- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan
sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä ( Antoine De Saint-Exuperyn kirjoittamasta kirjasta, Pikku Prinssi).
Sydän yleensä liitetään rakkauden tunteeseen, mutta voisiko se myös olla myötätuntoa, oivallusta, ymmärtämistä, intuitiota toistemme tunteiden tunnistamisesta tai pelkistettynä: toisistamme välittämistä?
Tavatessasi ihmisen keskitytkö siihen mitä hän sinulle viestittää? Vai onko tarkkaavaisuutesi keskittynyt siihen mitä itse aiot seuraavaksi sanoa/kirjoittaa? Hyväksytkö toisen ihmisen ajatukset, jotka hän mieltää omaksi minuudekseen?
Jos osattaisiin nähdä sydämellä ei ehkä epäilyjä tarvittaisi. Väärinkäsitykset kanssaihmisten kanssa vähentyisivät, vuorovaikutus muiden kanssa selkiintyisi ja siten myös yhdessä oleminen
muiden kanssa helpottuisi.
Harjoittelujen tässä vaiheessa kun meillä ei vielä ole sydämen kieltä kuin ehkä joidenkin harvojen kanssa – voisimme luopua turhista arkailuistamme paljastaa syvimpiä ajatuksiamme toisillemme.
Sätti soisi tämän harjoitteluun oivan mahdollisuuden- eikö vain?
¤sofi¤
sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä ( Antoine De Saint-Exuperyn kirjoittamasta kirjasta, Pikku Prinssi).
Sydän yleensä liitetään rakkauden tunteeseen, mutta voisiko se myös olla myötätuntoa, oivallusta, ymmärtämistä, intuitiota toistemme tunteiden tunnistamisesta tai pelkistettynä: toisistamme välittämistä?
Tavatessasi ihmisen keskitytkö siihen mitä hän sinulle viestittää? Vai onko tarkkaavaisuutesi keskittynyt siihen mitä itse aiot seuraavaksi sanoa/kirjoittaa? Hyväksytkö toisen ihmisen ajatukset, jotka hän mieltää omaksi minuudekseen?
Jos osattaisiin nähdä sydämellä ei ehkä epäilyjä tarvittaisi. Väärinkäsitykset kanssaihmisten kanssa vähentyisivät, vuorovaikutus muiden kanssa selkiintyisi ja siten myös yhdessä oleminen
muiden kanssa helpottuisi.
Harjoittelujen tässä vaiheessa kun meillä ei vielä ole sydämen kieltä kuin ehkä joidenkin harvojen kanssa – voisimme luopua turhista arkailuistamme paljastaa syvimpiä ajatuksiamme toisillemme.
Sätti soisi tämän harjoitteluun oivan mahdollisuuden- eikö vain?
¤sofi¤
Vastaukset 71
Vanhimmat
vaikka hakkuuaukealla alkaa kertoilla syvimmistä tunnoistaan, on jossain vaiheessa melkoisen liemessä ja saa ne takuulla silmilleen.
Minä ainakin jätän sellaisen keskustelun chat-kavereideni kanssa maileihin ja messeen.
Kyllä chatista löytyy luotettaviakin ihmisiä, omalle kohdalleni ei juuri muita ole osunutkaan *kehuskelee*.
Varmasti saankin - mut entäs jos ja kun molemmat avautuu niin silloihan sitä ollaan ikään kuin samalla viivalla - eikö?
Jännästi vaan ikävistä mollaavistakin tunnoistaan näyttäs olevan helpompi ns.avautua hakkuuaukeella - miksi ei siis vastavuoroisesti myös jostain herkistäkin tuntemuksistaan?
voi tietysti olla se, ettei voi tietää puhuuko toinen totta eikä näin ollen voi olla ollenkaan varma siitä, että oltaisiin samalla viivalla.
Täällä on viime aikoina ollut paljonkin kirjoituksia siitä, miten chattiin mennään milloin nainen miehenä, milloin päinvastoin muka ’tutkimusmielessä’.
En tosiaankaan lähtisi kertomaan omia tuntojani/asioitani heti kättelyssä kenellekään, en miehelle enkä naiselle, vaan vasta pitemmän ajan kuluessa.
Pitemmällä ajalla tarkoitan useita viikkoja, enkä välttämättä kertoisi vielä sittenkään. Riippuu vähän siitä mitä oma vainu sanoo, ja tähän mennessä se onneksi on sanonut oikein.
ei kai kukaan reaalisuhteissakaan uskaltaudu ihan sisintä itseään ensikättelyssä esiintuomaan? Kyllä kait samalla tavalla nämä sättisuhteet vaativat aikaa syventyäkseen, jos ja mikäli kun syvenevät...
Jos lähtökohtana on epäilys muiden sanomisiin olettasin että on melkoisen vaikea puhua yhtikäs mitään syvemmistä tunnoistaan.
Entäs jo lähteekin siitä että toinen puhuu totta niin kauan kuin ei ole todisteita muusta?
Ja miksi ihmeessä ajatuksiaan ja tuntojaan tarvitsee salata? Sen ymmärrän että henkilökohtaiset tiedot, mistä voi tulla tunnistetuksi ,salataan kunnes toinen paremmin tunnetaan.
Eikö meitä itseämme ole juuri ajatuksemmeja tuntomme?
Miten voimme mitenkään toisella antaa mitään mahdollisuutta tutustua , niin halutessaan, meihin jos emme ajatuksiamme kerro?
Tai tuntojamme?
Kuten aiemmin viittasin että mollaavat tuntemukset ovat kovin ikävästi tehneet pesänsä niin sätissä kuin hakkuuaukeellakin - miksi ei siis myös myönteiset tuntemukset voisi niin tehdä?
mutta pitääkö nämä kaikki hölöttää heti kättelyssä? Miksei voi odottaa, että tuntee ihmisen paremmin, uskaltaa luottaa häneen ja kertoo vasta sitten, vähitellen?
