Koiran motivointi

...vanhus on siis tullut ohjattuun koirakouluun hakemaan apua tilanteeseensa, eli paikalliset koirakouluttajat ovat miettimässä asiaa...

... kirjoitti:

...vanhus on siis tullut ohjattuun koirakouluun hakemaan apua tilanteeseensa, eli paikalliset koirakouluttajat ovat miettimässä asiaa...

Katsos vaan, enpä huomannut että sehän oli vanha vääntäjäkaverini "kolmepistettä" joka kysyy! No, sinulle - and only for you my friend - uskallan sitten heittää ehdotuksen uuden väännön siemeneksi ;)

Esimerkin kerron ihan läheltä eli isäni, jo yli 80-vuotias mies joka ei ole enää liikkeissään kovin kerkeä, hankki tällaisen pannan pari talvea sitten

http://terrieri.net/index.php?main_page=product_info&products_id=433

Varsinainen syy itse asiassa oli se, että hän pelkää kaikista eniten kaatumista talven liukkailla ja kun meni ottamaan vielä vanhoilla päivillään pari vuotta sitten uuden koiran, niin tällaisen siis hankki pennun ensimmäiseksi talveksi. Koiran riuhtomiset loppuivat kuin seinään ja vaikka tuon pannan hankkiminen oli hänelle henkisesti kova pala (eli siis moiseen apuvälineeseen turvautuminen, kun on kohta 70 vuotta koiria kouluttanut), niin nyt kun on saanut koiran normaalisti koulutettua niin on voinut tietenkin jättää tuon pois.

Koiralla ei isänikään tapauksessa ollut mitään muuta syytä ryntäilyyn kuin pennun riehakkuus, mutta eiköhän tuossa tapauksessa sama metodi toimi, jos mitään varsinaista syytä et ole löytänyt. Tuon lisäksi hän hommasi itselleen nastakengät, niin selvisi talven yli mainiosti. Tällainen apuväline voisi olla myös kyseiselle vanhukselle siinä mielessä hyvä, että kontrolli paranee -> varmuus lisääntyy -> meno rentoutuu. Koiralle tuollainen vedonestopanta on ihan mukava pitää, jos/kun se on oikean kokoinen ja sopivan tiukka.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Katsos vaan, enpä huomannut että sehän oli vanha vääntäjäkaverini "kolmepistettä" joka kysyy! No, sinulle - and only for you my friend - uskallan sitten heittää ehdotuksen uuden väännön siemeneksi ;)

Esimerkin kerron ihan läheltä eli isäni, jo yli 80-vuotias mies joka ei ole enää liikkeissään kovin kerkeä, hankki tällaisen pannan pari talvea sitten

http://terrieri.net/index.php?main_page=product_info&products_id=433

Varsinainen syy itse asiassa oli se, että hän pelkää kaikista eniten kaatumista talven liukkailla ja kun meni ottamaan vielä vanhoilla päivillään pari vuotta sitten uuden koiran, niin tällaisen siis hankki pennun ensimmäiseksi talveksi. Koiran riuhtomiset loppuivat kuin seinään ja vaikka tuon pannan hankkiminen oli hänelle henkisesti kova pala (eli siis moiseen apuvälineeseen turvautuminen, kun on kohta 70 vuotta koiria kouluttanut), niin nyt kun on saanut koiran normaalisti koulutettua niin on voinut tietenkin jättää tuon pois.

Koiralla ei isänikään tapauksessa ollut mitään muuta syytä ryntäilyyn kuin pennun riehakkuus, mutta eiköhän tuossa tapauksessa sama metodi toimi, jos mitään varsinaista syytä et ole löytänyt. Tuon lisäksi hän hommasi itselleen nastakengät, niin selvisi talven yli mainiosti. Tällainen apuväline voisi olla myös kyseiselle vanhukselle siinä mielessä hyvä, että kontrolli paranee -> varmuus lisääntyy -> meno rentoutuu. Koiralle tuollainen vedonestopanta on ihan mukava pitää, jos/kun se on oikean kokoinen ja sopivan tiukka.

Lue lisää

Vanhus itse tietää ja kaikki heidät nähneet ovat täysin tietoisia, että koira puolustaa, koska vanhus pelkää. Syytä ei siis tarvitse arvailla.

