Eli otsikkokin jo kertoo: suunnitelmissa on ottaa saksanpaimenkoiranpentu vuodenvaihteessa. Ihan vain kotikoiraksi sen suuremmin näyttelyitä/ kilpailuja harrastamatta.
Jos siis tiedät pentueen jolla vuodenvaihteessa luovutus ilmoitatko tähän keskusteluun? Ei ole väliä onko kennelikoira vaiko kummin kaiman kaverin pentueesta. Kunhan on puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Hyväluonteisista terveistä vanhemmista. Pentu voi tulla mistäpäin Suomea vain, itse asun pk-seudulla. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin esim. miksi juuri ko. rotu jne.
Ps. Koira tulee ensimmäiseksi omaksi koiraksi, mutta se ei tarkoita ettenkö erottaisi koiran päätä hännästä. Olen parisuhteessa elävä nuori aikuinen nainen, joka on kotoisin koirallisesta perheestä (/suvusta). Elämäntilanteeni on vain ollut sellainen ettei oman koiran otto ole aiemmin ollut mahdollista. Kokemusta silti löytyy. Saksanpaimenkoiraa en ole aiemmin omistanut, mutta ollut kuitenkin tekemisissä sellaisten kanssa, ja siis suhteellisen tuttu rotu hyvine ja "huonoine" puolineen. Eli ei kiitos "et sä semmoselle pärjää, ota mieluummin mammankultafifi se on parempi ekaksi omaksi koiraksi, vaikeuksia luvassa, väärä koira väärällä ihmisellä" -paskaa. Olen tasapainoinen ja ymmärrän kyllä vastuuni oli koira mikä tahansa.
Pps. Ylläoleva puolusteleva selitys juontaa juurensa siihen että vuosia palstaa seurattuani olen huomannut suurimman osan asiallisista kysymyksistä johtavan haukkumiskierteeseen. Asiallinen mielipiteenilmaisu on ok jos sitä kysytään, vaikka kanta olisikin negatiivinen. Lannistava haukkuminen sen sijaan aiheuttaa vain pahaa mieltä, emmekä me koiraihmiset sitä toisillemme toivo. Saman yhteisen tavoitteen perässähän tässä kuljetaan!
Jos siis tiedät pentueen jolla vuodenvaihteessa luovutus ilmoitatko tähän keskusteluun? Ei ole väliä onko kennelikoira vaiko kummin kaiman kaverin pentueesta. Kunhan on puhdasrotuinen saksanpaimenkoira. Hyväluonteisista terveistä vanhemmista. Pentu voi tulla mistäpäin Suomea vain, itse asun pk-seudulla. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin esim. miksi juuri ko. rotu jne.
Ps. Koira tulee ensimmäiseksi omaksi koiraksi, mutta se ei tarkoita ettenkö erottaisi koiran päätä hännästä. Olen parisuhteessa elävä nuori aikuinen nainen, joka on kotoisin koirallisesta perheestä (/suvusta). Elämäntilanteeni on vain ollut sellainen ettei oman koiran otto ole aiemmin ollut mahdollista. Kokemusta silti löytyy. Saksanpaimenkoiraa en ole aiemmin omistanut, mutta ollut kuitenkin tekemisissä sellaisten kanssa, ja siis suhteellisen tuttu rotu hyvine ja "huonoine" puolineen. Eli ei kiitos "et sä semmoselle pärjää, ota mieluummin mammankultafifi se on parempi ekaksi omaksi koiraksi, vaikeuksia luvassa, väärä koira väärällä ihmisellä" -paskaa. Olen tasapainoinen ja ymmärrän kyllä vastuuni oli koira mikä tahansa.
Pps. Ylläoleva puolusteleva selitys juontaa juurensa siihen että vuosia palstaa seurattuani olen huomannut suurimman osan asiallisista kysymyksistä johtavan haukkumiskierteeseen. Asiallinen mielipiteenilmaisu on ok jos sitä kysytään, vaikka kanta olisikin negatiivinen. Lannistava haukkuminen sen sijaan aiheuttaa vain pahaa mieltä, emmekä me koiraihmiset sitä toisillemme toivo. Saman yhteisen tavoitteen perässähän tässä kuljetaan!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tältä: http://sensuroitu.net/spk/ilmoitukset/
Eli ei kannata katsoa tuolta, sairaita ihmisiä, kannattaa katsella rotujärjestön sivulta niin ei tule turhia ongelmia..