En menisi livessäkään avautumaan jokaiselle vastaantulijalle, vielä vähemmän teen sitä täällä.
Ja kyllä minun mielestäni juuri sätissä pitäisi lähtökohtana olla epäilys, niin paljon sekalaista heinäväkeä täällä liikkuu. Valitettavasti.
Niinpä.
Se mitä ajattelee ja tuntee... on se vaikka nyt parisuhteesta, maailmanpolitiikasta, jääkiekosta tai mistä tahansa ihmisiä kiinnostavasta tai tunteita herättävästä asiasta... siitä voidaan esittää omia näkemyksiä avoimesti ja rehellisesti. Ei tunteet aina tarvitse tulkikseen pitkiä selvityksiä pituudesta, painosta, asuinpaikasta ja perhesuhteista. Omat ajatuksensa voi avata toiselle ihmiselle aidossa kohtaamisessa.
Sätti on oivallinen tapa harjoitella sietämään erilaisuutta. Toisen ihmisen mielipide voi olla miljoonien kilometrien päässä omasta, mutta aina ei tarvitse lyödä toista edes henkisesti pesäpallomailalla vastaukseksi. Joskus voisi aivan hyvin ensin vastata, että onpas mielenkiintoinen näkökulma tai etten ole noin sitä aiemmin ajatellutkaan. Laskea siinä samassa kymmeneen ennen kuin paukauttaa sen "olet väärässä" tai lopettaa kokonaan keskustelun.
Sättiprovosoituminen kiristää hermoja ja tuottaa uskomattomia näytelmiä ruuduille joko hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Miksei kevätaurinko sulattaisi sydämet kuuntelemaan hetkeksi aidosti toisiamme. Pala pikkukettua ilman ketunhäntää kainalossa jokaisen sydämeen!
Tiedän olevani idealisti, joka ei aina itsekään toimi "opettamallaan" tavalla. Silti sättisiedätys avartaisi varmasti jokaista meistä. Sen sätti-istumisesta levenneen takamuksen vastapainoksi tulisi inhimillistä ja varmasti voitollistakin puolta sättivaa'alle. Ajatuksilla (varsinkin ikiomilla) on mahtava voima!
Hertsyykelis... Olenkohan mä jo aivan seonnut ton Sofiennen ajatuksiin. *naureskelee auringonpaisteisissa ajatuksissaan hän joka sentäs ärsyyntyi ennen kaikesta mitä ässällä aloitettiin*
Sinähän se nyt rönsyilet oikein kunnolla:)))
Eihän tässä mitenkään määritetty missä ajassa avautuu vaan että ylipätäsäkään niin tekee:)
Tässä sen näkee miten vaikea tämä aihe on:(
Harras toiveeni olisi että voisimme olla avoimpia.
Ja jotekin näen asian niin että jos lähtökohtana on epäilys - on toinen jotekin altavastaajana jo siksikin että hänen tulisi osoittaa olevansa luotettava.
Itse näen luottamuksen niin että sen voi vain menettää - sillä luottamus pitää sisällään myös luottamuksen mahdollisuuden antamisen - mikä vesittyy jos toisen pitää ansaita luottamus.
Tuohon ei ole sitten mitään lisättävää:)))
Ja et todellakaan ole, onneksi, seonnut ajatuksiini, mutta nähdävästi olemme sillä manitsemallani "sydämen kieli" tajuudella :)
Osasit tarkemmin ja selkeemmin selventää ajatelmaani:) Saiskos sulta yksityistunteja kirjallisen ilmaisun opetteluun*virnii*
Taas tässä vakkarit juttelee! :)))
Tottakai sitä avautuu ajan mittaan, jos siltä tuntuu.
Mielestäni luottamus, samoinkuin arvostus, pitää nimenomaan ansaita, ja itsekunkin osoittaa olevansa niiden arvoinen.
Itse aloitan luottamuksen mittaamisen pienistä asioista, tosin kerran jouduin mittaamaan sen vahingossa. Onneksi, koska ei ole tarvinnut katua!
Nyt en kuule enää kommentoi...
sofi tuo oli tosiaan hyvin sanottu ja sait mun miettimään tuota ja itselläni on ollut se
" vika " etten kuuntele toista tarpeeksi vaan olen keskittynyt siihen mitä itse seuraavaksi aion sanoa ( nolottaa )
kiitos ja tuo oli tosi hyvä avaus !
Melkoista rohkeutta sinulta myöntää ihan tässä meidän muiden nähden:)))
Juuri tämän tyylistä uskallusta hainkin - kiitos sinulle:)
mut kuitenkin..Niin kuin wirnu sanoi,ei taida hakkuuaukealla toimia.
Tosin jos osaa olla välittämättä herjoista ja ilkeilyistä niin vois ehkä toimia ja tärkeetä olis tieteski löytää vähintään yks jonka kanssa keskustella..
Aina kuiteskin on joukossa niitä joitten harrastus on vesittää kaikki..
Ehdotuksesi oli kuitenkin hyvä ja toivottavasti monet lukevat sen oikein ajatuksen kanssa:)
Tuasta tulikin mialeen että täällä ollaan anonyymejä hyvin moni ja kuitenkin jokaisella on oma syynsä miksi tulee tänne eikös vaan ?
Psykolookille / terapeutille jutellaan anonyymina ja eikä " oikiata " kuuntelijaa kiinnosta tottakait kuka olet vaan mitä sinulla on kerrottavaa.
