kun vain kuulenkin moottorisahan äänen. Lapsuudessa isäni raahasi isot pinot puita rakennuksilta tai mistä lie ja niitä sitten sahasi kesät läpeensä. Minä ainoana kakarana sitten niitä kantamaan liiteriin kesälomanajan joka ikinen päivä, tai ainakin siltä tuntui.
Mitä sinulle muistuu mieleen lapsuusajan inhottavista ja niin pakottavista töistä?
No niin no, voihan ne olla niitä mieluisiakin töitä mistä olet tykännyt. :)))
Aina tarvii olla inhottaviakaan *mumisee mielessään*
Mitä sinulle muistuu mieleen lapsuusajan inhottavista ja niin pakottavista töistä?
No niin no, voihan ne olla niitä mieluisiakin töitä mistä olet tykännyt. :)))
Aina tarvii olla inhottaviakaan *mumisee mielessään*
Vastaukset 17
Vanhimmat
naarmuja, jotka tulivat Kahi-tiileistä siloiseen vatsaani.
Vaikka sainkin sitten omakotitalostamme oman huoneen.
H.
ikävää, mutta montako vuotta niitä kannoit? Eikö sinulla sitten ollut edes paitaa päällä, kun vatsasi niin naarmuuntui?
silloin ei Puumia tunnettu, joten aikasti hyvin saimme, me miehet, olla esillä.
Perustuksien tekoon meni jotain 2 viikkoa, ja kun en naisista tiennyt, menin vapaaehtoisesti, faija ei pakottanut.
Iso lauma Läyskiä oli kyllä, mukamas, tekemässä urakkaporukalle voileipiä ja soppaa.
Aikasti usein, paloivat myrkkynsä pohjaan, unohtivat miten kauhavartta pitää käsitellä.
Vieläkin, olen törmännyt moisiin naikkosiin.
;)
H.
Sinä et IKINÄ olisi mennyt naimisiin mun mieheni kanssa, jos noin kovaa traumailet moottorisahan äänistä.
Tää mun mieheni suorastaan Harrasti hartaasti puiden viemistä saareen. Peräkärry peräkärryn jälkeen jäätä pitkin ja aina vaan lisää. Perusteluna, että ei koskaan tiedä, mimmonen talvi seuraavana vuonna on ja sitä seuraavana. Minä sitten menin tietysti mukaan ja raahailin näitä puita siihen pukille ja hän sitten moottorisahalla katkoi.
Vähäkö pelkäsin, että koko saari uppoo merehen, kun niitä puita oli NIIIIIIN paljon. :) Samaisia puita poltettiin vuosia ja vuosia vielä mun miehen poismenon jälkeen.
Lapsuuden kodissani hain, silloin tällöin, liiveristä joko antrasiitteja tai koksia. Lapioin semmoseen isoon ämpäriin ja kiikutin ämpärin sisälle. Tämän homman tein vain silloin, kun tahdoin kylpyammeeseen ja jos sillä hetkellä ei sattunut olemaan lämmintä vettä.
Täytyy tunnustaa, että mun ei tarttenut oikeestaan tehdä paljon mitään. Pimpottelin pihalla leikkien ja piirtelin ja soittelin. Ja hössötin kissojen kanssa. Eteisessä oli kauppa, jossa tyhjiä pakkauksia hyllyillä.
Voikukan kukista sai hyvää voita, lehdet olivat silakoita. Sitten isältä saatu vanha laskukone.
Jaa, yks muistui mieleen. Yks työ, mistä en pitänyt. Piti laittaa kintaat käteen ja ryytimaan reunalta vetää Karraa. Semmosta kaktusmaista rikkaruohoa, jossa oli niin pitkät juuret, että juurten päät olivat varppuna Kiinassa asti. Niitä nypin lauantaina, kun tahdoin illaksi saada tanssirahaa.
muutama vuosi sitten sain hirveän hepulin kun yks ukko tääl taloyhtiön pihalla kaato kolme isoa koivua nurin ja sahas ja sahas. Oli meinaan vielä koulujen päättäjäispäivä ja päivä mitä kaunein ja lämmin joten parvekkeen ovi oli auki. Oli pakko neljän aikaan illalla huutaa sille et nyt riitti sun sahaaminen tai tulen ja mottaan nenuun. Ekaks se jotain nikotteli ja väitti asuvansa tässä talossa johon minä et mä näytän kohta missä asut, no uskohan se sen ja loppu sahaaminen.
Oli meilläkin ihan ekassa kodissa koksilämmitys, mutta sinne mua ei päästetty, sen hoiti vaari ja mitä mä siellä ku kattila oli vieressä missä koksitkin, mutta oli se pelottava paikka. Näen joskus siitä painajaisia. Saunaan kun piti mennä sen koksihuoneen ohi.
Sulla on ollu kiva lapsuus. Mun kontolla oli vielä laskiämpärin vieminen tunkiolle ja veden kanto kaivosta sisälle. No noista ei traumoja sentään tullu vaan olivat hyvänä oppina niinku tulen sytyttäminen hellaan ja kaminaan ynm.
Huomenta Nittaminax.