Ei se ihminen ole sairas joka sinne ilmoituksen laittaa.. Tiedät kai sanonnankin "ei se ole tyhmä joka myy vaan se joka ostaa" eli siis omaa harkintaa peliin niin miksei tuoltakin voisi löytää hyvää koiraa..
kysyn, että miksi juuri saksanpaimenkoira. Kaikki puheet sen energisyydestä ovat ihan totta, eli se kyllä tarvitsisi monenlaista tekemistä vaikket harrastaisi sen kanssa kilpailu mielessäsi. Mutta tokihan sen kanssa voi puuhailla muutakin kuin lenkkeilyä ja se ihan todella tarvitsisi sitä muutakin ollakseen tyytyväinen.
Puhun 3 sakemannin kokemuksella
Miksi haluan juuri nimenomaan saksanpaimenkoiran? Varmaan yksinkertaisin syy on se, että olen kovin ihastunut ko rotuun. Nopeasti mietittyäni kolmella kaverillani on seefferi/useampi, ja näiden kautta rotu siis tullut tutuksi. Myös pitkäaikainen seurustelukumppanini on seefferin kannalla, hänellä vielä enemmän kokemusta rodusta. Mm. avusti ystäväänsä seefferin hankinnassa, ja oli muutenkin kovana hoitoapuna. Tämä koira kuitenkin muutti parivuotiaana uuteen kotiin kun omistaja totesi ettei hänellä ollut sille riittävästi aikaa. Eli siis kyllä, tiedän minkälainen rotu on kyseessä.
Voisin toki odottaa että ikää/ uskottavuutta tulee enemmän kuin nykyiset vajaat 20, mutta mitä se hyödyttäisi? Jos kyseessä on tosiaan se oma rotu, ei ole väliä oliko ikä 9, 19 vai 99 niin hyvä tulee. Jos taas toteankin että "hei, ei tää olekaan mun koira ollenkaan", parempi todeta se siinä vaiheessa kun ei ole puolta vuosisataa haaveillut siitä yhdestä ainoasta.
Aikoisin joka tapauksessa ottaa sakun jossain vaiheessa, sillä sussarit muutenkin ovat ainoa "rotu" (laji? tyyppi? Mikähän lie sopiva sana..) joka saa sen tietyn "toi on mun koira" -fiiliksen. Miksi siis vitkastella jos elämäntilanne on/ tulee olemaan suotuisa? Ellei siis jotain yllättävää tapahdu, kuten sairastuisin vakavasti, talo palaisi jne. mutta niihin seikkoihin en sen enempää voi vaikuttaa kuin kukaan muukaan.
Ja tosiaan kuten kerroin, lapsuudenkodissani oli aina koiria, ja tälläkin hetkellä kaksi. Kaikki käyttökoiria. Eli siis osaan käsitellä vähän kovapäisempääkin koiraa. Toisaalta terrierit, ajokoirat ja spanielit eivät ole naksahtaneet sillä lailla kun "kaverin koira". Tiedän tuon kuulostavan naiivilta, mutta niin se on. Eräs ystäväpariskunta otti tässä juuri rottweilerin pennun, ja kovin oli suloinen ja viehätti. Se siis on toinen rotu joka minuun iskee. Mutta ei, ei ole sama asia kuin sakemanni.
Miksi itse en halua käyttökoiraa jos kotonani niitä on aina ollut? Siksi koska en (todennäköisesti!) aio kilpailla enkä harrastaa mitään lajeja säännöllisesti. En ole koskaan harrastanut tokoa saatika agilityä ynnä mitä kaikkia pk-lajeja onkaan olemassa. Enkä myöskään käy näyttelyissä. Toki kaikki edellämainittu on siinä määrin kiinnostavaa että voisin KOKEILLA. Mutta en halua käyttökoiraa mikäli en voi taata että sen kanssa tulen säännöllisesti harrastamaan jotain. Ja vaikken harrastaisikaan sen kummallisempia asioita, ei tarkoita ettäkö kaikki koiran liikunta olisi muutama kierros korttelin ympäri. Käyn usein kotonani maalla, jossa on oma järvenranta ja omat metsät. Eli siis paljon on tilaa liikkua ja olla irti. Mutta pääasiassa ihan kotikoiraa kaipailen. Pitkiä hölkkälenkkejä, koirapuistoa, pihaleikkejä, pyörälenkkejä kenties.
