Hei moi
Kiitos kirjoituksesta. Kerroit ihan kuvineen päivineen tuomiostani. Se oli täysin totta.
Minulta tosin taisi jäädä huomioitta se, kohta jossa luki
" todistajana toiminut ylikonstaapeli totesi ettei komsiario puhunut totta"
Missä kohtaa se oli?
Tai se kohta jossa komisario itse tunnusti että hän ei puhu totta mutta oikeuden pöytäkirja on totta.
Varmaanhan se siellä oli, mutta taisin lukea huolimattomasti.
Yleisesti ottaen Suomessa toimittajia rajoittaa voimakas sananvapauden rajoittaminen sekä uskallus kirjoittaa sananvapauden rajoista yleensäkkin Suomessa.
Eräs toimittaja totesi minulle kerran, kuinka hän saisi potkut, jos kirjoittaisi. en tiedä tarkoittiko hän esimerkiksi tällaisia " unohduksia" kuin Alibi lehdessä on.
Meillä Suomessa nyt vain ei ole korruptiota ja poliisi on erehtymätön ja luotettava. Tuomioistuin ei tee mitään virhettä tai siihen ei vaikuta esimerkiksi tuttavuus.
S-ryhmä on toiminut hyvien tapojen mukaisesti ja suomalaisten hyväksymällä tavallla saadessaan Omia päätäjiä hoitamaan omia päätöksiä kunnissa.
Muissa länsimaissa samanlainen toiminta tunnetaan sanalla korruptio ja jos media ei uskalla kirjoittaa siitä, niin sananvapauden rajoittaminen.
Kiitos kirjoituksesta. Kerroit ihan kuvineen päivineen tuomiostani. Se oli täysin totta.
Minulta tosin taisi jäädä huomioitta se, kohta jossa luki
" todistajana toiminut ylikonstaapeli totesi ettei komsiario puhunut totta"
Missä kohtaa se oli?
Tai se kohta jossa komisario itse tunnusti että hän ei puhu totta mutta oikeuden pöytäkirja on totta.
Varmaanhan se siellä oli, mutta taisin lukea huolimattomasti.
Yleisesti ottaen Suomessa toimittajia rajoittaa voimakas sananvapauden rajoittaminen sekä uskallus kirjoittaa sananvapauden rajoista yleensäkkin Suomessa.
Eräs toimittaja totesi minulle kerran, kuinka hän saisi potkut, jos kirjoittaisi. en tiedä tarkoittiko hän esimerkiksi tällaisia " unohduksia" kuin Alibi lehdessä on.
Meillä Suomessa nyt vain ei ole korruptiota ja poliisi on erehtymätön ja luotettava. Tuomioistuin ei tee mitään virhettä tai siihen ei vaikuta esimerkiksi tuttavuus.
S-ryhmä on toiminut hyvien tapojen mukaisesti ja suomalaisten hyväksymällä tavallla saadessaan Omia päätäjiä hoitamaan omia päätöksiä kunnissa.
Muissa länsimaissa samanlainen toiminta tunnetaan sanalla korruptio ja jos media ei uskalla kirjoittaa siitä, niin sananvapauden rajoittaminen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Juuri tuollaista sekoilua Suomi tarvitsee siis leipää ja sirkushuveja!On vaan yksi iso MUTTA nimittäin sinä teet sitä yhteikunnavaroilla joka ei kaikkien mielestä ole hyvä asia minulle kuitenkin aivan sama.Ps.Mamari et uskalla vittuilla niille Salon poliiseille oikein kunnolla voisit olla mielipide vankina Suomessa ensimmäinen muutamaan vuosikymmeneen.
Toimittajien ammattikunnan joukossa on valitettavan paljon vellihousuja jotka eivät uskalla oikeasti tarttua aiheisiin joilla voisi olla todella joku yhteiskunnallinen merkitys. Päätoimittajat pelkäävät viranomaisen reaktiota ja toimittajat pakenevat henkilökohtaista vastuutaan kertoa yksinkertaisesti totuus sen mandaatin perusteella jonka yhteiskunta on toimittajille suonut.
Moni tämänkään palstan kirjoittajista ei tule koskaan ajatelleeksi sitä mihin asemaan suomalainen toimittaja tosiasiassa työssään joutuu. Minäpä valaisen hieman teille asiaa.