Pantaa en tule koskaan suosittelemaan ohjattavilleni. Kysymys kuuluu siis, kuinka koiraa motivoidaan, ei kuinka koiraa saadaan tottelemaan, koiran hyvinvoinnista välittämättä.

Tämä vanhus pelkää tilanteita myös pitävällä alustalla. Mutta mahdollisesti kävelysauvat voisivat ehkä olla henkisenä tukena... En tiedä käveleekö muutenkin sauvojen kanssa, kentällä ei ainakaan sauvoja ollut.

Kuonopannalle en näkisi tarvetta, sillä tilanne selvästi raukeaisi vain sillä, että vanhus olisi jännittämättä. Eli puuttuisin enemmän siihen syyhyn -mistä rähinä johtuu, kuin oireen eli rähinän hallitsemiseen.

... kirjoitti:

Vanhus itse tietää ja kaikki heidät nähneet ovat täysin tietoisia, että koira puolustaa, koska vanhus pelkää. Syytä ei siis tarvitse arvailla.

Pantaa en tule koskaan suosittelemaan ohjattavilleni. Kysymys kuuluu siis, kuinka koiraa motivoidaan, ei kuinka koiraa saadaan tottelemaan, koiran hyvinvoinnista välittämättä.

Tämä vanhus pelkää tilanteita myös pitävällä alustalla. Mutta mahdollisesti kävelysauvat voisivat ehkä olla henkisenä tukena... En tiedä käveleekö muutenkin sauvojen kanssa, kentällä ei ainakaan sauvoja ollut.

Kuonopannalle en näkisi tarvetta, sillä tilanne selvästi raukeaisi vain sillä, että vanhus olisi jännittämättä. Eli puuttuisin enemmän siihen syyhyn -mistä rähinä johtuu, kuin oireen eli rähinän hallitsemiseen.

Lue lisää

No ei ihan hyvä yhtälö tosiaan ole.Kun olisi sopivampiakin koirarotuja löytynyt.

Itse ehdottaisin kaikkein ensimmäiseksi nimenomaan kuonopantaa.Sillähän saataisiin sitä jännityksen laukeamista aikaiseksi,joka tässä taitaa olla se olennaisin.Ja toimisi myös turvallisuustekijänä ylipäätään liikkumisen kannalta.
Ideahan pannassa perustuu nimenomaan siihen näissä yhteyksissä,eli hallittavuus on helppo,ei vaadi voimia,jolloin tilanteita ei tarvi jännittää.Ja silloin myös se osaltaan auttaa koiraa,koska se jännitys hihnan tiukenuksilla ei siirry koiraan.
Siihen toki voi yhdistää sitten myös koulutukselliset elementit.

Noista mainituista sen verran,että jos ruoka maistuu ja vaikka saakiin "normaalisti" sitä,tai mitä tarkoititkin,niin kyllä sillä voi motivoida siltikin.Nirso ja huonosti syövä on vaikeampi.Eli haetaan vaan käyttöön oikein hyvät namit,ja harjoitellaan ehdollistamista niihin.Sitten pikkuhiljaa ehdollistuminen (sana tai ele)siirretään lenkille.Jos mahdollista,niin ennen harjoittelua ja ensin kauempaa kohtaamisia.

Se sitten mistä syy viimekädessä ehkä johtuu,on vaikea näkemättä sanoa,eli se täytyisi jonkun pätevän tsekata.

Kun on noinkin aktiivinen rotu,niin voisi ajatella,että kysyisi vaikka 4H tapaisesta,että löytyisikö sieltä joku joka voisi koiran kanssa touhuta enemmän (sille sopivia ja tarpeeseen olevia) harrastuksia ym.Olisi koiralle hyväksi,ja voisi auttaa,kun pääsee sitä tarmoaan kunnolla purkaamaan.

... kirjoitti:

Vanhus itse tietää ja kaikki heidät nähneet ovat täysin tietoisia, että koira puolustaa, koska vanhus pelkää. Syytä ei siis tarvitse arvailla.

Pantaa en tule koskaan suosittelemaan ohjattavilleni. Kysymys kuuluu siis, kuinka koiraa motivoidaan, ei kuinka koiraa saadaan tottelemaan, koiran hyvinvoinnista välittämättä.

