Olen tilanteessa, jossa en tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa kaksi vuotta ja meillä menee erittäin hyvin seksiä lukuunottamatta. En ole nauttinut seksistä yli puoleen vuoteen, sillä poikaystäväni on julma ja raaka seksiä harrastettaessa. Muuten hän on mitä ihanin ihminen.
Kun harrastamme seksiä, tunnen äärettömän tuskan lantionseudulla, sillä poikaystäväni työnnöt ovat äärettömän rajuja. Päällä en voi olla, sillä se sattuu vielä enemmän poikaystäväni kalun liian suuren koon vuoksi. Suihinotto oli aikaisemmin hyvä ratkaisu, mutta kerran poikaystäväni nai minua suuhun niin lujaa että oksensin, joten en uskalla tehdä sitäkään nykyisin.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni äärettömän paljon enkä tahtoisi lopettaa tätä muuten niin ihanaa suhdetta. Minusta myös tuntuu siltä että hän ei välttämättä tiedä mitä tekee koska alussa hän on yleensä äärimmäisen hellä ja ihana mutta loppua kohti otteet raaistuvat.
Kun harrastamme seksiä, tunnen äärettömän tuskan lantionseudulla, sillä poikaystäväni työnnöt ovat äärettömän rajuja. Päällä en voi olla, sillä se sattuu vielä enemmän poikaystäväni kalun liian suuren koon vuoksi. Suihinotto oli aikaisemmin hyvä ratkaisu, mutta kerran poikaystäväni nai minua suuhun niin lujaa että oksensin, joten en uskalla tehdä sitäkään nykyisin.
Rakastan kuitenkin poikaystävääni äärettömän paljon enkä tahtoisi lopettaa tätä muuten niin ihanaa suhdetta. Minusta myös tuntuu siltä että hän ei välttämättä tiedä mitä tekee koska alussa hän on yleensä äärimmäisen hellä ja ihana mutta loppua kohti otteet raaistuvat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä jos avaisit suusi muutakin kuin suihinotoa varten?
Ongelma on siinä että olen monta kertaa selittänyt poikaystävälleni että seksin suhteen on ongelmia mutta hän välttelee puheenaihetta eikä suostu myöntämään mitään ongelmaa
tunnen samanlaisessa tilanteessa 26 eläneen naisen, hän kertoi seksin olleen koko avioliiton ajan kuin nöyryyttävää kidutusta johon puhe ei auttanut sanoi mitä sanoi, mies ei kertakaikkiaan tajunnut miten nainen koki sen runnomisen.
47 vuotiaana ko. nainen vihasi ja pelkäsi kaikkia miehiä, kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta ja seksi oli loppunut hänen osaltaan täysin jo 40 vuotiaana vaginismiin.
Vuosikausia jatkunut piina sai emättimen aukon lihakset kouristumaan kivuliaaseen jännitystilaan joka esti täysin penetraation.
Hän totesi keski-ikäisenä että olisi pitänyt erota heti kun huomasi asian ja jatkaa vaikka vain ystävinä ... ei olisi elämä kulunut seksin osalta täysin hukkaan.
Miehellähän ei tuossa tilanteessa ole ongelmaa koska tuollainen väkivaltainen tyyli kertoo alitajuisista vahvoista aggressioista jotka purkautuvat kiihoittumisen edetessä tarpeeksi pitkälle.
Kehottaisin kyllä harkitsemaan hyvin vakavasti kaverin roudaamista seksiterapeutille tai psykologille ja jos ei se onnistu niin kantapäät vastakkain ja mars, maailmassa on takuulla mukavia miehiä jotka osaavat olla myös helliä ja rakastavia sänkykamarissa.
Kyllä tuota lukiessa tuli sellainen fiilis, että tekisi mieli vetää poikakaveriasi ohimoon. Paha merkkihän seksuaalinen agressiivisuus on, voi olla ettei hän voi edes nauttia muunlaisesta seksistä. Vaikka itse olen "paha" 100 kiloinen bodari, kohtelen kihlattuani kuin kukkaa kämmenellä etenkin makuuhuoneessa. Se on se paikka, jossa pitää olla aivan muut tunteet kuin aggressio pinnassa!
