En löytänyt tälle mitään järkevää kategoriaa, mutta onhan tää tavallaan pelkoa ja jännitystä. Pelkoa siitä ettei kelpaa.
En tiedä mikä hitto mun ongelmani on, ehkä se, että on pienenä ollut kamalan ruma? No, se on menneisyyttä, miten voin karsia sen nyt pois? Pienenä tunsin olevani ruma ja riittämätön, jatkuvaa negatiivista huomiota. Kaikkien on vaikeaa ymmärtää, että miten tälläinen muiden mielestä kovin nätti tyttö tuntee itsensä rumaksi. Ajattelevat, että haen vain huomiota. No, tavallaan haluankin kuulla olevani kaunis, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Ehkä piristää hetken, mutta toisen hetken päästä näen taas itseni kuvottavana, lihavana ja ties mitä. Tämä ongelma estää minua elämästä, tekemästä haluamiani asioita. Ei huonon itsetunnon kanssa vain voi elää! Mietin JATKUVASTI sitä miltä näytän. Kotona tai poikaystävän luona en oikeastaan välitä siitä miltä näytän, mutta mietin sitä kuitenkin. Ihmisten ilmoilla taas olen aivan neuroottinen, jatkuvasti korjailemassa meikkejä ja peilailemassa. Mihinkään ei voi lähteä ilman pakkeleita. Tunnen aina olevani rumempi kuin muut, kun kävelen vaikka kaupungilla. Kaikki ovat laittaneet itsensä nätiksi ja kävelevät viehättävästi. Tulen surulliseksi ja haluan vajota maan alle. Yritän miettiä, että ehkä ihailemani henkilö ajattelee samalla tavalla kuin minä? En huomaa ihailevia katseita, mutta kuulemma niitä saan. Aijjaa?? Ei ketään kiinnosta viettää aikaa ihmisen kanssa, joka vaikuttaa niin itsekeskeiseltä että hohhoijaa. Mutta kun se ei ole itsekeskeisyyttä vaan joku henkinen ongelma. Joskus huomaan olevani riippuvainen toisten positiivisesta huomiosta. Jos en sitä saa, tunnen olevani ruma. Esimerkiksi nyt kun varattuna on miesten huomio karissut aivan käsittämättömästi ja siksi kuvittelen olevani pullukka ja vaikka mitä. Alkaa jo itseänikin kyllästyttää. Kumppani kyllä kehuu maasta taivaisiin, mutta miksei se tunnu samalta. Pelkään, että hänen on vain pakko kehua. Pelkään, että hän kyllästyy tähän itsesääliini, ja ihastuu johonkin itsevarmaan ja kauniiseen. Sitä minäkin luulin olevani, hetken. Nyt olen taas tässä samassa vanhassa jamassa, että en uskalla minnekään mennä ja olen aivan vainoharhainen. Tuntuu, että haluan vain piilotella itseäni. Sääli, koska haluisin ystäviä ja kavereita, mutta ei niitä ole ikinä ollut paljoakaan. Osasyynä varmaan tämä ja joku sosiaalinen pelko, ehkä juuri huonosta itsetunnosta johtuva.
Onko huono lapsuus pilannut koko loppuelämäni? Olisi kiva nauttia kivasta ulkonäöstä, mutta ei mieli anna. Ehkä ulkoolta nätti, mieleltään järkyttävän ruma. Olen 20, olisi ihanaa muistaa vanhana mitä kaikkea kivaa tein, mutta taitaa jäädä ainoaksi muisteluksi tämä ikuinen ahdistus.