Toimittaja on sodassa joka päivä
Toimittaja on käytännössä sodassa joka päivä vihollisen linjojen takana, vieraalla maalla. Yhteiskunta on äärettömän vihamielinen ympäristö toimittajan työn kannalta. Ihmiset pelkäävät julkisuutta ja suhtautuvat toimittajaan usein hyvin vihamielisesti, kuin viholliseen. Kamera nähdään pelottavana aseena samoin kuin mikrofoni. Yrittääkö tuo tunkea falloksen suuhuni?, moni ajattelee nähdessään mikin.
Viranomainen suhtautuu toimittajaan kuin liittoutunut natsiin toisessa maailmansodassa. Toimittaja on poliisille käytännössä usein punainen vaate, varsinkin jos toimitustyö vaatii läsnäoloa samalla apajalla poliisin kanssa.
Jopa kunnallispoliitikoille ja yritysjohtajille toimittaja näyttäytyy vihollisena. Toimittajaa uhkaava syyte milloin mistäkin kunnianloukkauksesta tai vankila jos yritysjohtajalla on riittävästi rahaa takanaan. Kunnallispoliitikko on yleensä toimittajalle helppo upotettava, heillä ei ole todellista valtaa takanaan. Raha on sitä todellista valtaa, ei suinkaan kunnallisen tai edes valtiotason päättäjän asema. Toimittaja käy jatkuvaa taistelua sananvapauden puolesta lakiviidakon keskellä. Työ on melkoista tasapainottelua tässä yhteiskunnassa.
Maailmalla toimittajia jopa kuolee työnsä ääreen. Tänä vuonna on jo alkuvuonna kuollut 52 toimittajaa ammuttuna tai muuten murhattuna. Ampuja on usein joko sotilas, jonkin asteinen terroristi tai poliisi. Harvemmin yksityinen ihminen kuitenkaan. Käytännössä toimittajia siis kuolee valtiollisen viranomaisen toiminnan seurauksena maailmalla.
Suomessa toimittajia ei ole tapettu, mutta esimerkiksi heidän työtään on häiritty ottamalla toimittajia kiinni työnsä äärestä. Suomen Kuvalehden kuvaajan talteenotto lienee tunnetuin tapaus Suomessa. Samassa yhteydessä otettiin kiinni useita muitakin toimittajia, kuvaajia ja Freelance-toimittajia, joita poliisi kohtelee ihmisinä ilman ammattiasemaa. Ilmeisesti poliisissa ei edelleenkään ymmärretä, että myös Freelancejournalisti on todella työsuhteessa oleva toimittaja. Hänen työnsä vaan on vapaata, koska työsuhde ei ole tietyllä tavalla vakituinen. Sinänsä Free-suhde on vakituinen, koska työ voi olla jatkuvaa vaikka onkin Free-työtä. Verokortti on erinäköinen kuin normaalissa työsuhteessa olevalla.
Vihamielisessä ympäristössä toimimisesta huolimatta toimittaja tekee äärettömän tärkeää työtä sananvapauden puolesta. Sananvapaus ylittää arvona esimerkiksi isänmaallisuuden tai kuuliaisuuden valtiota kohtaan. Sananvapaus ei ole kansallinen vaan yleismaailmallinen arvo. Jokainen sen tähden kuollut on sankarivainaja siinä missä maansa puolesta kaatuneet sotilaatkin.
Monilla toimittajilla on ison lehden tai mediatalon tuki ja resurssit käytössään.
Suomessa yhteiskunta ei ole sananvapaudessa kovinkaan hyvässä asemassa. Median tehtävä on tuoda epäkohtia esiin. Mutta media ei tee työtään kovin hyvin.
Moni toimittaja toivoo tekevänsä työnsä toisin. ei vain salaamalla ja tekemällä viranomaisia mielltyttävällä tavalla.
Suomettuminen elää ja voi hyvin. Itsesensuuri kukoistaa.
Poliisin organisaatiouudistuksesta ja sen epäonnistumisesta ei uskalleta puhua. Minä ymmärrän sen ,koska olen saanut tuomioita kunnianloukkauksista.
Olen saanut tappouhkauksia. Mutta pelkoa pitää hallita. Kansalaiset eivät voi maksaaa viranomaisten jatkuvia töppäilyjä. Suomessa ihmisoikeudet ovat hyvin heikolla tasolla. Suomen kansa tarvitsee paljon parempaa.
Suomessakin on vaalittava sananvapautta ja vain ne, jotka haluavat tehdä väärin eivät sitä halua.
