Menin sitten ihastumaan bi-mieheen... Kaveri oli puolituttu jo aikaisemmin ja kerran chatissa törmättyämme huomasin, että mies on kiinnostava ja mitä enemmän tunnen häntä, niin sitä enemmän kiinnostukseni kasvaa!
Ongelma vaan on se, ettei hän tule ehkä koskaan kaapista (kaikkien tuntema kaveri kaupungilla) joten mitään vakavampaa meidän välille tuskin voi muodostua. Ja tämän asian tiedostaminen itselleni on tuottanut tuskaa, tuntuu siltä kuin hakkaisi päätä seinään... Pidän kaverista todella paljon ja tunne taitaa olla molemminpuolinen enkä haluaisi lopettaakaan. Mikä tähän auttaa, toisinaan tuntuu että sisuskalut palavat tän asian kanssa...?
On varmaan muitakin jotka ovat ihastuneet tai rakastuneet epätoivoiseen tapaukseen???
Ongelma vaan on se, ettei hän tule ehkä koskaan kaapista (kaikkien tuntema kaveri kaupungilla) joten mitään vakavampaa meidän välille tuskin voi muodostua. Ja tämän asian tiedostaminen itselleni on tuottanut tuskaa, tuntuu siltä kuin hakkaisi päätä seinään... Pidän kaverista todella paljon ja tunne taitaa olla molemminpuolinen enkä haluaisi lopettaakaan. Mikä tähän auttaa, toisinaan tuntuu että sisuskalut palavat tän asian kanssa...?
On varmaan muitakin jotka ovat ihastuneet tai rakastuneet epätoivoiseen tapaukseen???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpas tuttu tunne... Itsekin olen jo vuoden ajan ollut ihastunut (ellei peräti rakastunut) erääseen henkilöön, mutta en voi ikinä saada häntä. Tunne on molemminpuolinen mutta sattuneesta syystä emme voi olla yhdessä vaikka kuinka haluaisimme.
Todellakin raastava tunne. Tiedän etten voi saada häntä ja sanon itselleni, että lakkaisin ajattelemasta häntä. Se ei kuitenkaan tunnu onnistuvan. Joskus kun en näe häntä vähään aikaan tunne helpottaa, mutta kun taas törmään häneen kaupungilla vanhat tunteet tulevat takaisin...
Eipä minun höpinästäni tainnut sinulle paljon apua olla kun en tosiaan tiedä mikä tähän auttaa, mutta ainkin tiedät ettet ole ainoa...
Olemme tutustuneet yhden mahtavan ukkomiehen kanssa. Hän on jotain käsittämätöntä, kaikinpuolin. Naimisissa oleva mies, ja isä. Pelkään ihastuvani häneen, mutta vielä enemmän pelkään hänen ihastumista itseeni. Pakko vain vetää käsijarru tiukasti päälle. Mitään ei saa tulla, ei mitään sen suuntaista. Tulella ei kannata leikkiä, kun panokset ovat suuret.
Noh..rakkaus on ihmeellinen asia..mutta välillä on vain kontrolloitava. Tee sinä samoin, jos asiat ovat siten, ettei tilaa muulle kuin ystävyydelle voi olla. Kipua se ehkä ottaa, mutta niin ottaa muukin elämä. Voimia!
Voiko tässä yhteydessä sanoa, että oli hienoa lukea kokemuksianne ;-) KIITOS!
Tilanteeni on todella se, ettei kaveruutta pitemmälle pääse, onneks ollaan kuitenkin samassa firmassa :) ...pakko tässä on jatkaa/jaksaa ja toisaalta on hienoa kun joku jota rakastaa! :D