Väitös 09/2010 uusperheistä

****
Kyllä se kuulkaa on niin, ettei se uusperhe tuo ongelmia vaan vanhempien ero!
Ja mitä huonommin vanhemmat eron hanskaa sitä enemmän on lapsilla ongelmia. Esim. toisen vanhemman panettelu, riidat vanhempien välillä, tapaamisten estäminen, ne niitä ongelmia tuo.
*******

Erittäin hyvin kirjoitettu, juuri noin. Allekirjoitan tämän ajatuksen täydellisesti. Huonosti hoidettu ero ja kinastelu vanhempien välillä on se, mikä tuo ongelmia. Ei uusperhe. Onneksi nykyään erot kyetään monesti hoitamaan ilman repiviä riitoja. Tämä mahdollistuu varmasti osin siksi, ettei enää tarvita oikeudenkäyntiä ja eroon "syylliseksi" tuomittua.

Kun vanhemmat eroaa niin ero olisi kyllä osattava hoitaa todella hyvin. Mutta ei kaikki siihen pysty ja lapsethan ne on jotka joutuvat siinä välissä olemaan. Vanhempien pitäisi aina muistaa että lapsi on syytön eroon ja molemmat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä. Tämä pitäisi aina muistaa kun aikuisena siinä eron katkeruudessa pyöriskelee.

Uskon myös siihen, ettei kaikki uusperhekuviot ole lapselle ongelmattomia. Jos vanhempien ero on tapahtunut kaikkea muuta kuin lasta ajatellen niin myös tämä uusperhekuvio voi tapahtua samoin. Siinä on lapsella aikamoinen taakka kannettavana ja "heikot eväät" siitä selviytyä. Lapsi ei ole aina niin vahva kuin me aikuiset haluamme ajatella.

useimmiten se kolmas pyörä on kaiken syy. Ei ihmiset helpolla eroaisi, jos kukaan ei ole siinä edesauttamassa ja kannustamassa eroon.
Yleensä ne miehet ihastuvat satunnaisiin ohikulkijoihin, ja siitä se lähtee kun vastapuoli huomaa että mies on naimisissa, niin se yllyttää oikein rikkomaan toisten onnellisen perheen. Mikä onkaan sen kivampaa kuin nähdä lasten ja ex vaimon suru.

...mietitäänpä hetki mitä se uusperheen perustaminen tuo tullessaan jos lapsen vahemmilla jo valmiiksi on tulehtuneet välit...hmmm. Harvemminpa ne tappelut siihen loppuu, vaan yleensä tilanne lähtee vielä pahemmin lapasesta. Ihan kohtalaisesti toimeen tulleiden erovanhempien välit pahenevat, varsinkin silloin, kun asetelma on se, että se etävanhempi on se miespuolinen joka sen perheen perustaa ja lähiäiti pysyttelee yksinhuoltajana. TäsTä on olemassa ihan tutkimuksia että miehet solmivat uuden avioliiton alle kaksi vuotta eron jälkeen ja eron saa käsiteltyä vähintään parissa vuodessa. Eli ukkopahaset tuppaavat perustamaan uusioperheensä jo ennenkuin toinen vanhempi on ehtinyt tuon eron loppuun käsitellä...Lapsille ero konkretiosituu usein vasta siinä vaiheessa, kun toinen vanhemmista solmii uuden liiton, eli jo rauhoittunut tilanne voi lastenkin kannalta heittää häränpyllyä, ja ero käsitellään uudestaan. Vain aika auttaa noihin tulehtuneisiin väleihin ja tästä syystä voisinpa kuvitella että paras ratkaisu kaikkien kannalta on välttää niitä uusperheiden solmimisia siinä vaiheessa, kun tilanne on vielä päällä ja välit tulehtuneet. Eipä se kauheasti lapsia auta että sen lisäksi että joutuvat sietämään tappelevia vanhempia heidän tulee samanaikaisesti kyetä muodostamaan uusia suhteita ja etsiä omaa identiteettiään uusperheessä, jossa hänen asemansa voi muuttua radikaalisti, esim. esikoinen onkin yhtäkkiä kuopus, tulee uusia sisarpuolia etc. Kyllä siinä on lapsilla riittävästi käsitetltävää siinä erossa itsessään.

Mistä ne erovanhemmat yleensä tappelevat? Rahasta ja kasvatuksesta. Uusperheen perustaminen vaikuttaa näihin molempiin, tavalla tai toisella, sillä edelleenhän meille naisille jää suurimalta osin niin talouden- kun lastenhoitokin, ja yhtäkkiä niitä kasvattajia onkin yksi enemmän, ja lapsia voi olla rutkasti enemmän,mikä tietysti vaikuttaa rahaan jne., ja tästä syystä ei tuo uusperheen perustaminen riitojen keskelle ainakaan tuo mitään helpotusta lasten saatika lähivanhemman tilanteeseen.

Fiksuja siis ne, jotka malttavat mielensä tuon uusperheilyn kanssa ainakin siihen asti, että sekä entiset puolisot että lapset ovat ehtineet eron käsitellä. Hätähousut vaan "kerjäävät" verta nenästään ja pahentavat ainakin osittain lasten elämää.

Eli kyllä ne riitaisat välit vanhmpien välillä ja huonosti hoidettu ero on lasten kannalta se suurin riskitekijä. Eli jos tiedämme faktana että hemmetin suuri lähivanhempien äitikööri reagoi voimakkaasti siihen, että etävanhempi perustaa uuden perheen, voisi tätä lähivanhempien reagointitapaa pitää normaalina tunnereaktiona tähän asiaan, ja täysin inhimillisenä. (täältäkin voi lukea kuinka lähi vastustaa tapaamisia sen jälkeen kun uusikko on astunut kuvioihin jne. )Onko se oikein vain väärin, biologiaa vai geeniperimää, sillä ei ole merkitystä, se vaan on ja tapahtuu, vaikka kailla voi olettaa olleen eri taustat, erillaiset avioliitot ja eri tuntemukset erossa. Eli olisiko se kuitenkin mahdollista, että uusperheen solmimisen ajankohdalla olisi merkitystä siihen, kuinka pitkäaikaseksi nuo kiristyneet välit vanhempien välillä jyllää, ja kuinka suurta tuhoa se lapsissa saa aikaseksi?

Olit tuohon omaan poimintaasi vain laittanut sellaista, jonka voisi liittää yhteen siihen lähivanhemman toimintaan. Eikö sen etävanhemman tekemillä ratkaisuilla ole mitään merkitystä lapsen elämään ja siihen, minkälaiseksi se elämä muodostuu eron jälkeen? Onko huonosti hoidettu ero aina sitä, että lähivanhempi riehuu vai voisiko huonon eron tunnusmerkki olla myös sellainen, että solmii uuden liiton ennenkuin vanha on käsitetlty loppuun myös lasten näkökulmasta? Olisiko huonon eron tunnusmerkki sellainenkin ettei anna kenellekkään aikaa toipua, ei itselleen, ei lapsilleen eikä entiselle puolisollekkaan?