Tunnen itseni kauniiksi vain silloin, kun minulla on kauniit vaatteet missä on mukava olla, hiukset hyvin ja meikit naamassa. (BILEmeikit). Mutta silloinkin oma ulkonäkö ahdistaa, että kelpaanko yms. Pystyn kyllä menemään julkisille paikoille (MISSÄ TIEDÄN ETTEN TÖRMÄÄ TUTTUIHIN/arvosteluun mistä voisin kuulla myöhemmin) todella vähissä meikeissä ja lökäpöksyissä, mutta silloin tunnen itseni todella surulliseksi ja ahdistuneeksi. Tunnen itseni kauniiksi kotona, kun olen laittanut itseni. Ihmisten ilmoilla se kaikki karisee ja minusta tulee esiin se mikä lapsena olin. Otan itsestäni paljon kuvia, ikään kuin todistaakseni etten ole rumentunut. Pidän kuvistani, mutta jotenkin en vain päässäni osaa yhdistää, että MINÄ OLEN KUVISSA. Käsittämätöntä. Hyvä etten vielä niitä omia kuviani kadehdi. Ehkä kadehdin sitä etten osaa näyttää aina yhtä viehättävältä. En tiedä.
Huono itsetunto pilaa elämäni!
7
1536
Vastaukset
- Apuja sinulle
Hei!
Sinun kannattaa hakeutua terapiaan, pyydä lähete terkkarista mielenterveystoimistoon. Toi viittaa vääristyneeseen minäkuvaan. Eli on jonkinasteista masennusahdistusta. Yritä kuunnella paljon musiikkia ainakin 10 min ennen nukahtamista, se auttaa masennukseen, sosiaalisuuteen ja keskustelutaitoon sekä muistiin. Kahvi/kofeiinin juonti minimiin. Eikä saa olla liian kauan syömättä jotain, sillä sekin pahentaa ahdistusta. Tässä linkki mistä voit ottaa vinkkejä http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153 - 45756858869346
Kerro ihmeessä, jos löydät ratkaisun. Olen kärsinyt koko ikäni nimittäin täsmälleen samasta ongelmasta. Siksi minulla ei ole minkäänlaista sosiaalista elämääkään. Olet sentään parisuhteessa. Voit kuvitella, miltä tuntuu kun tuntee itsensä helvetin rumaksi eikä ole koskaan saanut minkäänlaista huomiota naisilta.
- mousse-
Jooh,olen samassa tilanteessa kun sinä, huono itsetunto raskauttaa arkea huomattavasti. Ei luota itseensä, suorastaan itseinhoa välillä,epävarmuutta ja ajattelen että muut on aina kauniimpia kuin minä, olen itse kans parisuhteessa ja on tosi kurjaa että aina tulee kuvitelmia että mies katsoo muita naisia ihaillen, vaikka ei katsoisikaan. Se on vain omassa päässä johtuen huonosta itsetunnosta, silloin kun semmoinen kuvitelma on päässäni, mikään vakuuttelu ei auta miehen taholta. Kuvitelmien takia menee välillä yöunet ja mieheni kanssa on jatkuvasti riitaa...Kuvittelen että mies ei rakasta, olen rasittava,ruma jne jne...
Sun kannattaisi käydä keskustelemassa psykologilla, itsekin aion käydä ja toivoisin että se auttais.. toki sen pitää myös itsestä lähteä..
Itselleni hyvä keino (kai?) että jos tulee huonoja fiiliksiä/kuvitelmia niin pitää ajatella positiivisesti. Omat hyvät puolet ja pitää itselleen sanoa että minä olen kaunein, ja muistaa ne kauniit piirteet itsestä. Ja tästä lähtien ajattelin pistää kaikki kehut minusta (esim mieheni) ylös paperille, luen niitä vaikka päivittäin, jos se auttaisi huonoon itsetuntoon. Ymmärrän kyllä että on vaikea uskoa toisten kehuihin kun ei itsekään usko itseen, mutta miksi kukaan vaivautuisi kehumaan muuten vaan? Eli tulee muistaa et jos joku kehuu niin kehuja todellakin tarkoittaa sitä.
Tee kaikkia mukavia asioita, lue kirjaa,kirjoita,lenkkeile,kuuntele musiikkia, mitä ikinä keksitkään/mistä tykkäät.