Suomessa sanan- ja lehdistönvapaus on vahvasti vastatuulessa. Viranomaiset eivät halua eivätkä aio kunnioittaa sananvapautta (Smash Asemin mellakka osoitti selkeästi poliisin suhtautumisen toimittajiin), eikä sananvapautta kunnioiteta muutenkaan. Yritysjohtajat pelkäävät negatiivista julkisuutta jopa niin pitkälle, että kuvaaminen jopa julkisella paikalla yritetään usein estää. Vartijoilla on jatkuva tarve estää toimittajia tekemästä työtään kentällä.
Jopa yksityisiltä kansalaisilta on toisinaan hyvin vaikeaa saada kommenttia uutiseen. Kameraa pelätään hullun lailla, samoin perinteistä mikrofonia.
Lehdistössä on tosiaan viime vuosina vallinnut laaja itsesensuuri. Monista aiheista ei voida kirjoittaa joko siksi, että jutun julkaiseminen ärsyttää viranomaisia tai sitten juttu ärsyttää yritysmaailmaa. Pian mistään aiheesta ei voi Suomessa tehdä vapaata journalismia.
Me toimittajat yritämme tehdä työmme hyvin, mutta esteenä on etupäässä viranomaisten harjoittama sensuuri sekä monen päätoimittajan harjoittama itsesensuuri, joiden olemassaolostakaan kansa ei käytännössä tiedä mitään. Sananvapauslaki säädettiin, mutta jätettiin sitten mätänemään, kirjaimellisesti. Sitten kun joku toimittaja yrittää toteuttaa sananvapauden, hänet otetaan kiinni työnsä äärestä ja syytetään niskottelusta. Käytännössä meno Suomessa alkaa erehdyttävästi muistuttamaan tämän päivän Valko-Venäjää.
Ihmisoikeustilanne on Suomessa pysynyt heikkona kaiken aikaa. Muutamat itä-euroopan maat rikkovat räikeämmin ihmisoikeuksia kuin Suomi, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että ihmisoikeuslainsäädäntöä poljetaan tässä maassa todella rankasti. Suomi saa jatkuvasti EIT:ltä tuomioita esimerkiksi liian pitkiksi venyvistä oikeusjutuista sekä totaalikieltäytyjien epäinhimillisestä kohtelusta. Heilläkin on mielipiteenvapaus jonka nojalla he kieltäytyvät palveluksesta. Sen ei pitäisi olla rikos. Suomi on käytännössä ratifioinut YK:n ihmisoikeussopimuksen kokonaisuudessaan, mutta edes sen henkeä ei noudateta Suomessa. Kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö ajaa aina Suomen lain edelle, siksipä EIT antaa jatkuvasti Suomen oikeuslaitoksen tulkinnoista tuomioita.
Käytännössä Suomessa on hyvin vaikeaa tehdä työtä toimittajana. Toimittaja on aina painostuksen ja uhkailun kohteena. Kentällä uhkaa joutuminen vankilaan työn ääreltä. Ei ihme, että Suomi on pudonnut sananvapauden kärkimaiden listalla yhä alemmas koko ajan. Olimme aikanaan kärkipaikalla sananvapauden toteutumisessa.
Ns.toimittajat ovat korppikotkia jotka hyötyvät ihmisten ongelmista!!! Sitten ne rottaakin alemmat hylkiöt eivät edes osaa hävetä!!! Sairaat paskat kun keksivät hatusta juttuja että saisivat paskalehtiä myytyä!!! Mä en pysty arvostamaan yhtään alkkispaskatyhjäntoimittajaa edes koiranpaskan vertaa ja toivon ettei sitä tee kukaan muukaan. Usko ns.paskalehtien uutsointiin kuoli jo vuosia sitten kun tämä "sananvapaus" vouhotus alkoi. Nykyään paskiaiset kirjoittavat lehtiin uniaan ja väestön tyhmin osa uskoo jopa niitä lehmänpaskojen kirjoituksia...
koska huomasit et alibi kirjoittaa mitä sattuu?
Entäs seiskapäivää? Suurin osa sen lehden jutuista on suunnilleen tuulesta temmattuja, mutta joku totuuspohja niissäkin on. Alibi kirjoittaa rikostapauksista nimenomaan tekijän, eli rikollisen tarinan pohjalta. Poliisin mielipidehän on jo valmiiksi kuultu. Alibi siis tuo toisen osapuolen näkemyksen kustakin käsitellystä rikostapauksesta julkisuuteen. Ei kai sen lehden jutut aina täysin vedenpitäviä olekaan, mutta Alibi nyt sentään painii totuuspohjaltaan vähän eri sarjassa kuin seiska.
