Siis minua ei kiinnosta yhtään mikään ala. Mitään työtä en keksi jota haluaisin tehdä. Olen tuijottanut kaikki mol.fi työpaikka kuvaukset läpi, työkkäriin soitellut ja kysellyt testejä oman alan löytämiseksi. Niistäkin testeistä tuli tulokseksi alat jotka ei kiinnosta pätkääkään.
Minulle ei ole olemassa työtä joka kiinnostaisi vähääkään. En mene opiskelemaan mitään mikä ei kiinnosta, eli tällä näkymin en mene opiskelemaan koskaan.
Terv. Tuleva pummi
Minulle ei ole olemassa työtä joka kiinnostaisi vähääkään. En mene opiskelemaan mitään mikä ei kiinnosta, eli tällä näkymin en mene opiskelemaan koskaan.
Terv. Tuleva pummi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noh joskus elämässä ei saa kaikkea mikä haluaa. Jos ei kiinnosta mikään niin turha sitä on täältä hyväksyntää hakea. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät rakasta työtään, mutta tekevät sitä silti koska eivät halua heittäytyä yhteiskunnan eläteiksi. Sillä heillä on Selkärankaa. Kuinka monen postinjakajan, kaupan kassan, kirjapitäjän tai rekkakuskin erityisesti _rakastavan_ työtään.
Hakeudu ihan tavallisiin duunarihommiin klo. 8-16-duuniin ja etsi elämäsi ilot muualta kuin töistä. Kuitenkin on niin, että töiden ei tarvitse olla elämän pääasia vaan niiden ainut funktio on saada rahaa ja muun elämän voi sitten hoitaa työpaikan ulkopuolella.
Mulla oli ihan sama juttu, ja siinä pähkäilyssä menikin sitten vuosi jos toinenkin... siitä oman alan löytämisestä kasvoi aivan mieletön mörkö, ja olen kokeillut montaa eri koulua ja alaa, amiksesta yliopistoon, löytämättä mitään mikä innostaisi. Motivaatiota opiskeluunkaan ei ole, kun mikään ei erityisemmin kiinnosta. Kadehdin aina kavereitani jotka jo yläasteella tiesivät, mitä heistä tulisi, ja minua on monet kerrat suututtanut kuunnella juuri tuon edellisen kirjoittajan kaltaisia kommentteja. Meillä on kuitenkin jumalauta vain yksi elämä, ja työ on sen verran iso osa sitä, että kyllä se vaan kannattaa etsiä se "oikea"! Olen kerta kaikkiaan kieltäytynyt tyytymästä tyytymättömyyteen. Vuosia olen etsinyt ja tehnyt kaiken maailman testit sun muut, ilman tulosta. Ja tadaa- yhtäkkiä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja tiedän tasan mitä haluan; mahtava fiilis. Ainoa huono puoli on se, että pääsykokeisiin on kolme viikkoa lukuaikaa, kun "heräsin" näin viime tipassa... mutta mitä siitä, luen vaikka vuorokauden ympäri. Tässä iässä (27v.) ei ole aikaa hukattavaksi. Toivon, että Sinä löydät oman juttusi paljon aikaisemmin kuin minä; tämän ikäisenä 18-vuotiaiden ylioppilasplanttujen "luokkakaverina" olo ei paljoa innosta... ja selitäpäs sitten valmiina työmarkkinoilla, että miksi olet jo 35 ja vastavalmistunut... mutta minkäs teet. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Onko jokin aine koulussa, jossa olit hyvä? Tai josta pidit? Voisiko sillä linjalla jatkaa? Ja muista miettiä asioita eri kanteilta- valmistuttua on useampia eri vaihtoehtoja missä voi olla töissä, eikä vain se yksi ilmeinen eli mihin koulutus vaikuttaa suuntaavan; esim jos käyt sairaanhoitajakoulutuksen sinusta oletettavasti tulee sairaanhoitaja, mutta ei sinun tarvitse olla töissä sairaalassa kolmivuorotyössä paskoja pyyhkimässä vaan voit olla vaikka terveysalan konsultti tai vaikka sairaanhoidon opettaja tai mitä vaan.