On tämä kumma juttu kun tulee tämmöistä, koska kukaan ei ole ikinä sanonut minulle että olisin ruma.. Jotenkin vain on tullut vääristynyt, huono minäkuva..
Mutta jaksamista ja tsemppiä, onneksi itsetunto voi aina parantua, se tarvitsee vain hieman työstämistä. - Sis.kauneus on tärk.
Ala uskomaan, että olet kivan näköinen äläkä odota koko ajan jonkun huomioita, että saat asiasta varmuuden, sinulta on lapsuudessa ilmeisesti puuttunut se sinua empaattisesti katsovan vanhemman katse, äidin tai isän. Jos se on puuttunut ja vielä on taipumusta ahdistuneisuuteen/epäluuloihin, eikä sinua ole lapsena tuettu tarpeeksi ja on ehkä pidetty huonompana kuin muita, kyllä se jättää jälkensä. Mutta siitä pääsee eroon. Täytyy vahvasti uskoa ettet sinä voi olla huonompi kuin muutkaan ja olet kivan näköinen tyttö. Eikä aina saa odottaa siitä todistelua, sitä ei tarvitse, kun tulee itsensä kanssa toimeen. Vanhempana ihminen on jo löytänyt kyllä oman persoonansa. Toiset vain tarvitsevat siihen terapiaa ja ehkä lääkkeitäkin.
Tsemppiä!- olen kyllästynyt!!!
Ihanaa että on muitakin. :) Tai ei se nyt tietenkään ihanaa ole, mutta helpotus.
Joo, pelkään että tää alkaa ressata parisuhdettani. Olen tehnyt kyllä selväksi poikaystävälleni, että en usko olevani kaunis jne. Tavallaan varmaan se onkin yksi syy siihen, että viehätän häntä. Olen sentään jalat maassa enkä mikään nenä pystyssä kulkeva kana. Mutta välillä toivoisin melkein olevani jopa sellainen, koska pelkään siirtäväni nämä huonot ajatukset poikaystävälleni. Kohta hän näkee minussa varmaan vain huonoja puolia, siksi että saan hänet huomaaman kaikki huonot puoleni. Hän on ammatissa, missä näkee jatkuvasti nättejä laitettuja tyttöjä (kännisiä tosin ...) ja minä olen lökäpösyissä sohvalla odottamassa. Huoh. Ennen kuin seurustelin, olin "menevä" (=lue juoppo :D) mutta noin niinkun leikisti itsevarman ja kauniin näköinen. Tuskin kukaan tajusi että oikeasti olen näin ahdistunut itsestäni, alkoholin vaikutuksen alaisena kun sellaiset ajatukset katoaa itsestään ja vaikutin varmaan ylpeältä. Jos alkoholi ei olis epäterveellistä, niin käyttäisin sitä varmaan masennuslääkkeenä. Sitä se taiskin joskus olla, pääsi omasta ahdistavasta itsestään pois näyttelemään kaunista ja itsevarmaa tyttöä joka keräsi katseita. Nyt kun jälkeenpäin mietin, en oikein edes usko että se olin minä. Olen silti jotenkin katkera, että miehen silmien edessä pyörii nyt samanlaisia tyttöjä kuin minä olin, ja minä odotan kotona masentuneena kamalan näköisenä, kuin eri ihmisenä mihin hän ihastui ja mietin niitä kaikkia kauniita naispuolisia henkilöitä jotka tulevat häntä iskemään. Mun into kaikkeen on mennyt, taino ei sitä ennenkään ollut, mutta sain sentään itseni edes ihmisten ilmoille. Nyt olen katkera, epävarma ja pelkään milloin toinen kyllästyy minuun. Eihän tällaista kukaan jaksa katsoa ja pahinta siinä on se että itteäshän sä sitten syytät. Voisin tietysti laittaa itseni kauniiksi, mennä moikkaamaan miestä. Muttaei, lähinnä varmaan vain masentuisin lisää enkä edes uskaltaisi yksin mennä. Kyllä mä joskus pystyin ja naureskelin vain naisten iskuyrityksille enkä välittänyt tippaakaan ... ITKU! Nyt tuntuu etten voi mennä, että menen jotenkin miehen reviirille, että sillä on siellä ne omat jutut mistä mä en tiedä mitään ja tuntisin vain itseni ulkopuoliseksi.