Täällä se on maharotonta kun sitten arvuutellaan " ai oliko nii ohan tuo tua nyt Weivi vai Herra Huu vai oliko sittenkin kait sima " - joka kertooo asijansa jos tualle linjalle menemme voi mahoton täällä hakkuu alujeella.
Itse ajatus olisi ok muttei tällä porukalla se onnistu ikävä kyllä.
siinäpä se, itse en halua livessäkään että minua satutetaan miksi sitten tekisin sen chatissa ja en muutu toiseksi persoonaksi jos olen koneella ja samat tunteet minulla on.
kyllä hyvin tarkkaan valikoin kenelle paljastan sisimpäni ja sydämeni ilot ja surut.
en ole nappi jota painetaan " on ja off " tilaan vaan olen se sama persoona olen sitten koneella tahi en.
kyllä pitää ensin tutustua hyvin ja tarkkaan ennenkuin avaudun kertomaan muuta kuin kengännumeroni :)
mutta mutta mikään ei ole mahdotonta ja kivaa chattailua jokaiselle.
Itse mieluummin kuuntelen mitä toisella on sanottavaa. Kun toisen ajatukset tutuksi käy, helposti sitä itsekin avautuu.
Hienoa on keskustella kaverin kanssa ilman pelkoa että tarvitsee ajatella sanomisiaan.
Olen kyllä valmiita kirjoitustani deletoinut vain ja ainostaan siksi, että tullut tunne että avaudun liikaa. No varovainen taidan vain olla?
Uskon etta suurinosa meista ovat tuohon syylliset.
Siis... se etta tarkan kuuntelun sijasta, keskitymme, suurimmalta osin siihen, mita itse aiomme sanoa seuraavaksi.
Joten, tyosarkaa riittaa :)
siis... "monologi duetossa" ehka parempi (monologue in duet).
…asiaa toisesta näkökulmasta. Syvällisempien tunteiden kertominen ventovieraalle saattaa olla monelle ihmiselle melkoinen kynnys, koska torjutuksi tulemisen pelko on suuri.
Psykologi Abraham Maslowin käsityksen mukaan vuorovaikutuksen, arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tarve saa ihmiset varuilleen ja näin estää heitä näyttämästä todellisia tunteitaan.
Onko sitten viisasta peittää tai näyttää tunteitaan? Vuorovaikutussuhteessa istuessamme koneidemme äärellä emme näe ilmeitä, kehon liikkeitä emmekä kuule toisen ääntä. Toisin on virtuaalielämän ulkopuolella. Pystymme seuraamaan keskustelukumppanimme ilmeitä, eleitä ja kehon liikkeitä ja pystymme niiden perusteella analysoimaan melko pitkälle missä tunnetilassa toinen on. Toiset pystyvät salaamaan todelliset tunteensa ja toiset ei. Kuitenkin tiedämme, että todelliset tunteet tulevat esille ennen pitkää, ehkä ihan vahingossa. Varsinkin negatiivisten tunteiden tiedostaminen on vaikeaa, jos ihmisellä on syy niiden kieltämiseen.
Avoimesti puhuvat ihmiset pystyvät todennäköisesti ilmaisemaan ja tiedostamaan kielteiset tunteensakin paremmin. Jo lapsuudessa luodaan kyky rakastaa, vastaanottaa rakkautta ja pohja terveelle itsetunnolle. Mikäli emotionaalinen pohja on jäänyt heikoksi läheisten ihmissuhteiden solmiminen saattaa olla aikuisena vaikeaa. Tämä on ehkä yksi syy siihen ettei kaikki halua keskustella avoimesti tunteistaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Henkilöä, jonka on vaikea ilmaista negatiivisia ja positiivisia tunteitaan, ystävyyttä ja kiintymystä, on vaikea lähestyä ja siksi hän saattaa pelätä torjutuksi tulemista. Vuorovaikutuksessa, jossa toinen ei paljasta tunteitaan ei myöskään toinen ilmaise omiaan. Näin se useasti menee chat-huoneissa keskusteltaessa.
Virtuaalimaailmassa emme pysty tiedostamaan toisen tunnetilaa kovin helposti, koska vuorovaikutuksesta puuttuvat kaikki ne elementit joilla sitä voisi tarkastella. Chat-huoneissa keskustelemalla voidaan mennä vuorovaikutustasolle, jossa kirjoitustyylistä saatamme tiedostaa toisen tunnetilan, joko kysymällä suoraan tai huomaamalla vastineista.
Avoimen keskustelun perusta on luottamus. Pystytkö kertomaan sisimpäsi syvällisiä tunteita luottamuksella ventovieraalle ihmiselle? Luottamus on tärkein asia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Se on perustana ystävyyssuhteiden ja tunteiden syntymiselle sekä se luo pohjan rakkaudelle ja itsensä hyväksymiselle. Luottamus auttaa pääsemään eroon torjutuksi tulemisen pelosta, mutta myös pelosta joutua naurunalaiseksi ja petetyksi. Ehkä sekin on syy…luottamuspula…ettei halua puhua sydämen kieltä avoimesti virtuaalimaailmassa eikä sen ulkopuolellakaan.
miksi ventovieraalle pitäisi kertoa syvimmät tuntonsa, ja miksi ventovieraan kanssa pitäisi käydä avointa keskustelua?
Hoidan mieluummin nuo molemmat vähän läheisemmän ihmisen kanssa. Kyllähän asioista voi silti puhua, mutta teen sen ventovieraan kanssa pintapuolisemmin.
En lähtisi pelaamaan luottamusrulettia varsinkaan täällä. Siinä voi saada selkäänsä pahemman kerran, kuten monista palstakirjoituksista on käynyt ilmi.
Aito kuunteleminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen eivät vaadi kuin uskallusta olla oma itsensä.