Seiskallakin on ollut hyvä hetkensä ja oma tärkeä roolinsa tässä yhteiskunnassa. Niin on Alibillakin.
kyllä rikollisen näkökulmastakin kirjoittaessa pitäisi ensin selvittää ne FAKTAT eikä kirjoittaa fiktiota.
Eikö Alibin toimitus sitten yleensä kerro ne faktat? Toimittajan työ on totuuden kertominen yleisölle, eli otetaan selvää niistä faktoista kunkin jutun aineistoa kerättäessä. Eikä koske vain Alibin toimitusta vaan kaikkia medioita. Faktojen selvilleottamiseen on olemassa vain kaksi estettä: salaiseksi leimattu dokumentti tai sensuuri. Yleensä rikosaiheisen jutun tekeminen tyssää siihen, että joku paperi sattuu olemaan salainen.
Journalistin ohjeet on laadittu toimittajien omaa työtä varten. Ne velvoittavat esimerkiksi tarkistamaan kaikki tiedot ennen julkaisua. No toimittaja, kuinka tämä tarkistus on suoritettu, jos juttu tehdään "luotettavaan tietolähteeseen" vedoten ja jonkun rikoksesta tuomitun subjektiivisten väittämien pohjalta? Kyllä silloin totuus vääristyy ja vahinkoa syntyy.
Totta, tämä on tosiaan journalistin ohjeessa mainittu. Journalistin ohje ei kuitenkaan ole laki, joka velvoittaisi toimittajan yhtään mihinkään. Journalistin ohje on eettinen ohjeisto jota toimittaja noudattaa tilanteen mukaan.
Joskus juttu on pakko kirjoittaa hyvinkin vähien tietojen pohjalta, koska tietoa ei joko ole enempää saatavilla tai tiedon saamiseksi pitäisi nähdä juttuun nähden kohtuuton määrä vaivaa. Lähdetkö vaikkapa junalla Helsinkiin saakka jostain maakunnasta hevon kuusesta päästäksesi vaikkapa uutisen tapahtumapaikalle tai haastattelemaan jotakuta juttuun? Minä en lähde. Kirjoitan jutun mieluummin joko vajailla tiedoilla tai hoidan homman kännykällä siihen saakka kuin se on mahdollista, jonka jälkeen kirjoitan jutun edelleen osittain vajailla tiedoilla. Yleensä yhden palstan lyhyeen uutiseen ei kannata nähdä vaivaa kymmentä minuuttia enempää. Moneen uutisjuttuun ei ole edes aikaa käydä nappaamassa kuvaa uutispaikalta. Onneksi on olemassa kuvapankkeja.
"luotettava tietolähde" on helppo tapa sysätä vastuu jutun faktoista jonkun muun "luotettavan tietolähteen" niskoille. Toinen keino on kasata faktalaatikko ja antaa itse uutisen olla se mikä se on. Helpoimman kautta kuitenkin. Aikaa yhdelle uutiselle ei ole oikeasti kovin paljoa kun puhutaan toimitustyön luonteesta. Toimittajalla on aina kiire ja yleensä seuraavan jutun kimppuun.
eli olet alibitason toimittaja
"Journalistin ohje ei kuitenkaan ole laki, joka velvoittaisi toimittajan yhtään mihinkään"
Ehkä ei, mutta jos suollat tekstiä mikä ei pidä paikkaansa, voit syyllistyä törkeään kunnianloukkaukseen.
KO:n ennakkopäätöksissä sanotaan että jutun julkaisija vastaa jutun paikkaansapitävyydestä.
Esim. jos joku lehti lainaa toisen lehden artikkelia ( joka paljastuukin sitten ihan höpöksi ), niin vastuu on aina jutun julkaisijalla. Jutun julkaisija vastaa jutun oikeellisuudesta.
Miksi ihmeessä uutisen pitäisi olla aina totta? Uutisia julkaistaan joka päivä vajailla tiedoilla, jolloin uutinen on tosiasiassa osittain tai kokonaan epätosi. Mutta uutista päivitetään saatavilla olevan tiedon mukaan päivän mittaan tai seuraavien päivien aikana. Jos tietolähteeltä saatu tieto on ollut alunperinkin vajaata tai väärää, on totuuspohjaltaan täysin pitävän uutisen kirjoittaminen hyvin vaikeaa. Uutinen ei ole totuus, eikä sen tehtävä ole edes yrittää olla totuus. Uutinen tiedottaa tapahtuneesta tapahtumasta sen tiedon pohjalta jonka toimitus on käsiinsä saanut. Salailu tai haastattelusta kieltäytymiset vaikeuttavat huomattavasti tiedon hankkimista.