Tämä vanhus pelkää tilanteita myös pitävällä alustalla. Mutta mahdollisesti kävelysauvat voisivat ehkä olla henkisenä tukena... En tiedä käveleekö muutenkin sauvojen kanssa, kentällä ei ainakaan sauvoja ollut.

Kuonopannalle en näkisi tarvetta, sillä tilanne selvästi raukeaisi vain sillä, että vanhus olisi jännittämättä. Eli puuttuisin enemmän siihen syyhyn -mistä rähinä johtuu, kuin oireen eli rähinän hallitsemiseen.

Lue lisää

No tuota koirakouluun turvautumista ei tuosta alkuperäisestä viestistä löytynytkään meikäläisen silmiin. Pahoitteluni siitä, DOGWISH :) Mielestäni se ei millään tavoin koiran tai isännän hyvinvointia heikennä, jos tuollaista pantaa jonkin aikaa käyttää ja saa siten koiran ja sitä kautta isännän rauhoittumaan, mutta "I rest my case" kun en tuohon kuvioon sopivaa motivointiakaan pysty tarjoamaan. Onnea ja menestystä motivaation etsintään kuitenkin.

molossi kirjoitti:

No ei ihan hyvä yhtälö tosiaan ole.Kun olisi sopivampiakin koirarotuja löytynyt.

Itse ehdottaisin kaikkein ensimmäiseksi nimenomaan kuonopantaa.Sillähän saataisiin sitä jännityksen laukeamista aikaiseksi,joka tässä taitaa olla se olennaisin.Ja toimisi myös turvallisuustekijänä ylipäätään liikkumisen kannalta.
Ideahan pannassa perustuu nimenomaan siihen näissä yhteyksissä,eli hallittavuus on helppo,ei vaadi voimia,jolloin tilanteita ei tarvi jännittää.Ja silloin myös se osaltaan auttaa koiraa,koska se jännitys hihnan tiukenuksilla ei siirry koiraan.
Siihen toki voi yhdistää sitten myös koulutukselliset elementit.

Noista mainituista sen verran,että jos ruoka maistuu ja vaikka saakiin "normaalisti" sitä,tai mitä tarkoititkin,niin kyllä sillä voi motivoida siltikin.Nirso ja huonosti syövä on vaikeampi.Eli haetaan vaan käyttöön oikein hyvät namit,ja harjoitellaan ehdollistamista niihin.Sitten pikkuhiljaa ehdollistuminen (sana tai ele)siirretään lenkille.Jos mahdollista,niin ennen harjoittelua ja ensin kauempaa kohtaamisia.

Se sitten mistä syy viimekädessä ehkä johtuu,on vaikea näkemättä sanoa,eli se täytyisi jonkun pätevän tsekata.

Kun on noinkin aktiivinen rotu,niin voisi ajatella,että kysyisi vaikka 4H tapaisesta,että löytyisikö sieltä joku joka voisi koiran kanssa touhuta enemmän (sille sopivia ja tarpeeseen olevia) harrastuksia ym.Olisi koiralle hyväksi,ja voisi auttaa,kun pääsee sitä tarmoaan kunnolla purkaamaan.

Lue lisää

...kun ajatelee kuonopantaa tuolta kannalta, eli siltä mitä se aiheuttaa vanhukselle, eli luo tunteen, että koira ei pääse vetämään kovasti, minä en kaadu, jolloin vanhus ei jännity ja koira ei ala riuhtoa.

Jotenkin edellisestä kuonopanta yhteydestä ajatelin vain kuonopantaa koiran kannalta... Minun moka sori.

Jeps ruoka koiralle maistuu. Sitä kuulema käytetään myös lenkillä muuten. Mutta ruoka ei vain missään muodossa ole ollut niin houkuttelevaa koiralle, että se kiinnsotuisi enemmän siitä kuin toisesta koirasta. Nälässä olevaa koiraahan on helppo motivoida ruualla...