Ei siinä mitään vaarallista ole, jos vaikka kerrot tykkääväsi jalkapallosta ja keskustelukumppanisi vastaa, ettei pidä kun se on isojen poikien potkimista ja lyhyiden lahkeiden kanssa nysväämistä. Asiasta voi sitten keskustella ja nähdä uusiakin ulottuvuuksia pelissä. Yksinkertaista rakas Watson.
Sofiennen aloituskaan tuskin tarkoitti uskoutumista salaisimmista tunnoista kenellekään. Kenenkään luottamuksen voittamista tai epäluulojen herättämistä ei tarvitse sätissäkään kokeilla, jos paukut ei riitä livenä postinkantajan kohtaamiseenkaan. :)))
edellinenhän vastasi sitä edellisen puheenvuoroon vai täh? Ja sanoi itte puhuvansa pintapuolisista asioista ensin. Yksinkertaista, Sherlock? Täällä onkin paljon humoristeja tänään! Mä oon yksi. Sä oot toinen. Missä kolmas?
lähinnä Millan vastineeseen, jossa hän puhui syvimpien tuntojen kertomisesta. Siitä puhuttiin myös avauksessa: >– voisimme luopua turhista arkailuistamme paljastaa syvimpiä ajatuksiamme toisillemme.<
Sanoin puhuvani ensin pintapuolisista asioista, joihin tuo jalkapallokin kuuluu (anteeksi futisfanit).
Mahdoitko itsekään lukea avausta/vastinettani kovin tarkkaan, ennen kuin tartuit näppäimistöön?
Voit kaikin mokomin testata luottamusta sätissä heti kättelyssä, itse en aio siihen ryhtyä. Kestät varmasti seuraukset, koska pystyt kohtaamaan postinkantajankin. Kukin tavallaan. Sättisiedätystä...
...niin se tuntuu olevan kovinkin pulmallinen asia mitä tässä näitä vastineita lukee.
>Luottamus auttaa pääsemään eroon torjutuksi tulemisen pelosta, mutta myös pelosta joutua naurunalaiseksi ja petetyksi. Ehkä sekin on syy…luottamuspula…ettei halua puhua sydämen kieltä avoimesti virtuaalimaailmassa eikä sen ulkopuolellakaan.< Luottamus kehen? Vastapuoleen?
Entäs jos sitä luottamusta pitäisikin olla nimenomaan omaan itsensä? Luottamusta itseensä kestämään mahdollisen petetyksi tulemisen?Luottamusta omaan pärjäämiseen pulmallisissakin tilanteissa?
>Pystytkö kertomaan sisimpäsi syvällisiä tunteita luottamuksella ventovieraalle ihmiselle?<
Mikä tuossa lauseessa on se uhka mitä usein koetaan?
Jos ja kun olemme esim.sätissä anonyymeinä miten omista tuntemuksistaan kertominen voi olla todellinen uhka?
Voiko kukaan tuntematon käyttää meidän tuntemuksiamme väärin? Ja jos vastus on kyllä - niin miten? Tarkoitan tuntemuksilla sitä miten suhtaudumme asiohin jne. Mitä en tarkoita on - mitä tunnemme jotain tiettyä ihmistä kohtaan.
Itse miellän luottamuksen siten että viestittäessäni luotettavaisuuttani ehdoitta toiselle se lisää toisella motivaatiota olla myös luotettava. Nyt varmaan joku sanoo että olen naivi:) Niin ehkä olenkin tai kuten itse miellän - olen idealisti.
Moni on varmaan käsittänyt jälleen kerran luottamuksen nimenomaan kahden ihmisen välisenä asiana, jonka pitäisi sitten johtaa onneen ja auvoon eli parisuhteeseen tai Wavea mukaellen pariin suhteeseen sättiparisuhteessa. Sillä huolimatta kaikesta mitä sätissä "esitetään" on kaiken virtuaaliviestimisenkin takana on usein alitajuinen tai täysin tiedostettu halu etsiä ja ennen kaikkea löytää ihminen, 'joka tekee minusta onnellisen'. Tähän tarvitaan sitten sitä luottamusta ja täyttäymmärrystä (ei rikostermi tässä yhteydessä), joka saa onnesta sekaisin.
Sofiennen ja omakin käsitykseni virtuaalisessa kohtaamisessa tarvittavasta luottamuksesta ei ole kuitenkaan tuo sama asia. Me haemme luottamusta lähteestä, joka nimenomaan on jokaisen omassa sisimmässä. Ei edes itseluottamusta vaan aitoutta. Oman mielipiteen kertomista omana mielipiteenä. Ja sen esittämistä siten, että jää tilaa toisenkin ihmisen hengittämiselle. Kunnioittava kertominen mitä minä tunnen ja ajattelen asiasta kuin asiasta. Tosin sätissä ne asiat monesti ovat ihmissuhteen erilaisia heijastumia, varsinkin privakeskusteluissa.
Sätissä on sano-valikon vaihtoehtoina mm. huutaminen, kuiskaaminen ja nauraminen. Ruudulla usein näkyy vielä sitten se oma versio eli "ainoa totuus". Toivoisin, että sinne lisättäisiin vaihtoehdoksi myös "olen sitä mieltä" keventämään niitä ainoita oikeita totuuksia, joilla usein katkaisemme keskustelun. Ainoa oikea totuus on tiskirätti keskustelukumppanien kasvoille. Vaikka emme niin asioita sanoisikaan, virtuaaliviestinnän ongelma on se, että sävyt ruudulla puuttuvat ja lukijan oma fiilis värittää ne raa'asti. Riita, loukkaantuminen ja paha mieli heijastuvat sitten koko elämään. Tehdään näyttäviä poistumisia palstoilta ja potkitaan kotona ainakin villakoiria, jos ei sitä kissaa ole.