Jutun ei tarvitse julkaisuvaiheessa pitää paikkaansa. Otetaanpa esimerkki:
ilmailuteollisuutta koskeva ensimmäinen uutinen alkaa yleensä otsikolla "xxxx:n kone putosi taivaalta". Ja sitten kerrotaan missä tapaus tapahtui ja mahdollisesti milloin. Totuus on vain se, että jo otsikko on kokonaisuudessan epätosi. Kone ei yleensä ole koskaan todella pudonnut taivaalta alas, vaan on joko tullut pitkäksi menneen laskun kiitotien loppupään ulkopuolelle tai on epäonnistunut nousussa ja sakannut pellolle. Harvemmin kuitenkaan varsinaisesti pudonnut. Tiedot eloonjääneiden määristä ovat yleensä uutista tehtäessä erittäin vajaat tai puuttuvat tai perustuvat huhuihin. Se on silti julkaistava epätotenakin. Air Francen lennon 447 kohtalo ei tietääkseni selvinnyt koskaan, silti siitä uutisoitiin varsin epätosia uutisia, joissa turman syytä voitiin vain arvailla tai annettiin jonkun haastateltavan arvailla. Tarvitseeko uutisen siis aina pitää paikkansa? Ei tarvitse. Uutinen on aina tehty saatavilla olevan tiedon pohjalta. Toimitus vastaa itse asiassa vain siitä, että tiedot vastaavat tietolähteeltä saatuja tietoja mahdollisimman tarkkaan. Silloin uutisen voidaan katsoa olevan tosi, vaikka uutinen olisi faktapohjaltaan täyttä soopaa.
En minäkään tiedä totuutta mennessäni esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalle toimittajan työtä tekemään. Näen yleensä kaksi tai useampia ruhjoutuneita autoja, pelastushenkilökuntaa ja loukkaantuneita tai kuolleita onnettomuuden uhreja. Tehtäväni on kertoa toimittajana missä tapahtui ja mitä tapahtui, mutta totuuden tietää vain onnettomuuden uhri itse. Jos uhri on kuollut, jää totuus pimentoon. Muuten menen ja kysyn kuljettajalta itseltään mitä tapahtui ja miksi. Sen jälkeen kuulen pelastushenkilökuntaa ja poliisia paikalla. Uutinen onnettomuuspaikalta on parhaimmillaankin silti aina arvailun varaista uutisointia, koska vasta onnettomuustutkinta selvittää mitä todella tapahtui ja miksi. Sen tulokset joko uutisoidaan tai sitten ei uutisoida, riippuu kiinnostaako tapaus ensimmäisen uutisen jälkeen enää ketään.
Toimittaja on olemassa siksi, että te saisitte ylipäätään tietää asioista. Niinpä te luotatte siihen, että toimittaja kirjoittaa sen minkä saa itse tietää tietolähteeltään. Kun tämä tapahtuu, uutinen on tietoihin nähden tosi. Se, että onko uutinen tosi, on sitten asia kokonaan erikseen. Uutisen ei tarvitse olla tosi ollakseen riittävän tosi.
Kun ihminen valehtelee, niin tarina muuttuu.
Kun ihminen kertoo totuuden niin tarina ei muutu, mutta sanat voivat muuttua.
Se voi kertoa eri tavalla, mutta perusasia pysyy.
Se, että kuolinpesästä katoaa pankkitili pitäisi olla Suomessa mahdotonta, mutta niin on vain käynyt.
Selitystä on haettu siitä, että on ollut valakirja. KOlmesta osakkaasta 2 ei tiennyt lainkaan pankkitilien lopettamisesta, kun kukaan ei heille kertonut.
Pankki ammattilaisena olisi pitänyt ottaa yhteyttä kahteen muuhun osakkaaseen, mutta ei tehnyt sitä. PAnkki ohjasi tahallaan tietoisesti rahat yhden osakkaan tilille.
PAnkki teki niin yli 35 vuotta. Kun aloin tutkimaan asiaa, miten näin on voinut päästä käymään. Pankin johtaja oli hyvin kiusaantunut ja samoin kassaneidit. He eivät olleet lainkaan yhteistyökykyisiä. Poliisi ei halunnut selvittää juttua.
