Kertokaahan mikä siihen auttaa? Erakoidun, koska en halua tulla väärin koetuksi, enkä halua olla "julkisesti trans". Tavallisten cis-ihmisten seurassa olo on jo lähes sietämätön, pää tuntuu räjähtävän ja ahdistaa. Tuntuu, että en osaa enää kommunikoida tilanteissa, joissa pitäisi ja tästä syystä pelkään edellä mainittuja tilanteita. Sosiaaliset taidot taitavat olla katoamaisillaan. Miten ihmeessä ylläpitää niitä prosessin aikana? Mun ihmissuhteet rajoittuu tällä hetkellä ainoastaan perheeseen.
Erakoituminen
yksin tallustelija
9831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kannata murehtia. Prosessin aikana voi otta koville, mutta kun huomaat ettei enää tarvitse salailla asioita, tilanne helpottuu. Prosessin jälkeen sosiaaliset yhteydet yleensä helpottuu joten eiköhän se siitä klaarannu kun ei enää tarvitse olla trans. Eikä prosessin aikanakaan tarvitse olla trans, ei ole pakko kertoa jokaiselle mistä on kyse.
että on tehty se virhe että on kerrottu kaikille tai sitten kaikki tietävät sitäkautta jos ei mene yhtään läpi...
Noihin ei ole oikein helppoja ratkaisuja ainakaan. Ensimmäiseen tapaukseen en keksi mitään "kivaa ja mukavaa" ratkaisua, vaikka toisessa tapauksessa sentään voi sentään odottaa että menee läpi, mutta jos on pilannut maineensa pahasti ei voine muutakuin hyväksyä elämäntapatransun osan. En tosin usko sen elämäntapatransuna elämisenkään olevan mikään maailmanloppu, jos siihen osaa suhtautua oikein, mutta en osaa sanoa kun en ole kokeillut.
Tavallaanhan sitä siis on aina trans (vaikka tähän tuo sana onkin huono koska se viittaa siirtymään, pitäisi ehkä ennemminkin sanoa vaikka intersukupuolinen, koska siitähän käytännössä on aina kyse), mutta fyysinen korjaus helpottaa sen epäolennaisen ja sosiaalista elämää haittaavan tiedon piilottamista cis-ihmisiltä. Usein se loppupeleissä auttaa jopa niinpaljon että koko oman sukupuolen näennäinen "poikkeavuus" unohtuu suurimmaksi osaksi ajasta eikä tule esim. mietittyä mitään läpimenoa tai vastaavaa, siksi kannattanee vielä odottaa hormonien vaikutuksia ennenkuin heittää kirveen kaivoon.
Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kaikenlaisesta intersukupuolisuudesta tulee niin normaali juttu ettei se ketään enään hetkauta ja tällöin voinee olla vapaammin itse kukin meistä. Tämä siis voinee tapahtua kun lääketiede vielä kehittyy ja on pakko vihdoin myöntää ettei se fyysinen sukupuoli yleensäkään ole kovin yksinkertainen tai binäärinen asia, koska merkit tästä kehityksestä on jo ilmassa. Ehkä tuolloin ymmärretään sitten enemmän kunnioittaa ihmisten sukupuoli-identifikaatioita ja käyttäymistä kuin sitä fyysistä puolta.
Ajatus intersukupuolisuudesta ja transsukupuolisuudesta romahduttaa heteroperhevalheen sekä kristillisen protofasismin. Jälkimmäinen taas johtaa todennäköisesti lahkoluonteen omaavan uusnatsismin nousuun. Molempi pahempi.
Ensin luullaan ja sitten aletaan antamaan neuvoja miten pitäisi elää. Tosiasiassa ei tiedetä mitä aloittaja tarkoitti.
Olethan jo täälläkin näistä Taneleista sun muista huomannut, etteivät cissit saa ikinä mitään originelleja ajatuskuvioita, aina pyörii samalla uralla. Sosiaalisuus on vahvasti yliarvostettua.
Ei kenenkään muunkaan sosiaaliset taidot ole kovin kehittyneitä tässä maassa.
ihmiset joita tunnen ovat suurimmaksi osaksi "heterokulttuurin" kieltäviä cismiehiä ja naisia, toki positiivisia poikkeuksiakin on paljon kuten esim. juuri sinä, mutta se hukkuu usein dementikkojen horinaan, kanojen kaakatukseen ja akateemiseen transpaskarteluun. Tämä johtuu siitä että kun cissejä on vaan määrällisesti enemmän niin siihen porukkaan mahtuu enemmän "vaihtoehto"-ihmisiäkin kun vaikka tähän porukkaan, sanokaa jengipetturiksi, mutta tämä on ihan tosi.
olla, että kyse on henkilökemioista ja olisi paljonkin mielenkiintoisia ihmisiä, joihin puolestaan sinä et saa yhteyttä tai jotka eivät saa sinusta juuri mitään ihmeellistä irti, vaikka ajattelisitkin että sinustahan irtoaa vaikka mitä. Jos toisia ei huvita edes yrittää kanssasi, koska olet ulosanniltasi jotain mitä sitten oletkaan? Voi myös olla, että kuvittelet sinulla olevan yhteys joihinkin ihmisiin, jotka todellisuudessa eivät ajattelekaan järin paljoa sinusta, tai samalla tavalla kuin itse luokittelit muita äsken.
Ei pahalla, mutta tuossa kuulostat vähäsen vain itsekeskeiseltä ja superegoiselta kuningattarelta joka itse paskartelee ympäriinsä. Kuulostat "totuus"ihmiseltä pohtijaihmisen sijaan. "Totuus"ihmiset ovat kaksipiippuisia. Toisiin he vetoavat, toiset he karkottavat tai saavat vähintään varovaisiksi. Pohtijat ovat passiivisempia. Se ei tarkoita miellenkiinnottomuutta. Saatat ehkä kuvitella olevasi passiivisempi kuin olet? Ehkä et näe toisten ihmisten hyviksi tarkoitettuja motiiveja, tai lakaiset ne syrjään. Luulet ehkä tietäväsi paljon. Se ei kannata ikinä.
Asiat ei ole koskaan vain toisesta kiinni.
Just a thought. :)
sosiaaliset taidot mihinkään katoa, susta vain tuntuu siltä. Itse olen aina ollut yksin viihtyvää tyyppiä, eikä mua kyllä kiinnostakkaan ylenmääräinen sosiaalinen elämä. Jos tuntuu että seuraa kaipaan sitä varmasti löytyy kun vain ulos lähtee. Ja pois se turha miettiminen mitä ne muut ajattelee, menoks vaan jos siltä tuntuu.
Minulla on vielä vaikeampaa, koska äidinkieleni ei ole suomi, minulla ei ole kavereita, asun pohjois Savossa, ei ole mitään tuki, ainoastaan puoliso, joka ei ymmärrä koska on jo itse täysin hetero 60v mies. Itse olen kohta 40v. Kaipaan muita trans ihmisiä täällä, ja myös etelä Euroopalaisia.