Ärsyttää myös se, että minnekään ei voi varta vasten lähteä jos ei ole pyntätty. En voisi tästä vain lähteä moikkaamaan jotain tuttua vaikka baariin, koska vastaani tulisi joku minihameeseen pukeutunut, meikattu, hiukset laittanut kaunotar ja haluisin vain vajota maan alle tai juosta kotiin laittamaan itseäni yhtä kauniiksi. Voi kamala ...
Mun pitäis vaan keksiä omaa tekemistä mikä ei liity mieheen tai mihinkään. Semmosta päätä tyhjentävää tekemistä. Musta tuntuu, että välitän päivä päivältä enemmän ja sitä enemmän tulee ongelmia parisuhteessa sekä itseni kanssa. En tiedä mistä saisin motivaatiota tekemään asioita. Ennen se tais olla se kumppanin hakeminen, eikö mun elämällä sitten ole muuta tarkoitusta kun en saa itseäni ylös enää. Haluisin olla sosiaalinen, saada kavereita, muttaei. Ei oikeastaan kiinnosta. Vaikka tavallaan kiinnostaakin ... - xym
olen kyllästynyt!!! kirjoitti:
Ihanaa että on muitakin. :) Tai ei se nyt tietenkään ihanaa ole, mutta helpotus.
Joo, pelkään että tää alkaa ressata parisuhdettani. Olen tehnyt kyllä selväksi poikaystävälleni, että en usko olevani kaunis jne. Tavallaan varmaan se onkin yksi syy siihen, että viehätän häntä. Olen sentään jalat maassa enkä mikään nenä pystyssä kulkeva kana. Mutta välillä toivoisin melkein olevani jopa sellainen, koska pelkään siirtäväni nämä huonot ajatukset poikaystävälleni. Kohta hän näkee minussa varmaan vain huonoja puolia, siksi että saan hänet huomaaman kaikki huonot puoleni. Hän on ammatissa, missä näkee jatkuvasti nättejä laitettuja tyttöjä (kännisiä tosin ...) ja minä olen lökäpösyissä sohvalla odottamassa. Huoh. Ennen kuin seurustelin, olin "menevä" (=lue juoppo :D) mutta noin niinkun leikisti itsevarman ja kauniin näköinen. Tuskin kukaan tajusi että oikeasti olen näin ahdistunut itsestäni, alkoholin vaikutuksen alaisena kun sellaiset ajatukset katoaa itsestään ja vaikutin varmaan ylpeältä. Jos alkoholi ei olis epäterveellistä, niin käyttäisin sitä varmaan masennuslääkkeenä. Sitä se taiskin joskus olla, pääsi omasta ahdistavasta itsestään pois näyttelemään kaunista ja itsevarmaa tyttöä joka keräsi katseita. Nyt kun jälkeenpäin mietin, en oikein edes usko että se olin minä. Olen silti jotenkin katkera, että miehen silmien edessä pyörii nyt samanlaisia tyttöjä kuin minä olin, ja minä odotan kotona masentuneena kamalan näköisenä, kuin eri ihmisenä mihin hän ihastui ja mietin niitä kaikkia kauniita naispuolisia henkilöitä jotka tulevat häntä iskemään. Mun into kaikkeen on mennyt, taino ei sitä ennenkään ollut, mutta sain sentään itseni edes ihmisten ilmoille. Nyt olen katkera, epävarma ja pelkään milloin toinen kyllästyy minuun. Eihän tällaista kukaan jaksa katsoa ja pahinta siinä on se että itteäshän sä sitten syytät. Voisin tietysti laittaa itseni kauniiksi, mennä moikkaamaan miestä. Muttaei, lähinnä varmaan vain masentuisin lisää enkä edes uskaltaisi yksin mennä. Kyllä mä joskus pystyin ja naureskelin vain naisten iskuyrityksille enkä välittänyt tippaakaan ... ITKU! Nyt tuntuu etten voi mennä, että menen jotenkin miehen reviirille, että sillä on siellä ne omat jutut mistä mä en tiedä mitään ja tuntisin vain itseni ulkopuoliseksi.