Mukana on pienellä paikkakunnalla liian vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Toimittajat kirjoittavat täällä puolustaakseen itseään.
He puolustavat itsesensuuria ja omaa työpaikkaansa. He laiminlyövät työnsä siinä, missä poliisi, pankki ja syyttäjänvirasto.
Suomessa on suuri ongelma oikeusjärjestelmässä. Sen saattaminen edes kohtuulliselle tasolle vaatii paljon töitä ja päättäväisyyttä.
Median tehtävä olisi kirjoittaa näistä asioita, mutta te olette taliutusnuorassa. Viranomaisten mielen mukaan on tehtävä. Suomessa toimittajat eivät ole kansan edun mukaan toimivia vaan sallivat Suomessa olevan epäeettisen ja lakia rikkovan järjestelmän.
Median ei ole tehtäviensä tasolla. Toivon mukaan se Suomessakin on jonain päivänä puolueeton ja riippumaton.
Nyt journalistit ovat viranomaisten toivomusten mukaan toimivia sätkynukkeja.
Todellisiin ongelmiin ei haluat paneutua, mutta big brother julkkiksista löytyy aina täytettä medialle.
Vai mitä toimittajat?
Kuka teistä uskaltaa kirjoittaa kunnon artikkeleita suomen oikeudellisista ongelmista ja Suomen ihmisoikeusloukkauksista. Siitähän te olette täysin hiljaa vaikka Suomi rikkoo ihmisoikeuksia jatkuvasti ja järjestelmäsisesti.
Suomi rikkoo myös allekirjoittamiaan ihmisoikeussopimuksia.
Se, että toimittajat ovat viranomaisten sätkynukkeja johtuu poliisista itsestään. Kun toimittaja yrittää tehdä työnsä hänelle suodun mandaatin mukaisesti, on lopputuloksena Suomessa usein vankilareissu. Smash Asemissa lakia avoimesti ja rohkeasti rikkonut toimittaja otettiin kiinni työnsä äärestä kun hän oli dokumentoimassa mielenosoitusta poliisin kielloista piittaamatta. Meille toimittajille pitäisi ensimmäisenä antaa valtuudet rikkoa harkintamme mukaan lakia esimerkiksi mellakkatilanteissa, koska toimittaja tekee sananvapautta toteuttavaa työtä.
Suomessa ei voi kirjoittaa avoimesti ihmisoikeusloukkauksista, koska lopputuloksena on joutuminen oikeuteen ja todennäköinen tuomio. Oikeuslaitoksella on ollut viime vuosina halu kurittaa toimittajia jotka yrittävät tehdä työnsä Suomen eteen hyvin silloinkin kun työn lopputulos vahingoittaa Suomea ja Suomen mainetta ulkomailla.
Suomi polkee järjestelmällisen jatkuvasti ihmisoikeuksia ja me toimittajat kyllä tiedämme sen. olemme myös ihmisoikeusloukkausten uhrina viranomaisten taholta jatkuvasti. Meitä jopa uhkaillaan jos yritämme puuttua "systeemin" toimintaan. Suomi muistutaa ihmisoikeustilanteessa entistä Neuvostoliittoa ja nykyistä Valko-Venäjää.
Suomeen saadaan riippumaton, puolueeton lehdistö heti kun poliisi lakkaa tahallaan vaikeuttamasta toimittajien työtä. Puuttuminen sananvapauteen esimerkiksi Smash-Asemissa oli mitä törkein ihmisoikeusloukkaus. Toimittaja oli tekemässä työtään siellä missä poliisi kielsi olemasta. Olisin toiminut itse tasan samalla lailla kuin poliisin kiinniottama Suomen Kuvalehden kuvaaja. Tapaus ei suinkaan ole ainoa, jossa journalisti joutuu poliisiväkivallan uhriksi. Esimerkiksi ilman varsinaista toimittajan asemaa toimivat Freelance-toimittajat joutuvat jatkuvasti poliisin väärinkohtelemiksi koska heillä ei ole useinkaan näyttää journalistikorttia. Silti he ovat jokainen journalisteja, useimmiten Free-toimittajan verokortilla.
Poliisilta pitäisi kieltää kaikkiaan puuttuminen toimittajan työhön.
Vetää hiljaiseksi
Kirjoitat hyvin.
Sinä kuitenkin pelkäät. Kun minä olen tehnyt tätä työtä, niin poliisi ei ole sormellakaan minuun koskenut. Kukaan ei ole fyysisesti aiheuttanut minulle vahinkoa.