Vähä mua tänään rupes vaivaamaan, mun eilinen tekstini.
Siitä saa semmosen kuvan, että en kertakaikkisesti ole tehnyt muuta, kuin lorvinut.
On totta, että mun ei tarvinnut tehdä monia asioita, joita monet muut ovat joutuneet tekemään.
Tuttavistani monet ovat lapsuutensa asuneet maalla ja maalla on erilaisia hommia, kuin kaupungissa.
Vaikkapa nyt nuo vesien hakemiset kaivolta ja likavesien viemiset. Ym. Ym.
Paljon oon maalla lapsena ollut, mutta en asunut.
En ole pahemmin tuonut esille sitä, että jo pienestä pitäen (8v) olen keskittynyt 100%:sti pianonsoittoon.
Ohjelmiston keräämiseen, kurssitutkintojen harjoittelemiseen, kevättutkintojen harjoittelemiseen, konserttiesiintymisiin jne.. Joka ainut päivä on ollut harjoittelua jonkin asian takia. Siinä missä monet kavereistani leikkivät, niin minä istuin pianon ääressä ja ahersin.
Tottakai oon iloinen, että niin sain tehdä ja vanhempani ymmärsivät, miten tärkeää se oli.
en mä edes sitä silleen ajatellu. Turhaa huolestuit. :)) Työstähän se tuokin käy kun päivät pääskyten pimputtaa tai niinku mainitsit tekee muita hommia. :)))
No joo, minäpäs sitten heitän huoleni veks. Huitasen menemähän niin, että hippulat vinkuu.
Ehkä mä sen takia oon erilainen muori, kun oon ollut erilainen nuori. Se ei välttämättä ole niitä positiivisimpia asioita. Mutta mänkööt elo tällä tavalla, johan täs on jo tottunut tämmösenä taapertamaan.
Pieni höppänyys on joskus ihan Yes-juttukin.
Tarttis lähteä kaupungille asioille. Syömäänkin aattelin mennä, kun aina ei viitsi värkätä ruokaa kotona.
Hieno ilma, aivan mahtava taas.
paitsi että mä hoidin yksin ,naulat pois ,sahamisen ja kokoomisen.
Osaat varmaan kuvitella miltä pojasta tuntui kun keväällä kuormaauto pakitti kukkupää lastin kanssa pihaan.
Vapaa alkoi kun puut oli liiterissä,musta muuten kehittyi pistämätön puusavottalainen.
ollut urakkaa pojalle, voin kuvitella miltä on tuntunut ja se puuläjä näyttänyt. No onneksi jotain hyödyitkin siitä. :)) Opin minäkin kuinka puut pinotaan liiteriin, niitä kun ei saanut vain viskoa sinne.
Mie en tykäänyt lattian pesusta kun joutu konttaamalla ottamaan kaikki päikat silloin ja iso painava ämpäri oli missä se vesi oli.
Mutta verkkojen soutamisesta tykkäsin vaikka oli iso ja todella painava vene, ja aallokko oli joskus pikkutytölle kova.
täälkin ja joka ikinen perjantai tai lauantaiaamuna matot pihalle ja lattian luuttuaminen. Yäk..siksiköhän mä inhoon vieläkin siivoamista vaikka välineet on kehittynyt paremmiksi.
nyt ei niinkään, mutta rälläkkä - voi hyvä tavaton että tulin sille äänelle suorastaan allergiseksi 80 luvulla kun rakennettiin se ensimmäinen talomme, ja mies pääsi autotalliin toteuttamaan itteään..siellä syntyi vaikka mitä raudasta - ja se meteli ja raudan katkukin..ARGGG..nyt jos kuulen sen äänen saan hepulin..onneksi meillä ei ole enää autotalli talon yhteydessä..vaikka - on tuo metallimieskin jo hiljentynyt..
vasta korviaviiltävää ääntä pitääkin ja se kuuluu kauas. Samaten on sirkkeli. Tääl joku sirkkelöi joka kesä jotain puutavaraa ja pakko sitä on kuunnella. Tai no, ei se onneks koko aikaa sahaa.
Pakko oli mennä mutsin ja yhen Mantan kanssa poimimaan marjoja. He kusettivat mua silleen, että kun ton poimit täyteen saat mennä. Paskat sain, eiku uusi rundi.
No minä onneks taas tykkäsin samoilla metikössä ja keräillä milloin marjoja milloin sieniä, mutta yksin.
Räsymattojen pesu, yäks! Emme todellakaan asuneet järven rannalla ja laiturilla niitä pesseet, vaan ihan kuivan maan alueella piti sellaisia kamalan raskaita raahailla. Toinen oli marjareissut. Joten mua ei saa koskemaan yhteenkään mattoon enää saati mettään muuta kuin sienestämään. Ostan ilomielin marjat ja työllistän marjanpoimijoita kuin maksan vaikka viimeiset euroni mattopesulaan. Mutta onneksi sain kesätöitä jo 12 v:n iässä lapsenlikkana, sitten seuraavana kesänä lähipelloilta jnejne. Meillä kun ei maleksimista suvaittu yhtään. Aina piti mennä kuin Duracel-pupu ympäriinsä.