Luottamus tässä yhteydessä on ehkä sukua positiiviselle asenteelle ja terveelle sinisilmäisyydelle. Jokainen vastaantulija ei ole mahdollinen uhkaaja omalle sielunrauhalle. Kun tällaisen asenteen kanssa tulee kohtaamaan ihmisiä aidosti virtuaalifoorumille, saa varmasti paljon antoisia keskusteluja ja hyvää palautetta omasta persoonastaan. Lapsikin oppii saamalla hyväksyntää omista tekemisistään, aikuinen oppii luottamaan omaan itseensä saamalla palautetta toisilta aikuisilta.
...kielellä puhumisen suurin este on nimenomaan luottamuksen puute, sillä avoimuus tietyllä tavalla tarvitsee luottamusta tuekseen.
Jos ihminen pelkää torjutuksi tulemista omasta avoimuudestaan ja luottavaisuudestaan, niin mielestäni hän ei voi puhua sydämen kieltä ihan kenen ihmisen kanssa tahansa vaikka haluaisikin. Silloin hän pelkää niitä sisimpiä tunteitaan, pelkää petetyksi tulemista ja luottamusta omaan pärjäämiseen keskusteluissa.
Ikävä kyllä syvällisten tunteiden tai minkä tahansa oman tuntemuksen julkituominen on tietynlainen uhka esim. chatissa tai keskustelupalstalla, jopa virtuaalielämän ulkopuolella.
Jos kerrot hyvin henkilökohtaisia tuntemuksiasi tietyistä asioista, niin varmasti jossain vaiheessa vaikkapa chatissa kuulet niistä jonkinlaisessa muodossa. Eli niitä omia tuntemuksia joita olet kirjoittanut siihen ruutuun voi joku käyttää aseenaan sinua vastaan. Tietysti tuolta voi välttyä chatissa vaihtamalla aina nikkiä. Silloin voi keskustella aivan rauhassa tuntemuksistaan pelkäämättä että ne joskus tulevat vastaan negatiivisella tavalla.
Sydämen kieli on vaikea kieli ja erittäin henkilökohtainen. Amman on mielestäni analysoinut sydämen kielen juuri sillä tavalla kuin minä itsekin sen miellän. Kannattaa käydä lukemassa.:)
...ainoa oikea totuus on se, että virtuaalimaailmasta on tosi vaikeaa löytää sellaista ihmistä joka puhuu sydämen kielellä aivan pyyteettömästi välittämättä juuri itsestään ollenkaan. Juuri näin toimiakseen ihminen tarvitsee luottamusta ja avoimuutta itseään kohtaan.
En ole tavannut näiden vuosien aikana vielä yhtään sellaista ihmistä, joka puhuisi sydämen kielellä sen varsinaisessa merkityksessä. Maailmassa ei ole montakaan ihmistä jotka pystyvät siihen kaikella sielun, sydämen ja mielen voimalla.
kun fiksulta tunnut! Minkähän takia palsta on pullollansa ruttunokkia? Kiukkuisia ovat kuin pirut.
Kukaan ei voi muuttaa ketään toista eikä vaatia muilta mitään. Vain ja ainoastaan omaa suhtautumistaan voi muuttaa. Pieni kettu omassa sydämessä helpottaa ainakin omaa olemista.
...tuota.:)
Kuinka monta noin ajattelevaa löydät virtuaalimaailmasta?
Se pieni kettu sydämessä estää meitä puhumasta sydämen kielellä, mutta helpottaa todellakin omaa olemista.:)
Luin kirjoitukset, joihin vastineet kirjoitit. Oletkohan aivan kohdistanut omat vastauksesi oikein? Olisikohan parempi sinun pysyä saduissa ja tyhjänpuhumisessa palstantäytteenä.
Pyytetöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Sinäkin olet niitä "kaikki-heti-minulle-nyt" -tyyppejä, jotka haluavat ottaa, mutta eivät anna mitään. En yhtään ihmettele, ettei tuolla asenteella ole kohdannutkaan upeita keskustelijoita.
Kannattaisi lukea Pikku Prinssi uudelleen.
...jos oikolukisit uudestaan, niin huomaisit tarkasteluni hiukan toisenlaisesta näkökulmasta, jonka jo ensimmäisessä vastineessani ilmoitin.:)
Ei nyt ole kysymys minusta, vaan yleensä ihmisistä. Hohhoijjaa.:)
...hienosti kysymykseni.
Ja miksi...koska et pysty sanomaan että löytäisit virtuaalimaailmasta ihmisen joka kaikella sielun, sydämen ja mielen voimalla pystyy pyyteettömästi puhumaan rakkauden kielellä.
Kannattaisi lukea Ammania.:)
...heiltä puuttuu kyky keskustella sydämen kielellä.:)
No...se joka omaa taidon puhua sydämen kielellä, pystyy muuttamaan ruttunokatkin hyväntuulisiksi.:)
Kuten tuolla myöhemmässä ketjuvastauksessasi totesit, käsitämme asian eri tavalla. Sofiennen avauksessa puhuttiin Pikku Prinssin ajatuksista, joiden pohjalta minä asiaan kommentoin.
Ammanin ajatuksiin en ole tutustunut niin, että muistaisin mitä hän asiasta esittää.
Voin kyllä vastata kysymykseesi. Olen melkein kahden vuoden ajan keskustellut kymmenien ja kymmenien ihmisten kanssa sätissä. Ja voin todella sanoa, että olen kohdannut todella monta hienoa ihmistä ja hienoa keskustelua, joissa on kohdattu avoimesti. Puhuttu elämästä ja sen ilmiöistä laidasta laitaan. Yhtään kertaa en ole kohdannut sitä, että joku olisi käyttänyt avoimuuttani hyväkseen loukkaavalla tavalla. Usein tuntien juttelujen jälkeen olen hykerrellyt uusien ajatusten kanssa hyvää mieltä pitkään.
