Phil Collins julkaisi 13.syyskuuta uuden studioalbuminsa kahdeksaan vuoteen. Albumi sisältää cover versioita legendaarisista R&B/motown hiteistä. Erikoiseksi albumin tekee se, että Collins on yrittänyt luoda albumilleen mahdollisimman alkuperäisen soundin, ja on kuvannutkin albumintekoprosessia: "kuin loisi Mona Lisan uudestaan". Toinen erikoinen asia on, että albumilla soittavat Funk Brothers eli kolme alkuperäistä "Motown" studiomuusikkoa.
Omasta mielestäni albumin soundi on erinomainen ja useimmat kappaleista saavat hymyn kasvoille, parhaiten soundia voisikin kuvaita siksi kuin koko albumi koostuisi Collinsin 80-luvun megahitistä You Can't Hurry A lovesta, vaikka albumille mahtuukin muutama balladi.
Going Back nousi tänään Britannian albumilistan kärkipaikalle, joten albumia voikin kuvaita kaupallisesti Collinsin menestyneimmäksi albumiksi yli vuosikymmeneen.
Onko kukaan teistä ostanut albumia ja mitä mieltä olette siitä?
Omasta mielestäni albumin soundi on erinomainen ja useimmat kappaleista saavat hymyn kasvoille, parhaiten soundia voisikin kuvaita siksi kuin koko albumi koostuisi Collinsin 80-luvun megahitistä You Can't Hurry A lovesta, vaikka albumille mahtuukin muutama balladi.
Going Back nousi tänään Britannian albumilistan kärkipaikalle, joten albumia voikin kuvaita kaupallisesti Collinsin menestyneimmäksi albumiksi yli vuosikymmeneen.
Onko kukaan teistä ostanut albumia ja mitä mieltä olette siitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen seurannut Phil Collinsin uraa kohta parikymmentä vuotta, ja ostin tämänkin levyn... Varsinaisesti minulla ei kovin suuria odotuksia ollut kun en yleensä cover-levyistä pidä, mutta kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee. Johtuisiko sitten siitäkin että minä pidän myös niistä alkuperäisistä versioista.
Onneksi sijoitin pari euroa ylimääräsitä ja ostin tuon cd dvd version, jossa on kaikki sessioiden 29 kappaletta tavallisen cd:n 18 kappaleen sijasta.