Kauniita maalauksia näemme me aamuvirkut joka aamu. Aina uusia "tauluja" silmiemme ja sielumme nähdä.
Syksyllä taivaan aamuvärit ovat yllättävän paljon vahvempia ja vaihtelevampia kuin kesällä. Pidän syksystä.
Syksy on vahvuuden ja voimakkaampien tunteitten aikaa. Kesä on itsestääselvää kevyesti elämistä, ihastelemista, leppoisuutta.
Nopeasti vaihtuvat taivaan värit, äsken häivähdys keltaista ja valkoista taivaanrannan koillisessa, ohuita pilviviiruja, vain erisävyistä sinistä tänä aamuna. Nyt muutaman minuutin kuluttua melkeinpä yht´äkkinen valoisuus.
Syksyllä kaikki on täyteläistä, ei surumielistä tai rankkaa taistelua kuten keväällä...täyteläistä kuin elomme tässä omassa hetkessämme nyt.
Joka-aamuiset kynttilät palavat aamupimeän ajan pöydälläni ja ulkona aamukynttilälyhty , jonka pimeyden keskelle sytytän heti herättyäni.
Ja kurjet lentävät...nyt vasta aloittelevat vahvat ystäväni Saaremalla ja Hiiemaalla lähtöä seuraavaan etappiin, Unkariin. Kymmenettuhannet kurjet täältä pohjoisesta ovat jo ylittäneet Suomenlahden ja rituaalitanssinsa tanssineet muunmaalaisten heimolaistensa kanssa Saaremaalla, Hiiemaalla.
Hyvää matkaa, ystävät, olkoon taivas teille suotuisa!
Syksyllä taivaan aamuvärit ovat yllättävän paljon vahvempia ja vaihtelevampia kuin kesällä. Pidän syksystä.
Syksy on vahvuuden ja voimakkaampien tunteitten aikaa. Kesä on itsestääselvää kevyesti elämistä, ihastelemista, leppoisuutta.
Nopeasti vaihtuvat taivaan värit, äsken häivähdys keltaista ja valkoista taivaanrannan koillisessa, ohuita pilviviiruja, vain erisävyistä sinistä tänä aamuna. Nyt muutaman minuutin kuluttua melkeinpä yht´äkkinen valoisuus.
Syksyllä kaikki on täyteläistä, ei surumielistä tai rankkaa taistelua kuten keväällä...täyteläistä kuin elomme tässä omassa hetkessämme nyt.
Joka-aamuiset kynttilät palavat aamupimeän ajan pöydälläni ja ulkona aamukynttilälyhty , jonka pimeyden keskelle sytytän heti herättyäni.
Ja kurjet lentävät...nyt vasta aloittelevat vahvat ystäväni Saaremalla ja Hiiemaalla lähtöä seuraavaan etappiin, Unkariin. Kymmenettuhannet kurjet täältä pohjoisesta ovat jo ylittäneet Suomenlahden ja rituaalitanssinsa tanssineet muunmaalaisten heimolaistensa kanssa Saaremaalla, Hiiemaalla.
Hyvää matkaa, ystävät, olkoon taivas teille suotuisa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipa hienosti kirjoitettu!!
Eräänä iltana olin palaamassa kotiin ja näin täysikuun, joka valaisi ohuita pilvisuikaleita, niissä oli lämmin hohtava väri ja se ohut kauneus.
Enkä kiinnittänyt muuhun taivaan osaan niinkään huomiota, ajoin koko aika tuota näkyä vasten ja pitihän seurata muutakin liikennettä
Kotipihassani aloin uteliaani katselemaan keskitaivasta, eipä montakaan tähteä erottunut, kuu valaisi aikalailla, siinä hetken mietin mitkä tähdet mahtaa olla niin isoja että kuun valossa erottuvat.
Otin muutaman kuvan, kunhan saan ne pudotettua koneelle voin sitten katsella ja muistella muutenkin sitä onnistunutta iltaa.
