Taas lähteä pitää
ja kiireellä on raastavat kädet
jotka kaulaani itkien ripustautuvat
repivät pois luotasi.
Junan ikkunassa maisemat vilistää
yksi kuva silmissäni lasin takaa katselee
muistuttaa lupauksista
odottaa takaisin.
Outo kaupunki vastassa
sen tyhjät laiturit riipaisevat
ja pimeän kädet ympärilleni kun kietoutuvat
se saa pakenemaan neon valojen turvaan.
Ikävä tuottaa harhoja luonnostaan
kun jokaisessa naisessa näen piirteitä sinusta
kuin niitä hentoja siveltimen vetoja kankaille
rakasta näkymää ...
Täällä jossain palelen
kaivaten jälleen uudestaan ja jatkuvaan
päättäen sen etten lähde koskaan enää pois luotasi
jos selviän takaisin
rakastamaan ...
ja kiireellä on raastavat kädet
jotka kaulaani itkien ripustautuvat
repivät pois luotasi.
Junan ikkunassa maisemat vilistää
yksi kuva silmissäni lasin takaa katselee
muistuttaa lupauksista
odottaa takaisin.
Outo kaupunki vastassa
sen tyhjät laiturit riipaisevat
ja pimeän kädet ympärilleni kun kietoutuvat
se saa pakenemaan neon valojen turvaan.
Ikävä tuottaa harhoja luonnostaan
kun jokaisessa naisessa näen piirteitä sinusta
kuin niitä hentoja siveltimen vetoja kankaille
rakasta näkymää ...
Täällä jossain palelen
kaivaten jälleen uudestaan ja jatkuvaan
päättäen sen etten lähde koskaan enää pois luotasi
jos selviän takaisin
rakastamaan ...
Vastaukset 2
Vanhimmat
menemistä ja palaamista, tämä runosi oli vahva
ja kuitenkin niin herkän kaunis ettei sitä liikaa analysoimalla
saa rikkoa. Olet tässä saanut ainakin minut lukijana elämään mukana
runoosi.
Pidin kovasti1
... eipä tämä näytä kummoselta
kuin nuo edellisekkään mitä on tullut kirjottaneensa
joten on aika tullut jättää palsta paremmilleen
ja kirjottaa toisille sivuille
joissa on tullut oltua viimeaikoina aivan liian vähän ...
kiitos palautteestasi
kiitos upeista runoistasi
ja hyvää syksyä
tosi paljon sitä elämän myötätuulta !!!