Uskon myös, että keskustelukumppanini eivät ole olleet yhtään huonommalla tuulella näiden keskustelujen jälkeen. Monista heistä on tullut ystäviä, joiden nickien näkeminen ilahduttaa aina. Ja keskustelut jatkuvat. Nickin vaihtoon ei ole ollut tarvetta eikä myöskään keskustelukumppanien mustasukkaiseen omistamiseen. Jokainen valitsee vapaasti kenen kanssa haluaa jutella.
Sätti on hyvä tapa laajentaa näkemyksiään, unohtamatta myöskään sitä että elämää on runsaasti myös virtuaalisen maailman ulkopuolella.
Yleistäminen tekee sydämenkielen aivan mahdottomaksi. Mikset sano mitä oikeasti tarkoitat eli sinä olet tuota mieltä. Piste.
ei taija sitten kukaan sitä kykyä omata. Aina vaan tulevat ärtsymmiksi, ihan hirvittää välillä.
...nyt päästiin "asian ytimeen".:)
Kaikille niille jotka keskustelevat paljon chatissa tuo kertomasi avoimuus ja senjälkeinen hyvänolon tunne on melkein jokapäiväistä.
Tuon kertomasi mukaan ei puhuta sydämen kielestä siinä merkityksessä jossa minä sen miellän. Minulle se merkitsee henkilökohtaisesti aivan toista ulottuvuutta. Sydämen kieli on minulle melkein itsensä antamista pyyteettömästi ihmiseltä ihmiselle millään tavalla oman egoni korostamista ja tuomista esille. Minäkään en pysty sellaiseen sydämen kieleen tuosta noin vain, enkä usko monen muunkaan pystyvän siihen virtuaalimaailmassa, saati sen ulkopuolella.
Ymmärtäisin niin, että sinä ja Sofi puhutte enemmän keskustelun avoimuudesta toisessa merkityksessä kuitenkin verraten sitä sydämen kieleen. Minä taas puhun sydämen kielestä sen varsinaisessa merkityksessä ja se on ihan toista kuin pelkkä avoimuus.
Sydämen kieleen kuuluu olennaisena osana avoimuus ja luottamus. Kohdistuuko se luottamus vastapuoleen vai ihmisjoukkoon, sillä ei ole merkitystä. Ihminen joka puhuu sydämen kielellä tavallaan unohtaa oman itsensä, egonsa, hyväksyy erilaiset ihmiset ja saa käyttäytymisellään muutoksia ihmisissä aikaan, mutta nämä asiat tulevat puhujan sydämestä, sielusta ja mielestä vahingoittamatta kuitenkaan kanssaihmisiään.
...sinä et taida olla nyt "asian ytimessä" ollenkaan.:)
En ole väittänyt enkä sanonut olevani pyyteetön ihminen...katsos...sellaisia ei ole montaakaan maailmassa...ihan tässä esimerkkinä, sanooko Äiti Teresa sinulle yhtään mitään?
Sofienne kirjoitti avauksessaan: "Tavatessasi ihmisen keskitytkö siihen mitä hän sinulle viestittää? Vai onko tarkkaavaisuutesi keskittynyt siihen mitä itse aiot seuraavaksi sanoa/kirjoittaa?"
Milla hyvä... juuri tämä tuli nyt tässä ketjussa osoitettua. Puhutaan siitä mitä itse nähdään ruudulla ja kirjoitetaan omat ajatukset. Jatkoin omia kommenttejani suoraan Sofin teksteihin, en sinun ajatuksiisi. Kysymykset ovat kysymyksiä vasta kun ne varustetaan kysymysmerkeillä. Kommentit ovat omia, kun ne varustetaan omilla ajatuksilla.
Onnea matkallasi oman sydämen kielesi etsinnässä!
sitten laittanut kommenttejasi hierarkiassa oikeaan kohtaan?
...samaa ihmettelen minäkin.:)
Tuli todistettua tämäkin hänen kohdaltaan:
"Sofienne kirjoitti avauksessaan: "Tavatessasi ihmisen keskitytkö siihen mitä hän sinulle viestittää? Vai onko tarkkaavaisuutesi keskittynyt siihen mitä itse aiot seuraavaksi sanoa/kirjoittaa?"
Minun kommenttini on molemmissa kohdissa vastaus Sofiennen kommenttiin... ainakin minun ruudullani :)))
...seuraavasti...
>>>Jos kerrot hyvin henkilökohtaisia tuntemuksiasi tietyistä asioista, niin varmasti jossain vaiheessa vaikkapa chatissa kuulet niistä jonkinlaisessa muodossa. Eli niitä omia tuntemuksia joita olet kirjoittanut siihen ruutuun voi joku käyttää aseenaan sinua vastaan.
ois vähän saivartelijan vikaa teikäläisessä? taikkapa pilkunviilaajan? Että tämmöisessä aiheessa vielä aletaan, ehhhh.. no mitäpä näistä!
...minä sitten sokea.:)
Vastauksesi "voi voi voi", "Ketunhäntä?", "Aidat ja seipäät", "M.O.T" ja "Näin" ovatkin siis tarkoitettu Sofille eikä minulle?
Sallitko...selittelyn makua sieltä päin.:)
...kysymykseesi tulikin omassa vastineessasi.
"Itse tarkoitan tässä asiayhteydessä tuntemuksilla:tunneperäisiä mielipiteitä,näkemyksiä,asenteita,ylipäätänsäkään tunneperäistä suhtaumista."
