Aava

aava: avoin, laaja, avara.

käytetään usein yhteydessä "aava meri", "aava maa" toisinaan myös "meren aava" (ts. ikään kuin "meren lakeus"). viimeisimmässä yhteydessä substantiivi, yleisesti ottaen adjektiivi.


Joissakin lähteissä Aava, englanniksi siis Ava, mainitaan Eevan (Eva) muunnokseksi. Eva on alunperin hepreaa, johdos hepreankielisestä sanasta 'chavah' - suomeksi 'elämä'. Ranskassa tunnetaan myös 800-luvulla elänyt Pyhä Ava, jonka nimi on todennäköisimmin peräisin germaanisesta juuresta 'avi', suomeksi 'toivottu', 'haluttu', 'kaivattu'.

Avaa on myös käytetty kelttiläisen nimen Aoife (äännetään pitkälti samoin kuin englannin Eve) englantilaisena versiona. Nimen Aoife merkitys on 'säteilevä', 'loistava'.

Ava on myös persialainen nimi, jonka merkitys on 'kutsumus'.

Mutta suomalaisittain kahdella A:lla kirjoitettuna nimeä voisi tosiaan varmaankin pitää lähinnä merellisenä, liittyen "aavaan mereen" tai "meren aavaan". Siksi nimi mielestäni sopiikin hyvin yhteen toisen merellisen nimen "Isla" kanssa. Isla on skotlantilainen nimi, tarkoittanut alun perin Islayn saarelta kotoisin olevia, toisaalta espanjan kielen sana Isla tarkoittaa jo sinällään saarta.