Luultavasti Sinäkin sentään jostakin pidät- esim jos rakastat karkkia, perusta karkkikauppa! ;)
Älä huoli, kyllä se ala Sinullekin löytyy, se voi vain viedä aikaa. Äläkä anna kenenkään mielipiteiden painostaa Sinua alalle joka ei tunnu oikealta; neljä- viisikymppisiä ammatinvaihtajia on jo ihan tarpeeksi. Parempi saada se kerralla oikein, kuin tympääntyä oikein kybällä sitten "liian vanhana".
Tsemppiä!
Quote:
Tässä iässä (27v.) ei ole aikaa hukattavaksi. Toivon, että Sinä löydät oman juttusi paljon aikaisemmin kuin minä; tämän ikäisenä 18-vuotiaiden ylioppilasplanttujen "luokkakaverina" olo ei paljoa innosta... ja selitäpäs sitten valmiina työmarkkinoilla, että miksi olet jo 35 ja vastavalmistunut... mutta minkäs teet. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
End quote.
Sattui silmiin tuo "tässä iässä". 27 vuotias on vielä todella nuori. Pahus eläkeikäänkin on vielä pidempi aika kuin elettyä elämää takana.
Itsekin löysin oman alan vasta noihin aikoihin, ja sen jälkeen vierähti useampikin vuosi ennenkuin lähdin opiskelemaan tätä alaa. Ja työhaastattelussa ei edes ikäni ollut keskustelun aihe, koska työnantaja todella tarvitsee tekijöitä, eikä silloin merkitse se, että onko hakija 20 vai 40.
...kyllä niin että 27 ei todellakaan ole mikään nuori kun puhutaan opintojen aloittamisesta varsinkin jos työkokemustakaan ei ole. Yli kolmekymppinen vastavalmistunut täysin kokematon henkilö ei kyllä ole mikään kingi työmarkkinoilla.
Itse myös 27 vuoden ikään asti eri koulutusohjelmissa ja työpaikoissa omaani etsiskellyt. Nyt vaihdan vaihteeksi paikkakuntaa ja koulua. Toivottavasti tärppää tällä kertaa. Kiinnostavalta ja tulevaisuutta ajatellen järkevältäkin näyttää ainakin etukäteen.
Jotenkin vanhaltahan tässä alkaa tuntua ja valmistuminen venyy tosiaankin komen kympin paremmalle puolelle. Jos ei tuollakaan tärppää, niin kai se on välillä lähdettävä taas duunariksi tienaamaan. Opintotukikuukaudet kun loppuvat kohta, eikä koko ikäänsä viitsisi 400 eurolla kuussa muutenkaan pyristellä.
Toisaalta nämäkin viimeiset vajaa kymmenisen vuotta siellä täällä ovat olleet melkoisen antoisaa aikaa. Elämänkokemusta ainakin on kertynyt niin ylä, kuin alamäistä. Jälkeenpäin ajateltuna ei ole montaa ajanjaksoa, joita haluaisi poiskaan vaihtaa. Ja on kai tästä jotain oppia päähänkin tarttunut. Ainakin seuraavan paikkani vanhat pääsykokeet tuntuivat jo lukemattakin läpihuutojutulta, vaikka en ihan helpointa koulutusohjelmaa valinnutkaan.
Eli ei muuta kuin valitsemaan jotain. Valintaoppaista löytyy yllättävänkin monen näköistä linjaa eri oppilaitoksissa. Ei ole pakko mennä lukemaan sähkötekniikkaa tai historiaa. Eikä se maailmaa kaada, jos huomaa olevansa jossain vaiheessa väärässäkin paikassa. Pumminakin mukavampi olla, kun tietää ainakin yrittäneensä. Ei jäydä koko aikaa mielessä, että olisipa pitänyt tuotakin kokeilla silloin...
