Olen seurustellut useita vuosia rakkaan tulevan vaimoni kanssa. Ei ole minulle epäilystäkään siitä, että hän on elämäni nainen, elämäni rakkautein.
Olen aina ollut niin kovin helppo ihastumaan. Ja sitä tapahtuu vieläkin. Olen päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä ja vastaan tulee mitä hurmaavampia naisia. Katsekontaktilta välttyä en voi ja minusta tuntuu niin rikolliselta kun käytöksestäni huomaan flirttiä. Ja iltaisin kun käperryn rakkaani kainaloon ja ajatukset ajautuvat ihastukseen ja unet tuovat hänet luokseeni vaikken niin tahtoisikaan.
Antaisin paljon jos en ihastuisi ja saisin nauttia rakkauden tunteestani puolisoani kohtaan.
Olen aina ollut niin kovin helppo ihastumaan. Ja sitä tapahtuu vieläkin. Olen päivittäin ihmisten kanssa tekemisissä ja vastaan tulee mitä hurmaavampia naisia. Katsekontaktilta välttyä en voi ja minusta tuntuu niin rikolliselta kun käytöksestäni huomaan flirttiä. Ja iltaisin kun käperryn rakkaani kainaloon ja ajatukset ajautuvat ihastukseen ja unet tuovat hänet luokseeni vaikken niin tahtoisikaan.
Antaisin paljon jos en ihastuisi ja saisin nauttia rakkauden tunteestani puolisoani kohtaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei sen enempää.. ;)
mieleen, että sua ei ole luotu tuohon parisuhteeseen.
Tuosta on matala rima uskottomuuteen. Entäs kun vuodet vierivät eteenpäin ja suhde alkaa tuntumaan tylsän arkiselta, pystytkö jättään ihastuksen vain ihastukseksi?
Ja tosi rakkaus on sitä, että kullan kainalossa ollessa pääkopassa ei todellakaan pyöri muut naiset! Hei haloo!
Itse olen ollut tuollainen edellisessä suhteessani. Ihastuin helposti muihin, unelmoin heistä oman tyttöystävän ollessa vierelläni. Ja kuitenkin pidin tyttöystävääni parhaana mahdollisena kumppanina.
Näin jälkeenpäin olen tajunnut, että olisin todennäköisesti pettänyt häntä jossain vaiheessa, jos olisimme jatkaneet yhteistä taivalta. Niin helposti ihastuin ja tunsin vahvaa vetoa muihin naisiin.
Meidän kaltaisten tapausten kannattaa oikeasti odottaa sellaista joka vie jalat alta täysillä. Silloin ei varmasti muut naiset kummittelisi mielessä. :)
Jos on ihastumisen tunnetta kaipaava ihminen, ei semmoista oikeaa olekaan. Kaikkiin suhteisiin kun se arki jossain vaiheessa tulee. Mä olen ajatellut niin, että ihastumisilla hankkii puuttuvaa sisältöä omaan elämäänsä. Johonkin, mitä itsessään kaipaa. "Vika" ei siis ole välttämättä suhteessa tai kumppanissa. Eli sehän tarkottais sitä, että muutoksen elämäänsä saa ilman, että rikkoo tai vaarantaa olemassa olevaa ja hyvää suhdetta.
sitten ????
Ei se mitään, kyllä ihastua saa!
Eri juttu on sitten, jos etenet ihastuksiasi kohti ja pilaat kaiken kauniin.
Ne ihastukset eivät ole parisuhteesi vertaisia, ne ovat vain "Lihastuksia", ei mitään sen enempää.
Älä siis maista paskaa. Se ei todellakaan ole hyvää ja siitä jää todella paha maku suuhun.
Katsele vaan, jos haluat, mutta älä koske.
se paska muistuttaa aina ja ikuisesti itsestään, jos vain vähänkin hetkautat sille korviasi.
tälläiset neuvot vain saa mut ihastumaan lisää !
Itse en halua uskoa lauselmia "et ole luotu parisuhteeseen".
Kiitoksia sille joka kertoi pettämisen maistuvan kakalta. Osaan ja aion pitää näppini erossa muista naisista kuin omastani. En halua tuhota sitä kaunista mitä meillä on. Tiedän niin monien etsivän sitä mitä meille on annettu.
Olen vain niin "tunnollinen" suhteessa, että ajattelen liikaakin sitä mikä on sallittua ja mikä ei. Uskoisin, että suurin osa tuskin huomaavatkaan omia käytöstapojaan viehättävien naisien seurassa.
että niitä ihan oikeasti viehättäviä naisia on todella harvassa. Ulkokuoren alta paljastuu hyvin nopeasti kaikkea muuta, kun vain vähänkin raapaisee pintaa syvemmältä. Jos sinulla siis on jo nyt jotain arvokasta elämässäsi, pidä siitä oikeasti huolta, ihan aikuisten oikeasti.
Me olemme vain ihmisiä. Ja kaikki muu on turhaa ... (lue: kaikki parisuhteesi ulkopuolella oleva viehätys on perseestä)
Olen kuullut lukenut tällaisista tapauksista ennenkin. Yksi nettituttuni oli juuri tuollainen. Minulla on sinulle ehdotus, mitä jos antaisitkin itsellesi luvan olla ihastunut, hyväksyisit itsessäsi tämän puolen. meillä kaikilla on vikamme. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että lähtisit pettämään, ei toki. Vaan hyväksy itsesi. Nettituttu teki juuri näin ja ongelma helpotti kummasti. Ehkä juju on siinä että mitä enemmän yrittää kieltää jotain itseltään/puolta itsestä, niin sitä pahemmin se tunkee esille.
Itsellä oli näin itsetyydytyksen (vahvan seksuaalisuuteni) kanssa sekä sen kanssa että pidin myös naisista. Pidin itseäni pervona ja friikkinä ja yritin "lopettaa" tätä puolta itsessäni, mutta mitä enemmän yritin kieltää sitä itseltäni sitä enemmän minun teki mieli. Saatoin tyydyttä itseäni useaan kertaan päivässä, voisi melkein puhua jo riippuvuudesta. ei tarvittu paljoa saada minut "sille tuulelle", vähänkin rintojen kaarta näkyvissä ja...
Kun hyväksyin että itsetyydytys on okei ja että naisistakin voi tykätä niin kappas, siitä kaikesta "meni maku". Jokainen vähänkin paljaspukeinen malli ei enää juuri hetkauta, enkä tyydytä itseäni enää juurikaan. Toki minulla on seksuaalifantasioita niinkuin kaikilla muillakin, mutta en koe itsetyydytykseen enää tarvetta - paitsi joskus. Naiset ovat kauniita ja nykyään pystynkin katselemaan heitä jopa alasti ilman että tuskallinen liekki korventaa.. Sieltä.
Tsemppiä sinne!
lopeta toi vinkuminen itse olen ollu suhteessa 17v ja silti kattelen muita muijia ei siinä oo mitään hävettävää(ja emäntä vielä tietää sen)
Keskusteltiinkin tästä sun emäntäs kanssa juuri peiton alla. Musta teidän suhde on ihana ja vapaa. Täydet peukut sulle ja kaikki loput sormet sun emännälle!
on se kumma et jos mä seukkaan niin mun ajatuksetki pitäs olla kumppanin kontrollin alla!!musta ny jokainen tekee ajatuksissans vaikka mitä vaik pässin kaa jos se jää vaan ajatuksen tasolle,herraisä nähköön.mut musta monet lespot onki ihan ufo porukkaa,hirtetään toinen henkisesti sitte itketää kun toinen lähtee!