Ammanin ajatusta sydämen kielestä on aika mahdotonta mieltää chattiin tai palstaan, sitä kun ei moni pysty toteuttamaan edes virtuaalimaailman ulkopuolellakaan sen varsinaisessa merkityksessä.
...se esimerkki siitä miten tunneperäisiä mielipiteitä,näkemyksiä,asenteita ja suhtaumista käytetään aseena?
...että tässä vaiheessa keskustelu alkaa mennä saivarteluksi, koska en usko että tarvitset mitään esimerkkiä kyseisestä asiasta.:)
Ymmärrät varmaan ilman niitäkin miten tunneperäisiä asioita voidaan käyttää aseena toista vastaan, vai?
...ei ollut alkaa arvailemaan mitä mahdollisesti tarkoitit noiden kyseisten tuntemusten aseena käyttöä.
Enkä pitäisi esimerkin pyytämistä saivarteluna.
Ettet nyt vaan väistelisi vastaamasta*virnii*:)))
...mahdollisimman hienotunteisesti sanoa sinulle, että ymmärrät varmasti ilman esimerkkejäkin mitä tarkoitetaan tunneperäisillä asioilla ja niiden mahdollisina aseina käyttämisestä. Sinä chattaajana ja varsinkin keskustelun avaajana tiedät ne varsin hyvin.:)
Eiköhän kyse ole melko arkipäiväisistä asioista joista chatissakin keskustellaan joskus melko tunneperäisellä tasolla. Aihe voi olla mikä tahansa, perhe, puoliso, työ, politiikka, siis mikä tahansa aihe ja kaikissa liikutaan jonkinasteisessa tunnetilassa.
Vieläkö tarkemmin? :)
Kiitos luottamuksestasi ymmärryskykyyni:)
Vaikken vieläkään saanut esimerkkiä kysymykseeni: "miten kyseisiä tuntemuksia voi käyttää aseena?" - en enää aio kysyä.
Tulkintani onkin ettet mitä luultavammin halua tai kykene vastamaan - joten puolestani olkoon:)
...sinulle ja Mari-Annelle.:)
Laittoiko Mari-Anne sinut kysymään puolestaan? Aika mukavaa luettavaa teidän kommentit tuolla chatin puolella tästä keskustelusta.:)
Valitettavasti luottamukseni ymmärryskykyysi ja mahdolliseen taitoosi keskustella sydämen kielellä meni jo tänä iltana chatin puolella.
Se on syy, miksi en todellakaan halua sen syvällisemmin vastata, ei se että en kykenisi.
Kiitos kuitenkin tästä sydäntä avartavasta keskustelusta josta sydämen kieli oli kaukana.:)
ketjuissa ylipäänsä on hierarkia?
...valaista minua hiukan.
Mita tarkoittaa "sydamen kieli? Mista on tuo "kieli" kotoisin?
...tuo "kieli" sydamesta kotoisin... tunnepohjainen... ei siis jarjenalainen?
Jos nain on, eipa se paljon taida tahtoakaan silloin kumarrella, vaan on jonkun muun voiman, sisalta tai ulkoa tulevan, alamainen. Eiko niin?
Joten, kuinka opit tuon "kielen"?
...taisi Milla lahtea aikaiselle kesalomalle :)
...etta Belsebub, tuo perkeleitten paamies, on porautununt niin syvalle luihin ja ytimiimme eika aio ihan helpolla irti paastaa.
Kuinka itse olet paassyt hanen rautaisesta otteestaan... siis itsekkyydesta, omahyvaisyydesta jne.?
Jännästi vaan tämä keskustelu rönsyili luottamukseen:)
Tietty luottamuskin sisältyi avaukseni aiheeseen muttei kuitenkaan ollut se ponttini - vaan avoimuus.
En rajannut avauksessani avoimuutta vaan jätin sen auki halutessani mahdollisimman monenlaista näkemystä.
Kovin monet näkivät avoimuuden sinä että oltaisiin henkisesti aivan levällään ilman mitään terveitä suojia.
Useille tuli avoimuudesta mieleen luottamus vastapuoleen.
Mukavinta tietysti oli että näkemyksiä oli useita:)
Tällä hakkuuaukeella ujostelematta tuodaan esille negatiivisia suhtautumisia ja tuntemuksia.
Tarkoituksenani oli tuoda esille niitä positiivisia aspekteja, joita varmasti kaikilla on.
Mutta nousikin esille luottamuspula!
Luottamuksesta ei ole ollut puhettakaan kun kyse on ollut negatiivista suhtautumisesta.
Tämän pieniluontoisen otannan kautta voisi tehdä
päätelmän, että niillä joilla on avoimuutta ja luottamusta sekä itseensä että muihin - ovat kuin lottovoittajia:)
Jokainen lukee ruudulta sen mitä itse haluaa lukea. Jokainen näkee toisessa sen mitä itse haluaa nähdä. Vastaukset todistavat oikeaksi ainakin sen, että on todella vaikeaa oikeasti kuunnella mitä toinen haluaa sanoa.
Loputon suo tietysti on se, että yrittää saada muut näkemään lukemansa siten kuin kirjoittaessa on tarkoittanut.
Jossain keskustelupalstalla väitettiin dialogin perustuvan aina siihen, että ollaan eri mieltä. Uskon kuitenkin samanhenkisyydenkin tuovan uusia näkökulmia pelkän jees-jees ja juu-juu hymistelyjen ohi ja yli.
Vieläkin uskon pikkukettuun ja avoimuuteen, siihen että vain sydämellään näkee. Avoimuus ei salli muiden liihotella sieluuni mennen tullen ja kylväen sinne epäluuloa jota sinne en halua. Minä olen sitä mieltä... -lause pitää sisällään vastuun omista ajatuksista. Uskon muutokseen, joka lähtee sisältäni.