Minun on paha mennä neuvomaan, että koiran pitäisi saada enmmän liikuntaa, kun vanhus on kysynyt vain tähän rähisemisongelmaan apua. Mä toivon, että vanhuksella on enemmänkin kokemusta koirista ja hän tietää, että koiran pitää välillä päästä irrottelemaan enemmän kuin kävelyvauhdilla hihnassa. Tämä koira ei siis hae vastaantulevista -heitä lähestyvistä koirista- leikkikaveria, eli sitä tarmokkuutta hyökkiminen ei ole, vaan tämä koira tulee päälle eliminoidakseen vieraan koiran... Kentällä meillä on aina muutamia sellaisia varmoja leikattuja narttuja, yksi niistä toinen minun koiristani, joita aina käytämme kokeiluun siitä miten uudet koirat suhtautuvat toisiin koiriin. Tämä uros ei ollut edes kiinnostunut haistamaan koirani sukupuolta, vaan kävi päälle suorilta (vanhus oli kauhusta kankeana, kun toin toisen koiran heidän lähelleen). Myös koiran omistava vanhus on vahvasti sitä mieltä, että koira puolustaa häntä, eikä yhtään kiellä sitä, ettei ole itse aiheuttanut sitä kaikella toiminnallaan, sillä koira todellakin on hänen ainut "turvansa"... Nyt ainut turva alkaa olemaan sen kokoinen ja vanhus heikompi, että puolustuksen koossa pitäminen on hankalaa.

Säälittävintä tässä on mielestäni se, että vanhus on jopa ryhtynyt lenkkeilemään öisin, jottei toisia koiria tulisi vastaan. Ihan ok koiraongelman kannalta, mutta mitä ihmettä tuollainen vuorokausirytmin kääntäminen tekeekään vanhuksen sosiaaliselle elämälle?

Mutta kuonopanta, hyvä juttu!

... kirjoitti:

...kun ajatelee kuonopantaa tuolta kannalta, eli siltä mitä se aiheuttaa vanhukselle, eli luo tunteen, että koira ei pääse vetämään kovasti, minä en kaadu, jolloin vanhus ei jännity ja koira ei ala riuhtoa.

Jotenkin edellisestä kuonopanta yhteydestä ajatelin vain kuonopantaa koiran kannalta... Minun moka sori.

Jeps ruoka koiralle maistuu. Sitä kuulema käytetään myös lenkillä muuten. Mutta ruoka ei vain missään muodossa ole ollut niin houkuttelevaa koiralle, että se kiinnsotuisi enemmän siitä kuin toisesta koirasta. Nälässä olevaa koiraahan on helppo motivoida ruualla...

Minun on paha mennä neuvomaan, että koiran pitäisi saada enmmän liikuntaa, kun vanhus on kysynyt vain tähän rähisemisongelmaan apua. Mä toivon, että vanhuksella on enemmänkin kokemusta koirista ja hän tietää, että koiran pitää välillä päästä irrottelemaan enemmän kuin kävelyvauhdilla hihnassa. Tämä koira ei siis hae vastaantulevista -heitä lähestyvistä koirista- leikkikaveria, eli sitä tarmokkuutta hyökkiminen ei ole, vaan tämä koira tulee päälle eliminoidakseen vieraan koiran... Kentällä meillä on aina muutamia sellaisia varmoja leikattuja narttuja, yksi niistä toinen minun koiristani, joita aina käytämme kokeiluun siitä miten uudet koirat suhtautuvat toisiin koiriin. Tämä uros ei ollut edes kiinnostunut haistamaan koirani sukupuolta, vaan kävi päälle suorilta (vanhus oli kauhusta kankeana, kun toin toisen koiran heidän lähelleen). Myös koiran omistava vanhus on vahvasti sitä mieltä, että koira puolustaa häntä, eikä yhtään kiellä sitä, ettei ole itse aiheuttanut sitä kaikella toiminnallaan, sillä koira todellakin on hänen ainut "turvansa"... Nyt ainut turva alkaa olemaan sen kokoinen ja vanhus heikompi, että puolustuksen koossa pitäminen on hankalaa.

Säälittävintä tässä on mielestäni se, että vanhus on jopa ryhtynyt lenkkeilemään öisin, jottei toisia koiria tulisi vastaan. Ihan ok koiraongelman kannalta, mutta mitä ihmettä tuollainen vuorokausirytmin kääntäminen tekeekään vanhuksen sosiaaliselle elämälle?

Mutta kuonopanta, hyvä juttu!

