Uhkailua lasiseinien sisällä

Jos tunnistatte yrityksen nimimerkistäni, miettikää tätä, jos sattuisitte hakeutumaan talousosastolle töihin. Lopputili oli oma valintani, mutta olin harkinnut asiaa jo jonkin aikaa.

En sinänsä olisi toivonut tätä loppua työsuhteelleni. Tämä oli kuitenkin siistimpi lähtö, kuin potkut, koska merkit osoittivat, että minua yritettiin selvästi savustaa ulos.

Entinen työpaikkani, sähkötukkualan yritys myytiin, tulin ostettuna työntekijänä Vantaalla toimivaan LVI-alan yrityksen pääkonttoriin. Talousosastolla oli sopivasti tarjolla ostoreskontran äitiyslomansijaisuus, joka vaikutti sopivalta jatkolta uralleni. Sain kokea esimiehen ja pääkirjanpitäjän osalta törkeää painostamista ja erittäin alentuvaa suhtautumista heti alusta alkaen. Epäilen jopa pientä narsismia luonteessa. En kiistä tapahtuneita virheitä työssäni, mutta koin ne enemmänkin tottumattomuudesta kuin tahallisuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuviksi. Samalla yksityiselämässäni tapahtui raskaita asioita kahden läheisen ihmisen menetyksen takia. No kyllä kyllä, työ työnä ja yksityiselämä yksityiselämänä, mutta arvatkaa tunsinko itseni aika ajoin suojattomaksi? Olen edelleen silti vahva, itsenäinen, ehyt, terve ja kokonainen ihminen. Kaikki eivät olisi varmaan kestäneet sitä. Kyllä hyvän työnantajan pitäisi huomioida työntekijän henkinenkin puoli.

Päätökseni lähteä tein vähän aikaa sitten, kun tunsin, että tie nousi pystyyn edessäni. Silti se oli varmasti elämäni parhaimpia ratkaisuja: nyt minulla on hetki aikaa hengähtää, hoitaa yksityiselämäni asioita ja aloitella toisen alan opintoja avoimessa yliopistossa. Ehkä tulen joskus kiittelemään työnantajaani, mikäli tieni johtaa menestykseen, mutta yhä mietin keinoja varoittaa mahdollisia seuraajiani. Koen, että minulla on velvollisuuskin varoittaa.