...vastausten erilaisuus juuri siinä, että näemme ja koemme sydämen kielen merkityksen eri tavalla?
melkosen kiukkuista ja ivallista tekstiä suolsi jokunen. Missä lie vika? Hymyä huuleen.
...tässä miettimään onko avoimuus sisäsyntyistä vai onko se vaan opeteltava ja siten siinä voisi myös harjaantua?
Mietin tuntemiani ihmisiä. Joidenkin kohdalla se tuntuu olevan helpohkoa ja joidenkin kohdalla erittäinkin vaikeaa - lähes mahdotonta. Loput sitkeästi harjoittelevat.
Jälleen kerran (idealistina) luottamukseni ihmisen oppimiskykyyn - uskon avoimuuden opettelun olevan mahdollista - kunhan on riittävästi orientoinut.
Enkä usko avoimuudessa olevan mitään tasoa mikä kaikkien olisi saavutettava - vaan jokainen määrittää itselleen ihan omakohtaisen tavoitteen.
Toivoa kuitenkin sopisi asetettavan tavoitteet realistiseksi ettei kävisi niin, että hypätessä nostetaan rimaa, johon olen itse nuorempana syyllistynyt*virn*.
---
sää sofi nyt mielestäni itse rönsyilet, vaikka ajatuksesi ihan hyvä on. Ainakin minun mielestäni sydämen kuulemisella tarkoitetaan hyvin spontaania, intuitiivista suhtautumista asioihin. Tällöin kyseessä on niin positiiviset kuin negatiivisetkin tuntemukset. Joiden kanssa ns. järjellä ei ole tekemistä. Mihin mahtanet perustaa näkemyksesi, että vuorovaikutus yksinomaan sydämellä kuulemisella paranisi? Kun se intuitiivisuuskin voi viedä harhaan?
Kokonaan eri asia on, miten ihmiset keskittyvät kuulemaansa. Miettivätkö he omaa vastaustaan jo kuunnellessaan vai keskittyvätkö he kuuntelemiseen, joka sekin vaatii verbaalisen tai nonverbaalisen vastauksen. Itse työni puolesta joudun kuunteleman paljon kanssaihmisiäni sekä sydämellä että järjellä ja siinä joudun kyllä usein etukäteen miettimään vastaustanikin niinikään sydämellä ja järjellä.
Nähdäkseni ns hyvä keskustelu ei tarvitse välttämättä hyväksymistä, vaan siihen kuuluukin molemminpuolinen kriittinen ajattelu, jossa uskaltaudutaan keskusteluun omine perustelluine mielipiteineen, olivat ne sitten samanlaisia tai eivät. Se ei taas sulje pois ollenkaan sitä asiaa, etteikö mielikuvat/tuntemukset toisesta ihmisestä voisi olla myös mukana. Ja avoimmuus.
Joten; summa summarum?
...mielenkiintoisesta näkökulmastasi:)
Käsittääkseni "sydämen kieli"-käsite ei ole sen tarkemmin määritelty virallisesti - vaan jokaisella on siitä omakohtainen näkemys - kuten minullakin.Ja on vain hyvä, että tulee lisää näkemyksiä mitä kyseinen käsite voisi sisältää:)
Tässä avauksessa on tullut esille Äiti Ammanilla olevan samanniminen tai samantapainen käsite - josta jokainen voi käydä itse lukemassa.
Oman uskomukseni mukaan intuitio ei ohjaa ihmistä harhaan - vaan intuitioksi saatetaan tulkita muita
"tuntoja".
Intuitio käsitteenä on melkoisen vaikeaselkoinen.
Linkistä, http://www.yocoma.com/intuitio.html, voi lukea millaisia määritelmiä sanalle on annettu.
Oma käsitykseni intuitiosta on muovautunut ehkä enempi mystisemmäksi kuin tuossa linkissä.
En kuitenkaan lähde väittämään näkemystäni ainoaksi oikeaksi vaan miellän sen vain minun ajatusrakenteisiin sopivaksi.
Ps. ja on totta että taipuksenani on rönsyilläkin:)))
tässä tekstiäsi suomentelisin.
Eli spontaani = äkillinen reaktio johonkin,
intuitiivinen = vaistonvarainen,
positiivinen = myönteinen,
negatiivinen = kielteinen.
verbaalinen = kielellinen, nonverbaalinen = sanatonta viestintää, kehonkieltä,
kriittinen = arvioiva, mielletään usein vähän kielteiseksikin,
avoimmuus kirjoitetaan ilman ylimääräistä ämmää.
Ollaanhan suomessa ja suomalaisia?
... I'm trying to break away from under your spell... in vain :(
Vaikka miten avautuisit tai miten upeasti puhuisit toiselle vaikka kuinka kuuntelet ja hän kuuntelee ja ymmärtää ja sydämet lyö samaan tahtiin, et koskaan löydä hänestä sitä mitä etsit, et koskaan, aina olet levoton, niin se vain on. Miedän sielumme on rakennettu niin, emme voi sille mitään, suvunjatkamisenvietti huolehtimistarpeet kuolemanpelko kaikki ne tulevat miestä ja ne vie vie meitä kuin myrsky papeririekaleita, välillä voimme takertua johonkin, mutta taas mennään. Yrittäkää selvitä elämästänne! :-))))))))))))))))
Sydämellä kun liikaa ajattelee, voi järki unohtua. Siihen ajatukseen kun antautuu, ei ehkä helppoa paluuta ole ja haavoittuu...
Ehkä joku vie palasen sydämestä tai siihen jää ammottava haava joka arpeutuu ehkä aikojen kuluessa, mutta jota pitää aina varoa, ettei se taas repee auki ja ala vuotamaan..