Syksypimeällä taivaalla voi vapaalla silmällä nähdä mikä määrä siellä kiertää kaikenlaista ihmisen sinne lähettämiä esineitä.
Edellisellä viikolla oli kaksoissateenkaari ja niiden valo päättyi lähipellolle, sekin oli kesän ensimmäinen ja ehkä viimeinen.
Vielä on kurkia Suomessa, tänään seurasin sienimetsässä, mitä nyt puitten välistä näkyi, valtava kurkiaura ja paljon ääntä.
Varmaan neuvottelivat missä järjestyksessä ja mennäänkö Saarenmaalle vai jäädäänkö Muhuun, Virstukin voisi olla hyvä levähdyspaikka.
En ollut aikaisemmin nähnyt kurkiauraa tänä syksynä, jotenkin haikeana katselin niiden kevyennäköistä lentoa, vilkutin kuin olisivat muka nähneet, jotenkin se piti vain tehdä, ja toivottelin ääneen turvallista matkaa.
Kolmisenkymmentä voi olla ylikin, muuttelivat kaiken aikaa paikkoja, annettiinko nuorille opetusta ja kuinka pitää paikasta toiseen siirtyä.
Auringossa saivat alkutaipaleen ainakin matkata, oli niin sinen aivastin vain pienin huivin kokoisia pilviä siellä täällä.
Jokohan pitää taas tilata joku reissu, siinäpä pulma.
auroja ne, lokakuun puolella Virosta lähtivät. Oli se kyl jännä juttu, kun joka aamu sitten kello seitsemän aikoihin sitä samaa reittiä lensivät, joskus kuului kyllä yölläkin huuteluja. Ilman avaajaa vaihtoivat siinä minun kohdallani, siis ensimmäinen viimeiseksi huilaamaan. Ja loppupäässä nuoret pojat nahistelivat ja pelleilivät, kuten teini-ikäsillä on tapana. Liekö raukat joskus eksyneet joukostakin.
Jonkin aikaa ihan laskin silmämääräisesti, paljonko yhdessä joukossa aina on, niin peräti arvioin kymmenentuhantiseksi koko muuton etelään. Enkä varmaan kovin erehtynyt, kun jälkeenpäin olen lueskellut lintu-ihmisten ja tutkijoiden tietoja.
Matkoista puheen ollen...luulenpa, että oli minun viimeinen pitempi matkani se Prahan reissu. Käveleminen hankaloituu vähän kerrassaan, ja matkoilla on liikuttava paljon.
Hyvää syksymieltä sinulle!
Sain kyllä kivat naurut kirjoituksessani olevasta virheestä.. ".oli niin sinen aivastin"
po. oli niin sininen taivaskin DDDD, myönteinen saldo kuitenkin.
Kiitos syksyisistä toivotuksista, ja Sinulle runsaita onnenpipanoita!
naurankin, minä kun luulin , että tosiaan aivastit ja kirjoitit senkin, ja siksi jäi torsoksi, hahahhhaaa:DDDDDD
Tänään en ehtinyt tutkailla taivasta, olimme monta syöjää, valmistellessa meni lauantai hankintoineen, ja aamupäivä tänään. Onnellinen olo, ja rento väsymys nyt illan päätteeksi, mutta niin hyvä mieli.
Tämän aamuinen punerrus auringonnousun taivaalla oli todella näyttävä, en osaa sanoa punavärin värisävyä mutta näyttävä oli.
Sitten tuli pilvenlonka ja peitti ja hävitti koko komeuden, onneksi aurinko on päässyt peitosta esiin ja syksyinen maisema avautuu ruskaväreissä kaikkien ihailtavaksi.
Haapa, vaahtera ja aitapensaat värikkäimpiä, noista ruskan väreistä voi rakentaa mielenmaisemaan kauniita värimuodostelmia.
Ja nyt lähijärven rantaan siellä voi istuskella ja ihailla mielin määrin.