Lue lisää

Niin vielä korostan,että jos se ruoka maistuu,niin yritettäisiin hakea sille jotain todella iskevää,ja vain sitä saa siellä lenkillä,KUNHAN se on ensin sisäänajettu.Eli opetettu kontaktiin.Jos koira on hyvin ruokaanmenevä,sen ei edes tarvi olla nälkäinen tuon toimimiseen,Pääasia on vaan erittäin iskevä nansku/safka,ja se että se sisäänajetaan rauhallisessa tilanteessa.
Koska siinä saataisiin siihen hallittavuuteen se koulutuksellinen elementti,kontakti ja kiva juttu koiralle ohitustilanteeseen,joka sitten taas motivoi entisestään.Ja siihen sitten myös sanallisesti ym.taluttajan tyytyväisyyttä koiraan osoittava palaute.
Eli kuonopannan tarkoitus ei olisi pelkästään estää huono toiminta,vaan siinä ohella saada tilalle oikea tapa ja vielä koiralle viimekädessä mieluisa.Vaikkakin sen kuonopannan haluaisikin/olisi hyväksi jättää pysyväksi.

ps.Ja sitten pitää muistaa sen oikea käyttö.Eli siinä ei sitten "reuhdota" ym.vaan liike itsessään tarvittaessa pysäyttää itsensä.

Vanhukselle koira on varmaan todella tärkeä,ja hänen kannaltaankin,joten toivotaan,että asia tulee balanssiin :)

molossi kirjoitti:

Niin vielä korostan,että jos se ruoka maistuu,niin yritettäisiin hakea sille jotain todella iskevää,ja vain sitä saa siellä lenkillä,KUNHAN se on ensin sisäänajettu.Eli opetettu kontaktiin.Jos koira on hyvin ruokaanmenevä,sen ei edes tarvi olla nälkäinen tuon toimimiseen,Pääasia on vaan erittäin iskevä nansku/safka,ja se että se sisäänajetaan rauhallisessa tilanteessa.
Koska siinä saataisiin siihen hallittavuuteen se koulutuksellinen elementti,kontakti ja kiva juttu koiralle ohitustilanteeseen,joka sitten taas motivoi entisestään.Ja siihen sitten myös sanallisesti ym.taluttajan tyytyväisyyttä koiraan osoittava palaute.
Eli kuonopannan tarkoitus ei olisi pelkästään estää huono toiminta,vaan siinä ohella saada tilalle oikea tapa ja vielä koiralle viimekädessä mieluisa.Vaikkakin sen kuonopannan haluaisikin/olisi hyväksi jättää pysyväksi.

ps.Ja sitten pitää muistaa sen oikea käyttö.Eli siinä ei sitten "reuhdota" ym.vaan liike itsessään tarvittaessa pysäyttää itsensä.

Vanhukselle koira on varmaan todella tärkeä,ja hänen kannaltaankin,joten toivotaan,että asia tulee balanssiin :)

Lue lisää

...mä toivon, että vanhus lähti jo yrittämään karsia tapaansa alkaa riuhtoa hihnasta aina toisen koiran lähestyessä, sillä siitä jo osasin heti hälle sanoa.

Kyllä varmaan koiralle maistuu ruoka kuin ruoka, kunhan sen ei pidä olla tärkeämmissä hommissa eli puolustamassa.

Eli nyt lähden siitä, että jos vanhus suostuu, lainaan jostain hänelle kuonopannan (itse en yllättäen omaa moisia), jonka käyttöä harjoitellaan kentällä. Vanhus huomaa, että koira on hallittavissa helposti, vaikka se aloittaa rähinän -> vanhuksen ei toivottavasti tarvitse jännittää kun toinen koira lähestyy -> koira rentoutuu, eikä koe tarpeekseen puolustaa ja suostuu ottamaan makupalan (jolloin toisen koiran läheisyyteen sadaan jopa miellyttävä elementti). Jos tämä ei toimi kentällä, niin en laita myöskään arkeen yksin kokeilemaan. Jos saadaan onnistuminen kentällä muutaman kerran, että vanhuksen jännitys selvästi vähenee, niin sitten kuonopannan kanssa kotiin kokeilemaan lenkkeilyä.

Kiitos! Ääneen -kirjoittamalla- pohtiminen selvästi auttaa hahmottamaan asioita ja sainpas vinkin jota itsellä ei olisi tullut missään nimessä mieleen edes ajatella (kuonopanta kun ei ihan ole minun juttuni)...

