Ja kaikki meni niin hyvin..... Nyt leskirouva väitää, että mies teki eläessään suullisen testamentin, jonka vain hän oli kuulemassa (?)! Tiedän, ettei testamentti ole pätevä, vaan lapset perivät silti kaiken. Nyt kysymys kuitenkin on, että pitääkö tähän väitteeseen reagoida jotenkin?
Todistajia ei tiettävästi ole, joten mitään todistajien lausuntoja tuskin saadaan kirjallisena. Perukirja on tehty jossa todetaan ettei testamenttia ole ja nyt pitäisi päästä jakamaan pesä. Voiko pesän jakaa vai pitääkö tämä pätemätön testamentti jotenkin kuitenkin kummota tai ilmoittaa, ettei se ole perillisten mielestä pätevä?
Huh, huh. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Todistajia ei tiettävästi ole, joten mitään todistajien lausuntoja tuskin saadaan kirjallisena. Perukirja on tehty jossa todetaan ettei testamenttia ole ja nyt pitäisi päästä jakamaan pesä. Voiko pesän jakaa vai pitääkö tämä pätemätön testamentti jotenkin kuitenkin kummota tai ilmoittaa, ettei se ole perillisten mielestä pätevä?
Huh, huh. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
testamentti ei ole pätevä kuin poikkeustilanteissa. Eli silloin kun ei ole ollut mahdollista tehdä kirjallista. Käytännössä silloin kun elinpäiviä olisi ollut tehdä testamentti kirjallisena, niin joskus suullisesti luvatulla ei ole merkitystä.
Suullinen testamentti ilman todistajia = vessapaperi.
Sama juttu, jos todistajina olisi ollut vaikka joku testamentinsaajan lähiomainen.
Testamentin pätevyys tuli kumotuksi, mutta ilmeisesti lesken mielipide on noteerattava ositusta tehdessä.
Ettehän (laillisesti) tiedä ennen ositusta mikä on perintönne, jota voisitte ilman leskeä ryhtyä jakamaan.
Jos siis leski pitää päänsä, niin ette saa hänen nimeään ositusopimukseen. Ellei valistus auta, niin joudutte hakemaan käräjäoikeudelta pesänselvittäjän tekemään osituksen.
Ositus olisi niin että lesken pitäisi antaa perillisille, mutta vetoaa luonnollisesti leskensuojasäädöksiin olla luovuttamatta mitään tasinkoa, joten ei kai sitä ositusta silloin tehdä. Tämä on jo perukirjaa tehtäessä sinne kirjattu.
Toteatte osituksessa että leski pidättää oikeuden luovuttaa tasinkoa ja leski pitää oman omaisuutensa ja kuolinpesä oman.
Näin saatte osituksen tehtyä.
Aiemminkin olen antanut ohjeeksi asiakirjoja tehdessä että tehkää ne sellaisiksi että kuka tahansa ulkopuolinen saa asiakirjaa lukemalla selvää että mitä on tehty miksi on tehty ja mten on tehty, eli vaikka te tiedätte asiat niin laittakaa ne silti paperille sillä 20 vuoden päästä ei ehkä kukaan muista tai tiedä niitä asioita.
Tietenkin toinen tilanne että jos kuolinpesässä ei juurikaan ole varoja niin kannattaako nyt alkaa ositusta väsäämään vaan odottakaa että leski kuolee ja tehkää sitten ositus, hän ei voi silloin kieltäytyä tasingosta.
Ositus nyt tehty, siis kirjattu ettei leski luovuta tasinkoa.
Jakokin tehty. Kiitos vastanneille. Homma menikin kivuttomasti kun leski ymmärsi, ettei hän voi periä puolia vainajan omaisuudesta.
Suulinen testamenttiei ole pätevä, eli tuossa tilenteessa voitte sivuuttaa väitteen kokonaisuudessaan. Perintö jaetaan laillisen perimýsjärjestyksen mukaan kun testamenttia ei ole.
No shit Sherlock!?