Minut laitettiin putkaan, mutta silloinkaan kukaan ei minuun koskenut, koska tottelin poliisin käskyjä. MInä kyseenalaistin ne, mutta tottelin.
Aihetta pelkoon ei ole. Viranomaiset pelkäävät minua. Jos minua aletaan kannattamaan julkisesti ja asiat perataan hyvin tarkkaan, niin moni viranomainen on pulassa.
Minua nyt yritetään hiljentää sanallisin uhkauksin ja moneen se tehoaisi. Kuten itsekkin puhut uhkailusta. Kyllä minä sitä saan myös poliisien taholta, mutta entäs sitten?
Suomen toimittajat menevät pelkotilaan, kun poliisi vain kuiskaa. Et sitten puhu tästä.
Olin itse paikalla, kun Salon seudun sanomien toimittaja sai ohjeistusta Salon käräjäoikeuden tuomarilta.
Tuomari kertoi oikeudessa joutuvansa leikkaukseen ja siksi käsittely kestää.
Salon käräjäoikeuden käytävällä tuomari vannotti Salon seudun sanomien toimittajaa, että siitä ei sitten kerrota, että hän on joutumassa leikkaukseen.
Kyse oli pienestä asiasta, mutta tuomari halusi vaikuttaa toimittajan kirjoittamiseen.
Ja kyllä vaikutti. Salon seudun sanomat vakuuttaa olevansa puolueeton ja riippumaton lehti, mutta minä kuulin itse ettei ole. Käräjätuomari ohjeisti toimittajaa.
Mitäs sitten, jos oikeasti joku lehti uskaltaisi julkaista tiedon Suomen korruptiosta ja julkaisisi dokumentoidun tarinan. Silloin kansa saisi tietää. Silloin media olisi kansan suojeluksessa.
Toimittajat eivät vain ovat antaneet olemattomalle pelolle vallan. Kekkosen valtakausi näköjään edelleen jatkuu. Suomettuminen ja itsesensuuri toimii ja voi hyvin.
Samaisella Salon seudun toimittajalla on minun tutkimustuloksia ja dokumentteja. Hän ei niistä voi kirjoittaa. Salon seudun sanomat on puolueellinen ja kovasti riippuvainen lehti. Se ei kirjoita mitään, mikä vaarantaisi viranomaisten uskottavuuden.
Pelkäävien toimittajien takia korruptio Suomessa voi hyvin. Minä peräänkuulutan puolueetonta ja riippumatonta mediaa. Viranomaiset hallitsevat varsin suvereenisti mediaa, koska se sallitaan.
Minä en pyydä lain rikkomista vaan nimenomaan sen noudattamista. Ongelmahan on lain noudattamatta jättämisestä.
MOnet viranomaiset rikkovat jatkuvasti lakia. SLP tarkoittaa Suomen LAin Puolustajat.
Me vaadimme Suomen viranomaisia noudattamaan Suomen lakia.
Tällä hetkellä ongelma on, että tulkitaan myös täysin selkeitä lakeja, joita ei tarvitse tulkita. Tulkitsemisilla asianjajat saavat revittyä palkkioita ja tulkinnoilla viranomaiset kielmusrtelevat ongelmista eroon.
Suomen kansa tarvitsee parempaa ja jonain päivänä se ehkä osaa sitä myös vaatia.
Toimittajat ovat ihmisoikeuksien vaalijoita. Tällä hetkellä Suomessa toimittajat ovat epäonnistuneet aika rankasti työssään.
Kyllä siellä moni päätoimittaja saa miettiä kuinka kytköksissä on viranomaisten miellyttämiseen. Se, että poliisi käskee pitää perustua lakiin.
Se, että syyllistyikö Suomen kuvalehden toimittaja oikeasti lain rikkomiseen vai toimiko poliisi lain vastaisesti?
Kun minut laitettiin putkaan, niin perusteena oli se, että olen uhannut, jonkun henkeä, terveyttä tai aiheuttanut omaisuusvahinkoa.
Yksikään näistä lain kohdista ei täyttynyt.
Paikalla olin minä ja 1 ylikonstaapeli, joka totesi etten ole agressiivinen.
Salolainen komisario kuitenkin puhelimessa käski minut laitettavaksi putkaan.
Komisarion määräys oli laiton. Hän syyllistyi tällöin vapauden riistoon. Kyseessä oli kosto ja komisario otti itselleen tuomiovallan minun rankaisemiseksi. Syynä oli ärsyttävyys. Tein hänelle kysymyksiä, joihin hänen olisi pitänyt vastata, mutta hän ei kyennyt eikä osannut.