Toisaalta mitä olen tätä paria nähnyt, vain pari kertaa, niin minusta on vaikea sanoa kumpi on kummalle tärkeämpi, jotenkin niin symbioottinen pari on siinä... Koira palvoo, mutta kyllä palvoo vanhuskin koiraa... Oikein räikeä esimerkki siitä, miten makupalalla -hyvällä ruokinnalla- ja lemmellä saa koirastaan täydellisen kumppanin, ei siinä mitään sen kummenpia tarvita kuin nakittelua ja lellimistä ja yhteiselo on saumatonta... Ongelmiahan tulee paremmissakin piireissä, kuten tällainen remmirähinä osoittaa, onneksi niistäkin varmasti pääsee rakastamalla ja makupaloilla yli...

...että se on noin helppoa. Vanhuksen siis täytyy vain lopettaa jännittäminen?

Kerrothan lisää siitä miten se tehdään, sillä siitä todellakin on kyse.

Minä ajattelin, että se tehdään sillä, että vanhus saa joskus edes yhden tai pari kokemusta siitä, että toisen koiran vastaantuleminen ei tarkoita samaa kuin, että kohta-lähtee-jalat-alta-jos-et-jäykistä-itseäsi-tikkujäykäksi. Näin vanhus voisi luottaa koiraansa, sillä teidämme (siis hänkin tietää, on nähnyt) että koira osaa käyttätyä myös asiallisesti.

Hmmm... Tuo rauhoittava puhe... Mitenköhän sen opettelu onnistuisi, kun vanhus ei kykene leikkiin (siis vireen noston ja rauhoittumisen harjoitelu ei onnistu niin)? Voisiko koiran vireen hallinta onnistua vain rauhoittumista harjoittelemalla? Kuinka tekisit tuon käytännössä, kun et voi koiraa kiihdyttää ja rauhoittaa, kiihdyttää ja rauhoittaa...? Hieronta ja siihen yhdistetty rauhoittava puhe? Voisi olla kokeilun arvoinen... Onko hieronnan lisäksi jotain muuta mihin voisi vanhuskin kyetä?

... kirjoitti:

...että se on noin helppoa. Vanhuksen siis täytyy vain lopettaa jännittäminen?

Kerrothan lisää siitä miten se tehdään, sillä siitä todellakin on kyse.

Minä ajattelin, että se tehdään sillä, että vanhus saa joskus edes yhden tai pari kokemusta siitä, että toisen koiran vastaantuleminen ei tarkoita samaa kuin, että kohta-lähtee-jalat-alta-jos-et-jäykistä-itseäsi-tikkujäykäksi. Näin vanhus voisi luottaa koiraansa, sillä teidämme (siis hänkin tietää, on nähnyt) että koira osaa käyttätyä myös asiallisesti.

Hmmm... Tuo rauhoittava puhe... Mitenköhän sen opettelu onnistuisi, kun vanhus ei kykene leikkiin (siis vireen noston ja rauhoittumisen harjoitelu ei onnistu niin)? Voisiko koiran vireen hallinta onnistua vain rauhoittumista harjoittelemalla? Kuinka tekisit tuon käytännössä, kun et voi koiraa kiihdyttää ja rauhoittaa, kiihdyttää ja rauhoittaa...? Hieronta ja siihen yhdistetty rauhoittava puhe? Voisi olla kokeilun arvoinen... Onko hieronnan lisäksi jotain muuta mihin voisi vanhuskin kyetä?

Lue lisää

Kyllä se periaatteessa on loppupeleissä yleensä aika helppoa. Tosin et maininnut lähtötiedoissa minkä ikäinen hauva on kyseessä(rodun toki mainitsit, mikä plussaa), et maininnut myöskään herran/rouvan ikää, vain vanhus sanoit olevan ja liikkumisen olevan vaikeaa.