Kyllä poikaystäväni ensimmäiset 1½ vuotta nautti aivan normaalista seksistä ja siitä nautin minäkin... Sitten hänestä tuli yhtäkkiä julma ja väkivaltainen sängyssä... Tosin hieman myös oikeassakin elämässä, ei hän tosin pahasti ole lyönyt mutta pari kertaa läppäissyt avokämmenellä poskelle ja kerran viskannut päin pöytää. Se pöytää päin viskaaminen vain oli mitä ikävin asia koska vammautin selkäni siinä, ehkä pysyvästikin. En nykyisin pääse sängystä ylös ilman vahvoja särkylääkkeitä =(
Kuule, jätä tollainen jätkä, jos et halua olla sille vain käyttötavara ja aggression purkuväline.Parisuhteeseen ei kuulu väkivalta, eikä läpsimiset ym. (Sovitut S/M- jutut on erikseen, mutta kummankin on niistä silloin nautittava).Kuulostaa, että olet aika alistetussa asemassa, jos et siinä viihdy, ei auta kuin lähteä kävelemään. En lähde arvailemaan syitä, miksi kaverisi on "muuttunut" puolentoista vuoden aikana kuvaamasi kaltaiseksi.Todennäköisemmältä kyllä tuntuisi, että sen todellinen puoli on vaan pikkuhiljaa tullut esille. Ei välttämättä muutu koskaan, tai vaatii ainakin pitkän prosessin ammattiauttajan, esim. psykologin avulla.
Ei kuulosta hyvältä. Suosittelisin välitöntä eroa. 95%:lla todennäköisyydellä kaveri muuttuu pikku hiljaa aina vain pahemmaksi. Säästyt monelta murheelta jos jätät hänet nyt kun vauriot on vielä hallittavissa. Älä jää roikkumaan toiveiden varaan!
Luettuani kertomuksesi, olen sitä mieltä että asialle on todellakin tehtävä jotakin. Keskustelu ko. asiasta ja muistakin asioista olisi ensin saatava sellaiselle tasolle, jossa kumpikin ymmärtäisi toisiaan. Tarkoitan, että kummallakin halu keskustella asioista, tahto ymmärtää toista.
On väärin sanoa, että jätä hänet. Ei ne ongelmat välttämättä poistu, "jättämällä" toinen. Kyllä aikuisten on osattava keskustella asioista.
Kehottaisinkin sinua, saamaan aikaiseksi sellaisen tilanteen, jossa kummallakin halu keskustella, tämä on ensimmäinen askel. :)
Seuraavaksi... kun aikaa on kulunut, kummatkin ja erityisesti poikaystäväsi alkaa ymmärtämään tilannettasi, on mahdollista asettaa "välitavoitteita". Voisitte kokeilla seksiä, esim. sinun ehdoillasi ja tämän jälkeen keskustella asiasta. Mitä mieltä poikaystäväsi oli tapahtumasta? Entä itse? Mikä tuntui hyvälle, mistä eniten nautti kumpikin?
Uskon, että tällä tavalla olisi mahdollista saavuttaa yhteinen ymmärrys tilanteeseenne. Jos näin ei tapahdu, on sinun ryhdyttävä toimiin. Tarkoitan, että ilmaiset vahvasti omat näkemyksesi asiasta, perustellen asiat, hienotunteisesti. En halua, että tästä syntyy teille riitää, päinvastoin oletan, että voitte keskustella asioista kuin aikuiset. Jos poikaystäväsi ei vieläkään ymmärrä asiaa, on harkittava muita keinoja.
Tärkeää olisi kuitenkin nyt alussa saada molemmin puolinen ymmärtämys toisianne kohtaan. Onhan elämässä muutakin kun seksi, ja jos poikaystäväsi välittää sinusta, hän ymmärtää mielipiteesi.
