Millaisista kupeista juotte kahvia?

me juomme kotona sekä kahvia että teetä mukeista ja kupeista. puolison perhe/suku ovat kahvin kittaajia joten arkikäytössä meillä on hehtaari-mukit, juon vain kupillisen kahvia päivässä, sekin erittäin pienestä mukista, puoliso taas suosii isoa mukia. teetä juomme kummatkin ja useimmiten mukista arkipäivänä, en unenpöpperöisenä välitä ottaa hienoa teekuppia esiin. juhlakäytössä taas sitten on astiasto jossa sekä kahvi- että teekupit. minusta on kivaa katta hienolla astiastolla kun tulee vieraita, se tekee vierailusta hieman juhlavamman, ja mielestäni osoittaa että vieras on tervetullut vaikka se olisikin arkipäivänä.

No tottakai myrnasta hopealusikan kera pikkurilli ojossa.

Omissa oloissamme aina mukeista. Jos tulee kavereita tai muita kyläilijöitä "ihan muuten vaan", niin silloinkin aina mukeista. Perusteena helppouden lisäksi se, että mukit ovat arkipäiväisempiä, kenenkään ei tarvitse niin kauheasti kursailla kuin "oikein kupeista" juotaessa. Meillä mukit eivät ole hehtaarikokoa, mutta tietenkin niihin mahtuu enemmän kuin kuppiin, jos täyteen kaataa. Mukia ei ole pakko kaataa kerralla täyteen, voihan halukkaille tarjota santsimukillisen.

Sitten jos varsinaisesti kutsumme jonkun kylään, sillain "paremmin", niin silloin yleensä kupeista, koska tarkoitus on silloin hieman paremmalla tarjoilullakin osoittaa tilanteen "juhlavuutta". Vaikkei kyse olisi edes mistään isommasta juhlasta.

Osoittaako tämä nyt sitten yleisemmin jotain "kahvikulttuurin" uudistusta, sitä en uskalla sanoa. Meillä se osoittaa siis vain sitä, että mukien kanssa voi olla muutenkin rennommin, eikä tarvitse vieraankaan jännittää, kehtaako ottaa toisen palan tarjottavaa. ;-)

Niin siis arjessa, mutta toki katetaan perinteiset kupit vieraiden tullessa. Mukeissakin on monta tasoa, eli on euron marketmukeja, Arabian tosinättejä jne. ja kaikkea siltä väliltä. Meillä tosin keitetään kahvia vain vieraiden tullessa, eli teekäyttöön muki on soveltuvin.

Kahvin juonnista vielä toteaisin, että suomalaisten kahvinkulutus on mitattu per capita. Ei siis minään absoluuttisena lukuna, vaan per henkilö. Onhan ne juhlallisia lukuja.

­

Arkena juodaan yleensä mukeista, oli se sitten kahvia, teetä tai kaakaota. Itse lantraan kahvini fifty-sixty eli maitoa on lähes puolet, siihen muki on mitä mainioin.
Vieraiden kanssa kahvitellessa katamme kahvikupit, itselläni on neljänlaisia kuppeja: Teemaa, Myrnaa, ASAn valkoista ohutta luuposliinia ja vielä kaapissa jemmassa ne lasiset mustat kahdeksankulmaiset, joita käytetään tosi harvoin. Yleensä käytän noita luuposliinisia, ne on ohuet reunasta mutta korvaan mahtuu miehenkin sormi. Myrna pitää tiskata käsin - ei kiitos kovin usein - ja Teema on paksua ja kömpelöä. Ne saavat lähteä sitten joskus lasten mukana opiskelukämppiin.
Mukit ovat Arabian kokovalkoiset, Teemaa ja Illusiaa, jälkimmäinen on hieman sirompi ja mieluisampi kuin edellinen. En käytä kahvissa sokeria, joten lusikan paikkaa ei tarvitse miettiä.

Arkikahvikupit ovat jääneet meillä kokonaan pois käytöstä jo vuosia sitten. Arabian Pirtti-sarjaa – kuka haluaisi ostaa täysin tarpeettomina pois, viemästä kaappitilaa?