Olen nyt jo kolme vuotta miettinyt mikä kiinnostaisi, mutta en keksi mitään. Jos jonnekin menen opiskelemaan niin se on sitten joku ammattioppilaitos, mutta mikä ihmeen ala? Kun minua ei kiinnosta yhtään mikään.
Ja kun minä olin yläasteella niin minunkin kaverit tiesivät miksi he tulevat sitten "isona." Itse en sen kummemmin miettinyt vaan aattelin että "njääh, se on sitte sen ajan murhe..." No nyt on se aika ja se murhe on tosi iso! Tällä hetkellä yläaste kavereistani yksi on jo päättämässä paperialan opintoja, ja hän aikoo mennä paperitehtaaseen töihin. Ja entä minä??? Ei mitään, minä olen vielä samalla tasolla kuin yläasteeta päästyäni.
Olen itsekin päättänyt sen että haluan tehdä töitä joista oikeasti olen kiinnostunut ja jota tykkään tehdä! Työ vie niin ison osan päivästä että en halua sen olevan ainaista kärsimystä. Olisi mahtavaa kun voisi nousta joka aamu mukavaan työhön jossa oikeasti tykkää olla.
Koulussa kyllä pidin ATK:sta ja kuvaamataidosta. Muutes, kuvaamataitoni numero rysähti kympistä vitoseen kun koko vuoden työni olivat kadonneet kuvaamataidon kansiostani mysteerisesti. Opettaja syytti minua huolimattomuudesta ja antoi niin huonon numeron että ihan hävettää...No kumminkin, ATK ja piirtäminen kiinnostaa. Ja tiedän kyllä ATK ja piirrustus aloja, mutta minua ei vain ne kiinnosta.
Yrittäjyys on kyllä käynyt mielessä...mutta taidan kallistua pummialaan tätä vauhtia.
joo mulla sama tilanne. lukio tuli käytyy, harmittaa vaan että silloin kiinnosti kaikki muu paitsi opiskelu joten paprut sitten aika huonot. Nyt ikää omasta mielestä paljon 24 eikä vaan tunnu mitään oikein löytyvän. Pikkusen rupee jo stressaankin. Eikä huonojen paperien kanssa niin helppo esim amk:hon päästä, vaikka motivaatiota ja opiskelu valmiuksia olisikin.
Minun yläasteen arvosanani ovat järkyttävän huonot, kun ei kiinnostanut pätkääkään silloin se opiskelu. Nyt ketuttaa täysillä kun ei tullut opiskeltua kunnolla!
Minun pitäisi eka painua nostamaan yläasteen arvosanoja että edes pääsisi sitten vaikka johonkin ammattioppilaitokseen.
sama homma.Työkkärin sivut käyn läpi päivittäin,mutta mikään ei kolahda.Haluaisin kunnon ammatin,josta saisin rahaa elääkseni.Mutta mistä perkeleestä sen sitten löytää?!
Alkaa olla olo tosi epätoivoinen...
Vaikka tämä kuulostaakin ööh..."oudolta" mutta TAVALLAAN olen onnellinen että en ole ainoa joka on tällaisen ala ongelman kanssa.
Siis eihän tämä ole hyvä juttu kenellekään meistä, mutta se on "mukava" tietää että en ole ainoa joka ei löydä alaansa sitten millään! Että en ole ainoa.
Älä hätäile, kyllähän se siitä vielä joskus :)
Itse keksin mitä haluaisin elämälleni tehdä, kuukauden ennen hakuaikaa kouluihin :) Siis tänä vuonna. ja olen jo 19, ja on jo yks ammatti joka ei kiinnosta pätkääkään. En tiedä minkä ikäinen sä olet, mutta kyllä se siitä! Ja jos sä et halua että sulle työkkärissä valitetaan ettei sulla ole ammattia, mene opiskelemaan tietotekniikkaa ammattikouluun. Meinaan jos et ole TODELLA hyvä, sillä alalla ei töitä löydy. Näin saat olla rauhassa työtön, ja miettiä mitä sitä tekeisi loppuelämän.