Ärsyttää myös se, että minnekään ei voi varta vasten lähteä jos ei ole pyntätty. En voisi tästä vain lähteä moikkaamaan jotain tuttua vaikka baariin, koska vastaani tulisi joku minihameeseen pukeutunut, meikattu, hiukset laittanut kaunotar ja haluisin vain vajota maan alle tai juosta kotiin laittamaan itseäni yhtä kauniiksi. Voi kamala ...
Mun pitäis vaan keksiä omaa tekemistä mikä ei liity mieheen tai mihinkään. Semmosta päätä tyhjentävää tekemistä. Musta tuntuu, että välitän päivä päivältä enemmän ja sitä enemmän tulee ongelmia parisuhteessa sekä itseni kanssa. En tiedä mistä saisin motivaatiota tekemään asioita. Ennen se tais olla se kumppanin hakeminen, eikö mun elämällä sitten ole muuta tarkoitusta kun en saa itseäni ylös enää. Haluisin olla sosiaalinen, saada kavereita, muttaei. Ei oikeastaan kiinnosta. Vaikka tavallaan kiinnostaakin ...Joskus elämän paras sijoitus on sijoitus itseen, omaan hyvinvointiin jne. Ennen vanhaan ihmiset puhuivat asioistaan ja vähän toistenkin asioista, perheessä vanhemmat naiset kuuntelivat ja neuvoivat nuorempia jne.
Jotenkin tulee tunne, että näissä epävarmojen nuorten naisten tapauksissa isä ei ole osannut oikealla tavalla rakastaa ja hyväksyä tytärtään, eipä kai äitikään.
Olisi hyvä keskustella elämää haittaavista tai rajoittavista ajatuksista esim. psykologin tai psykiatrin kanssa. Mahdolliseen masennukseen auttaisi terapia ja ehkä lääkitys.
Lukekaa myös henkistä kehitystä tukevaa kirjallisuutta, jos suinkin jaksatte. Suurin työ itsenne hyväksymisessä, siinä että annatte itsellenne luvan olla tyytyväisiä ja onnellisia, on itsenne tehtävä. Poikakaveri ei voi auttaa kuin tiettyyn rajaan asti. Jos omassa mielessä on vääriä "sisäisiä höpöttäjiä", niistä on itse hankkiuduttava eroon. Ei auta pakkeli, ei piikkarit siinä työssä.
Mitä muuta voisi tehdä, varsinkin viimeksi kirjoittaneelle, ilman muuta omaa elämää on avattava ja avarrettava ulkonäkökeskeisestä näpertelystä toisiin ihmisiin päin. Jooga voisi auttaa tasapainottamaan mieltä ja ruumista?
- Nausicaää
Minä en ole onnistunut löytämään kunnon parisuhdetta tän kyseisen vaivan takia... Se harmittaa, olen kuitenkin kohta jo 24 ja tuntuu että suurin osa ikäisistäni on ollut jo ainakin kerran vakavassa suhteessa. Olen kova vertaamaan itseäni muihin just huonon itsetunnon ja luottamuksen takia myöskin, ja tunnen itseni jatkuvasti jotenkin epäonnistuneeksi muihin nähden.