Tsemppiä! :)
-jp-
Aina kun yritän keskustella poikaystäväni kanssa tästä asiasta, kaikki menee kuin kuuroille korville. Hän välttelee aihetta eikä suostu keskustelemaan siitä laisinkaan.
En tiedä miten saisin poikaystäväni kuuntelemaan. Sellaisen muutoksen olen kyllä huomannut, että nyt, kun olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan asiasta (mutta hän ei ole suostunut kuuntelemaan/ole ollut kuulevinaan) hän on muuttunut kaikin puolin muuten kiltimmäksi ja herttaisemmaksi paitsi seksin suhteen. Kun vain keksisin jonkun keinon saada hänet kuuntelemaan.
Oikeesti, jos poikaystävä ei haluu keskustella asiasta, niin silloin sulla on kyllä oikeus kieltäytyä seksistä... siis sellaisesta seksistä, joka ei sua miellytä. Tässä vaiheessa poikaystävän täytyisi tajuta tilanne.
Asioista täytyy osata ja voida puhua. Tätä kautta voidaan ymmärtää toisia ja saavuttaa hyvänolon tunteita, kaikissa elämän asioissa. :)
-jp-
miehesi on naisten vihaaja!
Paljastuu yleenäs sitten vasta kun toisen tuntee ja uskaltaa olla oma itsensä..se oikea luonne paljastuu.(tai ehkäpä miehesi ei itsekkään tiedosta ongelmaa)
tilanne tulee menemään vain pahemmaksi...tulevaisuudessa ei tule olemaan vain sängyssä ongelmia...jossain vaiheessa tulet huomaamaan että olet nyrkin ja hellan välissä.
vielä kun voit lähteä ilman sairaala reissuja niin tee se!
NE EIVÄT KUULU PARISUHTEESEEN JA RAKKAUTEEN, SE KUULUU ALISTAMISEEN JA JULMUUTEEN. ymmärrän kyllä kun sanot että rakastat miestäsi. minäkin rakastin miestäni, kunnes hän löi, kuristi ja potki minua puolentoista tunnin ajan. uskoin häntä ja hänen anteeksipyytelynsä itkien, ja rakastin häntä edelleenkin. kuitenkin sen jälkeenkin hän uhkasi minua kahdesti väkivallalla ja käytti henkistä väkivaltaa. mieheni oli siitä fiksu, että myönsi ongelmansa ja meni psykologille ja jatkaa terapiaansa tänäkin päivänä, mutta sinun täytyy ymmärtää yksi tosiasia: ONGELMA EI POISTU HETKESSÄ vaan aikaa tarvitaan. harkitse tarkkaan, haluatko elää väkivallan pelossa ja alistettuna siihen, että toinen voi määrätä väkivallan keinoin voitko sinä hyvin vai et. toivottavasti uskallat lähteä suhteesta pois. muita helliä miehiä varmasti löytyy. sitä paitsi: on hyvin palkitsevaa elää myös yksin!!!!!
Tekstisi ovat palstalla epäloogisessa järjestyksessä ja argumenttiesi prioriteetit aika vinksallaan. Tarinasi on laajentunut, kuin tuli johon heitetään bensaa. Ensin seksi oli vain kovaa, mutta myöhemmässä tekstissäsi kerrot poikaystäväsi pahoinpidelleen sinulle ehkäpä elinikäisen vaivan. Hmm... ihan näin suoraan sanottuna: tekstisi EI ole totta. En tiedä onko koko tarina täyttä puutaheinää, vai vain jotkin osat siitä, mutta varmaa on, ettei kaikki kertomasi pidä paikkaansa.
SUOSITTELISIN SUA JÄTTÄMÄÄN TON TYYPIN ENNEKU SE MENEE PAHEMMKAKSI! JOS SE NYT TOSTA VOI EDES MENNÄ :(.. KÄYTÄ JÄRKEÄ!