pienet pölyhiukkset tanssivat mielensä mukaan
kuin pienet henget, valossa keinuen
toisiinsa nojautuen
ja minä, teehetkeni varjossa
katson uutta aamua
sen tuomaa sisäistä lohtua
ja odotan
milloin sydämeni
osaisi jälleen elää
kuin pienet henget, valossa keinuen
toisiinsa nojautuen
ja minä, teehetkeni varjossa
katson uutta aamua
sen tuomaa sisäistä lohtua
ja odotan
milloin sydämeni
osaisi jälleen elää
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vihreää teetäni siemaillessa
ajatukseni taloon tiettyyn
tai paremminkin sydämeen
jossa sydämeni osaa vain elää
"henget toisiinsa nojaten"
kuvaa tätä elämätöntä...hyvin
oli vain tunne joka yhdisti
miksi maailma on niin karmea
sylisi oli lämmin ja turvallinen
rutistit minua olkapäästä
Kyllä sinä jaksat
siinä missä minäkin
sinä sanoit ja katseemme kohtasivat
kyyneleet kummankin silmissä
lyhyt tuokio ihmisenä olemista
ero
kauan toivoin että
etääntyvät askeleesi pysähtyisi
ja kääntyisit kohti minua
mutta ei niin käynyt
yhä kauemmas askeleesi vie
Hiljaisuutta kuuntelen
minuuden sirpaleita kooten
sydämessä tuo tunne
muisto vain.
Todella kaunis tuo jälkimmäinen runo. Sen kauneus tulee, ei niinkään sanoista, vaan tunnelmasta ja todenmukaisuudesta,
Kävelin pois,
enkä muista sen jälkeen eläneeni,
kävelen vain.
todiste siitä kuinka osaat
käyttää sanoja herkästi ja sielukkaasti.
Et koskaan "petä" lukijoita runoillasi.
Kiitos tästäkin/Liona
Kaikki mitä minussa on vielä jäljellä, tuntuu katoavan näihin sanoihin.
Mutta kiitos kun jaksatte lukea. Olen kyllä siirtynyt kirjoittamaan tuonne rakkausrunot.fi palstalle, olen päättänyt lopettaa tänne kirjoittamisen. Lähinnä siksi, että tämä on usein nurin ja toimii miten sattuu.