Yksinkertaisesti meni hermot. Kun poliisi käryää ratista niin joo se ymmäretään, mutta kun poliisi tahallaan värentää todisteita. Sitä pidetään mahdottomana.
Todistusaineisto kuitenkin osoittaa Komisarion tehneen teon, joka ei Suomessa ole "mahdollista". Kyllä se on.
Minut oli tuomittava, jotta koko poliisiorganisaation uskottavuus ei romahtaisi.
Tilanne Suomessa on todellakin Valko-Venäjän luokkaa. Tosin muu maailma tietää Valko-Venäjän tilanteen, mutta pieni Suomi on kuin Pohjois-Korea. Sensuurin takia maailma ei tiedä.
Onnittelut Make! Nyt olet löytänyt itsellesi sopivan toimittajan. Tätähän ei häiritse lainkaan vaikkei juttu olekaan tosi. Yhdessä saatte aikaan viihdyttäviä juttuja.
Odotamme jännityksellä juttujenne julkaisua.
"Meille toimittajille pitäisi ensimmäisenä antaa valtuudet rikkoa harkintamme mukaan lakia"
Tämähän alkaa menemään jo pelottavaksi.
Meikäläinen yritettiin tappaa 6 kertaa kun olin adoptoitu ja olisin perinyt maatilan.
Ongelma oli siinä,että kuoleman piti näyttää vahingolta.
Lyötiin kirveellä taaksepäin jollen kerinyt väistää.
huitaistiin moottorisahalla 2 puuta sahatiin läpi ja sahalla käännetiin puu minuun päin.
Ammutiin haulikolla lähi etäisyydellä siis ilmaan kyllä siinä säikähti.
Vielä heidän kuolemansa jälkeen kun kävin heidän farmilla oli eräästä painavasta ovesta otettu saranat pois jolloin kun nykäisin rivasta ovi oli kaatua päälleni-
Make kitisee kun joku rillipää vinninen pikkupoika uhkaa häntä virka-aselaan.
Rahan takia kanataa yritää.
Toimittajilta pitäisi ottaa jo ihmisoikeudetkin pois!!!!! Tollaset saastat eivät ansaitse mitään oikeuksia!!! Etkö säkään kusipää tajua, että oikeudet ansaitaan ja niitä ei ansaita kirjoittelemalla paskaa lehtiin joita tyhmät uskovat!!! Vittu että sä olet idiootti paskiainen... toivottavasti joskus olet sotakirjeenvaihtajana ja saat luodin siihen tyhmiöön jota kannat olkapäidesi välissä...
Tuollaisten mielipiteiden takia minun kaltaiset joutuvat tekemään näitä töitä.
Erittäin epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan. Hyvin epäeettistä ja erittäin tuomittavaa kirjoittelua, jossa toivotaan ihmisen kuolemaa.
Tuollaisten ihmisten takia joudun tätä työtä tekemään valitettavasti
>>Minut laitettiin putkaan, mutta silloinkaan kukaan ei minuun koskenut, koska tottelin poliisin käskyjä. MInä kyseenalaistin ne, mutta tottelin.
kuitenkin melko vähäpätöisessä (sorry) asiassa.
"En katsonut asiaa sen väärtiksi, että olisin tehnyt komisarion menettelystä a) puistossa ja b) "selvityksen" antamisessa rikosilmoituksen. Oletin nimittäin, että komisario - jolle "totuus" näkyi olevan suhteellinen käsite - varmaan olisi "löytänyt" todistajan väitteilleen, jolloin prosessin lopputulos olisi kannaltani ollut vähintäänkin kyseenalainen - eikä vaivan arvoinen."
Tässä vielä kerran asiantuntijan (vanhempi konstaapeli, kansanedustaja Petri Salo) kommentti kuinka hankalaa on pärjätä oikeudessa, kun vastassa on virkamies.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2176762
"Salo ei kuitenkaan usko asian ratkeavan hänen edukseen.
- Nämä ovat hankalia juttuja, kun vastassa on virkamies, aiemmin poliisina työskennellyt Salo myöntää."
Eipä tälläiseen juttuun kannata ainakaan rahaa satsata, eikä ehkä aikaakaan. Oikeusturva on täysin näennäinen tälläisissä tapauksissa. Mutta hienoa, että joku viitsii edes kannella, koska se voi viedä kehitystä eteenpäin.