Sukelsin aamuuni.
Auringon kultaiseen hetkeen.
Puuro porisi.
Vesi kiehui ja kohisi.
Ja minä.
Laiskat ajatukset päässäni.
Olenhan vapaalla työstäni.
Hiljalleen kaiken teen.
Kuin luvan itselleni ansaitsen.
Ja kirjoitan rakkaallein.
Sinusta juovun.
Syliisi taivun.
Kunhan kesä ja kärpäset saapuu.
Puen itseni kaapuun.
Rakkauden pukuun.
Iloisiin silmiin.
Hymyyn suloiseen.
En viekkauteen.
Vaan naiseen.
Miksi sinä minut teet.
Sillä ajatuskin juovuttaa.
No nyt teen puurolle tilaa.
Ja hymyilen.
Siinä oli minun aamiainen.
Auringon kultaiseen hetkeen.
Puuro porisi.
Vesi kiehui ja kohisi.
Ja minä.
Laiskat ajatukset päässäni.
Olenhan vapaalla työstäni.
Hiljalleen kaiken teen.
Kuin luvan itselleni ansaitsen.
Ja kirjoitan rakkaallein.
Sinusta juovun.
Syliisi taivun.
Kunhan kesä ja kärpäset saapuu.
Puen itseni kaapuun.
Rakkauden pukuun.
Iloisiin silmiin.
Hymyyn suloiseen.
En viekkauteen.
Vaan naiseen.
Miksi sinä minut teet.
Sillä ajatuskin juovuttaa.
No nyt teen puurolle tilaa.
Ja hymyilen.
Siinä oli minun aamiainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ulos joka solullani,
mietin piiritänkö liikaa,
hengittääkin pitäis sun saada.
no,
omani salpautui !
Sydämeni
suurimman toiveeni
askeleeni alla.
Muutun kohta lyhtypylvääksi,
pöljäksi itseni tiedän !
Kuinkahan, voinkohan,
kipuni...
Nautin minäkin vastarunostasi
Ole vain sinä itsesi.
Ja minä kiitän vastarunostasi
Aamu jo valkeni
vähän uninen vielä
pesen kasvoni
näin alkaa arkeni
Katson peiliin
eilinen siellä
uudet kujeet
mietteet heiliin
Se siis siitä
minkä tuolle mahtaa
kaikkeni tein
jos ei tämä riitä
Sinähän rakennat runosi taitavasti myös arkisten askareitten kautta tunteikkaaksi ja monitasoiseksi kuvaelmaksi. Samalla, kun niissä on satumaista ulottuvuutta, niin ne heijastavat realismia, kietoen sen kuitenkin myös utuiseen unelmaan.
Runo kuvastaa selkeää harkintaa ja samalla luovuuden synnyttämää vapaata inspiraatiota.
Runon kokonaisvaikutelman ja otsikon luoma elämyksellisyys saa minutkin yrittämään taas jotakin vastarunon tapaista.
Elämän viivni
Rakkaus.
Se on elämän viini.
maku hehkuvan makea,
sen on ja huumaava tuoksu.
Lasin piripintaan mä täytän
ja sulle tarjoan sen.
Juotko kanssani mun
maljan pohjahan asti.
Nyt juopua tahdon,
tuntea huuman tuon viinin,
hehkun rakkauden palon
alle rintani tahdon.
Siis nostatko kanssain
lasin elämän viinin
ja viimeiseen pisaraan
sen kanssani juot?
Ja luokseni hymy suo.
En juopua tahdo.
Selvänä vain.
Elämän kirjoa katsella sain.
Olet oiva mies.
Ja minähän kenties.
Uskallankin juoda.
Edes kerran tuota.
Kuohuvaa viiniäs.
Siis malja nostakaa.
Me ollaan kummania.
Runouden maailman.
Hymyilen,,,hih,,,juon teetäni
kirjoittaa on valloittavva luettavaa, kiitos taas kerran Margitta, runostasi!
Kiitos kamalasti.
Olen melkein alasti.
Kun kaiken runoihin piirrän.