kävinpä tuossa iltojeni iloksi elokuvissa katsomassa Prinsessan. Paljon melua tyhjästä sanoisin, tai sitten odotin liikoja. Ensinnäkään minua ei ainakaan naurattanut missään kohdassa, oli se sen verran rankkaa katsottavaa- Prinsessa näyttelijänä ja muutkin siinä oli loistavia, mutta itse juoni etenkin alussa laahasi. Ehkä nousua loppua kohden. Oletteko toiset käyneet sen katsomassa?
Ei sitten
Ymmärrystä
10463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsekin koin Prinsessa-elokuvan melko raskaana katsella,vaikka onkin kokemusta käynneistä psykiatrisessa sairaalassa,kun läheiseni oli siellä aikoinaan hoidossa. Toisaalta ymmärsin paremmin Prinsessan käytöstä ja selviytymiskeinoja ja onhan elokuvalla todellisuustaustakin.
Jos pitäisi valita skitsofrenia tai syöpä,niin kumpi olisi helpompi? Sitä sietää miettiä tässä.
Valitsisin sen, josta voisi joskus päästä eroon. Olisikohan se syöpä, sillä siitä voi parantua. Mutta voiko skitsofreniasta parantua, sitä en tiedä. Prinsessa ilmeisesti yritti sitä, muttei onnistunut. Jäi siltikin elämääm keskuudessamme legendana 'kotipuolessan' ja muualla vaikkapa sitten elokuvassa.
Minulle tuli mieleen sitä elokuvaa katsellessani että kyllä se raja sairaan ja terveen välillä on hiuksen hieno. Prinsessassa oli paljon sellaista luovuuttta ja hyvyyttäkin, mitä ei "terveistäkään" usein löydy. Se miksi ei minua ainakaan naurattanut yhtään johtui ehkä siitä, että kaikenkaikkiaan elämää siellä hoitolassa oli aika totuudenmukaisesti kuvattu. Joskin Loppuhuippennus, jossa lääkäri (Samuli Edelman) koki rinsessaan teleppaattisen yhteyden tämän ollessa kuolinvuoteella tuntu aikas teennäiseltä.
Käyttekö muuten paljon elokuvissa tai teatterissa ja jos niin minkälaisia näytöksiä valitsette?
Viimeksi olin yksin katsomassa tuota "Viimeinen valssi"-esitystä ja pidin siitä kovasti. -Omaiset mielenterveyden tukena-ryhmän kanssa seurasimme Helsingin Kansallisteatterissa "Kuka kukin on",mikä jäi itseltäni osittain kysymysmerkiksi ja aiheeltaan oudoksi. Se ei mielestäni ollut rakentavaa katseltavaa edes mukana olleille mielenterveyspotilaille. Tämä siis vain oma mielipiteeni.
Elokuvissa tulee käytyä muutaman kerran vuodessa ja teatterissa hieman harvemmin,kuitenkin joka vuosi.
Harrastamme puolisoni kanssa kesätetteria ja menneenä kesänä oli vuorossa Aleksis Kiven "Selman juonet". Hyvä ja nautittava esitys!
Piti vielä listata parhaita elokuvia,joista olen pitänyt paljon:
Titanic,Kymmenen käskyä,Mies vailla menneisyyttä,Äideistä parhain,Kalteva torni,Koirankynnen leikkaaja,Postia pappi Jaakobille... tässä joitakin,mitä nyt muistan.
Vuosikymmeniä sitten odottaessani neljättä lastani,oli "pakko" päästä katsomaan elokuvaa "Talvilapset".Se oli sikäli poikkeuksellista,koska en käynyt siihen aikaan juuri elokuvissa.Synnytin sitten tammikuussa,joten sopi hyvin aiheeseen.
ennakkonäytöksessä, mielestäni kirja oli parempi kuin kys.elokuva.
Skitsofreniasta ei voi koskaan parantua, remissiossa toki olla, mutta sairaus ei koskaan puhjettuaan parane.
Tosin tämän päivän diagnoosein ehkä kys.henkilö ei saisi skitsorenikko-diagnosia, ehkä skitsoaffektiivinen olisi lähempänä totuutta. Asia josta on ollut keskustelua alan piireissä.
että "prinsessa "loi kivan ympäristön hoitoväelle. Että hoitoväki halusi jatkaa tätä, vaikka tiedettiin, ettei ollut totta.
Nykyään työviihtyvyys on tärkeätä.
Kaikki on suhteellista. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan näkemäänsä ja kuulemaansa.
.... että hoitoväki sielllä tuki tämän prinsessan harhaa olla prinsessa vain ihan oman työkivansa ylläpitämiseksi?
Minäkin käyn elokuvissa kerran kaksi vuodessa. Aiemmin kävin muistaakseni elokuvateatterissa katsomassa Täällä Pohjan Tähden alla, Koirankynnenleikkaajan ja Sickon (en ole varma kirjoitettiinnko tuo viimeinen noin). Teatterissa olen vanhoilla päivilläni nyt innostunut käymään enemmänkin, useamman kerran talvella ja kesäteatterit erikseen. Ajat ja tavat muuttuu.
prinsessan harhaa tavallaan pidettiin yllä, kun nyt ajattelee että mukana "juonessa" oli pankinjohtaja sun muut. Leikkishekkeineen...Ihmettelen jollain tapaa tätä harhaisuuden pönkittämistä.
Siinä kun ne tuli hakemaan Prinsessaa ja sitä toista "siniveristä" sieltä pankista, oletti pankinjohtaja tekvänsä suurenkin palveluksen hakijoille menemällä mukaan harhaan ja kirjoittamalla leikkishekin. Aatteli että näin kotiutus sujuu helpommin, kai. Sopii miettiä onko moinen Prinsessan aliarvioimista tai oikein hänen mahdolliselle tervehtymiselleen, kohdella kuin lasta tai muuten vaan aivotonta. Ollakko mielinkielein sairaalle hänen harhoissaan, päästä näin "helpommalla" vai pyrkiäkkö pitämään reaaliteetetissa. Riippui varmaan siitäkin minkälaiset ajatukset hoitajilla oli hoidettavan toipumismahdollisuusksista.