Aamukahvi aina isoista mukeista tai Arabian Taika-teekupeista, yksi mukillinen/teekupillinen vahvaa tummahkopaahtoista suodatinkahvia per juoja.

Iltapäivällä täräytän itselleni töissä (yhdenmiehen-toimistossa) espressokupillisen espressoa espressokeittimellä.

Illalla meillä juodaan useammin teetä kuin kahvia. Mahdollinen kahvi mukista tai teekupista kuten aamiaisellakin.

Kahvikutsuja kakku- ja pikkuleipäpöytineen meillä ei harrasteta eikä pullapitkoa ole varmaan kukaan onnistunut näkemään pöydässämme koskaan!

Jos vieraille tarjotaan aterian päälle jälkiruokakahvit, tarjotaan kahvi yleensä ohutreunaisista, kultareunaisista englantilaisista Queen Anne -luuposliinikupeista, jotka on saatu häälahjaksi 36 vuotta sitten.

Suomessa yleistynyt kahvimukikulttuuri lienee peräisin Amerikasta. Käväisin parikymmentä vuotta sitten siellä (Kaliforniassa) ja kävin majoituslaitosten ohella useammallakin työpaikalla. Kaikkialla oli tarjolla litratolkulla tympeän laimeaa kahvinlitkua! Onneksi ei tarvitse tyytyä sellaiseen, kun itse valmistaa kahvinsa.

paska kipoista

Arkiaamuina yleensä otan kaapista suurimman nätin mukin mitä on puhtaana, yleensä Primavera-sarjaa. Jos Primaverat on jo koneessa likaisina niin otan Muumimamman tai Ruusumuumin, tai jonkin muun mukin.

Jos meillä on vieraita, niin yleensä kysyn vierailta että haluavatko juoda kahvia mieluumin mukista vai kahvikupista. Sitten tehdään niin kuin vieraista tuntuu mukavimmalta.

Näitä tilanteita varten meillä on kaapissa luuposliininen kahviastiasto, jossa on kultareunukset - käsin tiskattava, joten tulee harvoin käytetyksi. Mökiltä löytyisi jotain mummon peruja Arabian Pirttiä tms. mutta ei me sitä koskaan käytetä. En tiedä miksi. Voisi sen kyllä ottaa käyttöönkin, onhan se aika hauska retro sarja.

Meillä juodaan kahvi Arabian 4 dl:n Taikamukeista tai Satumetsämukeista, mitä nyt käteen sattuu. Joskus menee kahvia kaksikin isoa mukillista kerralla. Kahvihan on nykyään taas ylen terveellistä, niin ettei sitä voi juoda liikaa! :D

Vieraille laitan asetin tavallisen Teemamukin alle ja tietysti pitää se leivoslautanen olla. Kaapissani ei ole muuta kuin Arabiaa.

Kukaan vielä sanonut, että D-kupeista.

Heips! Meilläkin on ollut " juhlakupit", suloiset, kauniit "sormustimet". Noin 10 vuotta sitten huomasin, että ajat ja tavat ovat muuttuneet. Nyt meillä on isommat joihin voi laittaa kunnolla kahvia ja ken tykkää, kermat/maidot ja sokerit mukaan. Varmaan pienet kupposet kuuluivat aikaan kun kahvi oli kallista ja luksusherkkua. Nyt kahvi on enemmän arkipäivää ja myös käyttö sen mukaista.

Itse olen pienestä pitäen tykännyt nauttia kahvini rokokoo tyylisistä kahviastiastoista, sokeriset juomat taas viini- ja konjakkilaseista. Tapa on jäänyt päälle, kun en kaipaa sen enempää makuaistimuksia kerralla. Toisaalta ehkä parempi niin kun monet juomat valitettavasti värjäävät hampaita tai kuluttavat kiillettä.

Meille vieraat saavat tuoda omat kupit mukanaan, emme halua turhaa tiskiä. Lusikat annamme käyttöön tietenkin, se kuuluu jo yleissivistykseen.