Olen alkanu parin vuoden sisällä pääsemään pikkuhiljaa enemmän eroon noista ulkonäköpaineista. Olen siis ollut kakskymppisenä melko samanlainen kun tuon ketjun aloittaja, en halunnut mennä minnekään ilman meikkiä ja muuta tällinkiä, ja tunsin itseni siedettäväksi ihmiseksi vaan silloin kun koko näyttävänsä seksikkäältä ja sai huomiota (lähinnä baareissa). Nykysin pystyn kokemaan itseni ihan ookoon näköiseksi myös ilman meikkiä ja arkisissa vaatteissa. Toki se riippuu mielialasta ja päivästä, mutta tiedän ettei parisuhde puutu elämästäni sen vuoksi, etten olisi ulkoisesti viehättävä. Tässä asiassa on siis tapahtunut melko paljonkin kehitystä.
Ongelma onkin siis henkinen: koen henkisesti olevani epänormaali ja epäkelpo. Ajatus, että olen auttamattomasti muita huonompi, vaikuttaa tuhoavasti koko elämääni ja käytökseeni. Tuntuu etten saa iloa sellaisistakaan asioista joista kuuluisi saada iloa. Sosiaaliset tilanteet ovat yleensä pahimpia alemmuuden tunteen laukaisijoita, joka sitten estää minua nauttimasta muiden ihmisten seurasta täysin rinnoin. Ollessani onnellisten ja iloisten ihmisten seurassa ja yrittäessäni itsekin nauttia tilanteesta, tulen usein vain jotenkin surulliseksi kun tajuan, etten itse pysty kokemaan samanlaisia tunteita, koska vääristyneet ajatukseni eivät lakkaa soimaamasta minua joka ikisestä asiasta jonka teen. Tunnen itseni usein jopa jollakin tavalla vammautuneeksi tai sairaaksi muihin ihmisiin verrattuna, ja kaikkia asiat mitä teen ovat jotenkin säälittäviä ja vääriä.
Senpä takia miesten lähestyminen on mulle mahdotonta, ilman alkoholia siis, koska vaikka kykenisinkin ns. hämäämään miehen kiinnostumaan minusta lähinnä ulkonäköni perusteella, se ei voi kestää kauaa, sillä ennen pitkää hän huomaa että pidän itseäni todellakin arvottomana ihmisenä, ja häpeän itseäni niin paljon että en voi päästää toista lähelleni. Alan päinvastoin tyrkyttämään hänelle kaikkia mahdollisia vastenmielisiä piirteitäni, jotta hänkin tajuaisi, kuinka epäonnistunut ja huono ihminen olen. Tietenkin äärimmäisen negatiivinen suhtautuminen itseeni vaikuttaa myös siihen ulkoiseen viehätysvoimaan jonkin verran, sillä en todellakaan säteile sellaista iloista itsevarmuutta ulospäin, enemmänkin ulkonäköni rumentaa sisältäpäin huokuva negatiivisuus ja epävarmuus ja huonommuus. Viehättävillä piirteillä ei siis oikeastaan ole hirveästi mitään väliä, jos ei itse usko olevansa hyvä ja kelpaava ihminen.
Ja siis tämä huono itsetunto ei ole vaikuttanut ainoastaan parisuhteen puuttumiseen, vaan myös kaikkeen muuhunkin. Ei ole oikein motivaatiota tehdä mitään, vaikka lahjoja ehkä olisi. Tuntuu koko ajan, että heitän elämää hukkaan, ja vaikka sitten yritän tehdä asioita jotka tekisivät elämästäni paremman tai muuttaisivat jotakin, turhaudun aina kun huomaan etten pysty nauttimaan oikein mistään kunnolla tai kun mikään ei kiinnosta. Yritän kyllä päästä tästä ajatusmallista eroon, mutta olen melko hukassa tällä hetkellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.42437- 1161607
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361346Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1561181- 521095
- 1131082
- 571041
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051034Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46909- 60882