Toivottavasti annoin itsestäni kunnollisen vaikutelman. :) En todellakaan sakemannia siksi ota, että se on iso ja hurja.
Onnea pennun hankintaan - rotu on vienyt monen mukanaan ja ennen kuin huomaakaan on hampaisiin saakka "aseistautunut" koiraharrastaja.
tuolla sensuroitu.net/spk/ilmoitukset on paljon kasvattajia ja aktiivisia koiraihmisiä tarjoamassa pentujaan. Ei todellakaan mitää epäluotettavaa tms. Loistava paikka ja loistavia ihmisiä...
http://www.spl.fi/jalostus/pentulista/pentulista.pdf
http://sensuroitu.net/spk/ilmoitukset/
Kannattaa ottaa paikalliseen SPL (saksanpaimenkoiraliitto) alaosastoon yhteyttä ja käydä katsomassa kentän laidalla ainakin yhdet treenit. Siellä ohjaajia jututtamalla saa yleensä suosituksia paikallisista kenneleistä ja voi samalla vähän katsella, millainen koira silmää miellyttää.
Toki ensimmäiseksi koiraksi saksanpaimenkoira saattaa olla sieltä työläimmästä päästä, muttei suinkaan mahdoton, mikäli on kunnon ohjeet ja opit käytössä heti pennun saapumisesta asti. Ennen kaikkea, jos oma asenne on kunnossa ja kärsivällisyyttä kouluttamiseen ja liikuttamiseen riittää, niin ei muuta kuin onnea koiran hankintaan.
Kiitos näistä vinkeistä. Edelleen voi laittaa lisää mikäli mieleen tulee.
Unohdin myös mainita että myös sijoitusnarttu käy. Perhepiirissä sijoitusnarttuja löytyy useampikin joten myös tämä on tuttu väylä. :)
Jos haluat kotikoiran,käy kattoo http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm
sensuroitu netissä on tarjoilla vaan harrastuskoiria,ei kotikoiria....
Se kieroilu mitä kautta foorumi itsensä tarjolle tyrkkäsi - ne ihmiset ketkä foorumin perustajia, huhh. Itse en lähtisi liiton toimintaan muutamia vuosia seuranneena mukaan tuohon edes maksusta.
Kyllä niitä hyviä ja terveitä koiria löytyy ilman epävirallisiakin pennunvälityspalstoja. Rotujärjestön oma palsta lienee turvallisin. Ja esim. apulasta on moni löytänyt terveitä, hyväluonteisia pentuja/aikuisia koiria , minkä kanssa harrastavat ihan kaiken näköistä jäljestä suojeluun. Koirien hinnat vain eivät ole yhtä korkeita kuin noilla epävirallisilla sivuilla myytävien.
"Loistava paikka ja loistavia ihmisiä... "
Varsinkin omasta mielestään..
kun tulee se yks rotu jota ihastellut aina, niin pakkohan se on jossain vaiheessa saada! Yllä mainittiinkin jo samaa mistä voisit pentua katsella.. Etsi myös netistä eri kenneleitä, katsastele vanhempien tietoja ja hyvällä tuurilla jos olisi pentuja tulossa tuohon mainitsemaasi aikaan. Olen aina kuullut tuota, ei sakemannia ensikoiraksi. Oltuani näiden kanssa ja muiden rotujen, niin entistä varmemmaksi tulen siitä, että olipa mikä tahansa rotu, jos se kolahtaa, sille on mielenkiintoa, aikaa yms.. niin siitä vain! On turhaa ottaa kaikkien rakastama collie, vain varmuuden vuoksi että opettelee koiran kanssa elämistä. Kyllä sen rodun täytyy natsata, siihen ollaan sidoksissa ainakin seuraavat kymmenen vuotta!
Onnea pennun etsintään :)
Näin on! Olen samaa mieltä. Ja kuten aiemmin kirjoitin, voit haaveilla vaikka 50 vuotta tietystä koirasta, ja kun lopulta hommaat sellaisen eikä se ole ollenkaan oma rotusi... Niin on se huonompi homma kuin todeta ajoissa onko rotu oma vai ei. Ja sitähän ei voi oppia naapurin koiraa silittelemällä. Aina on oltava rohkeutta ottaa se ensimmäinen askel, tässä tapauksessa ensimmäinen oma sakemanni.
Hyvää syksyä kaikille!