkien ei varmaan pääsisi noin kauniiseen tulkintaan, sen on tultava jostakin luomisvoimasta, jostakin runoilijan sielun syvyydestä.
Kiitos, että olet.
Syyshaaveita
Hiljaa tuuli huokaa
latvassa honkapuun.
Pehmentää polulla askelta
neulasten matto.
Ilma syksyisen kuulas,
vielä kesän lämpöä löytää.
Vaikka jo tuoksuu tuulessa syksy
ja koivu lehtiään heittää.
Kevyt on kulkijan askel
ja aatos sen myötä.
On polun päässä rannalla laavu,
siel aion viettää mä yötä.
Alla tähtisen taivaan
ja kuutamon hohteen,
mä sinusta aion
löytää haaveillein kohteen.
Sinä sen ceero osaat.
Kiitos.
Taas alkaa viikko eikös:)