Mutta niin tai näin, se mitä sinä voit tehdä, on opettaa hänelle kuinka koira otetaan luokse huomaamatta. Niin että koira on sivulla ilman että huomaa mitään. Näin ei pysty tekemään mitään voimallisia äkkirynnäkköjä jotka vievät koivet alta. Voit myöskin, silminnäkijänä paremmin kuin minä, kertoa/näyttää hänelle sopivan olemuksen, kuinka ihminen nyt on rauhallinen. Vaikka sitten pysähtyisi ohituksen ajaksi, koira vierellään. Puhuen rauhallisesti koiralle tyyliin: "kattoppas, sieltähän tulee naapurin rekku, annetaan sille vähän tietä, ollaan rauhallisia eikä melskata, eihän". Siihen tarvitaan tietty äänensävy, joka varmasti joka koiralla-ihmisparilla on omanlaisensa. Kun riittävän monta kertaa on ohitus näin tehty, koira huomaa että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Ja alkaa luottamaan.
Et tarvitse siihen mitään vireen nostoa ja laskua. Mutta se mitä voisi ehkä harkita on että neuvot joka lenkillä tekemään useita kertoja tämän koiran huomaamattoman luokseoton ja pysähdyksen ilman mitään syytä.
Hieronta oli oivallinen oivallus sinulta. Suosittelen lämpimästi sen käyttämistä ennen lenkille lähtöä, opeta hierontatekniika siis ihmeessä. Muita asiaan vaikuttavia tekijöitä on että lähtee lenkille silloin kun koira on rauhallisimmillaan, mieluiten vaikka suoraan juuri heränneenä. Samoin jos koira on uros ja vieläpä nuori ja viriili sellainen, niin nartunhunajalle maistamiskieltolaki päälle. Lisäksi lenkeille lähtö aina vähän eri aikaan ettei tule sisäistä kelloa.

Kyllä mää olen aika vakuuttunut että sinä, jos koulutusohjaaja kerran olet, pystyt tämän asian klaaraamaan.

qwerty. kirjoitti:

Kyllä se periaatteessa on loppupeleissä yleensä aika helppoa. Tosin et maininnut lähtötiedoissa minkä ikäinen hauva on kyseessä(rodun toki mainitsit, mikä plussaa), et maininnut myöskään herran/rouvan ikää, vain vanhus sanoit olevan ja liikkumisen olevan vaikeaa.

Mutta niin tai näin, se mitä sinä voit tehdä, on opettaa hänelle kuinka koira otetaan luokse huomaamatta. Niin että koira on sivulla ilman että huomaa mitään. Näin ei pysty tekemään mitään voimallisia äkkirynnäkköjä jotka vievät koivet alta. Voit myöskin, silminnäkijänä paremmin kuin minä, kertoa/näyttää hänelle sopivan olemuksen, kuinka ihminen nyt on rauhallinen. Vaikka sitten pysähtyisi ohituksen ajaksi, koira vierellään. Puhuen rauhallisesti koiralle tyyliin: "kattoppas, sieltähän tulee naapurin rekku, annetaan sille vähän tietä, ollaan rauhallisia eikä melskata, eihän". Siihen tarvitaan tietty äänensävy, joka varmasti joka koiralla-ihmisparilla on omanlaisensa. Kun riittävän monta kertaa on ohitus näin tehty, koira huomaa että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Ja alkaa luottamaan.
Et tarvitse siihen mitään vireen nostoa ja laskua. Mutta se mitä voisi ehkä harkita on että neuvot joka lenkillä tekemään useita kertoja tämän koiran huomaamattoman luokseoton ja pysähdyksen ilman mitään syytä.
Hieronta oli oivallinen oivallus sinulta. Suosittelen lämpimästi sen käyttämistä ennen lenkille lähtöä, opeta hierontatekniika siis ihmeessä. Muita asiaan vaikuttavia tekijöitä on että lähtee lenkille silloin kun koira on rauhallisimmillaan, mieluiten vaikka suoraan juuri heränneenä. Samoin jos koira on uros ja vieläpä nuori ja viriili sellainen, niin nartunhunajalle maistamiskieltolaki päälle. Lisäksi lenkeille lähtö aina vähän eri aikaan ettei tule sisäistä kelloa.

Kyllä mää olen aika vakuuttunut että sinä, jos koulutusohjaaja kerran olet, pystyt tämän asian klaaraamaan.

Lue lisää

...mutta koira oli kolme.

"Kun riittävän monta kertaa on ohitus näin tehty, koira huomaa että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Ja alkaa luottamaan"

Tällä parilla kokemus on ollut toisenlainen. Mitä useampia ohituksia on tullut, sitä enemmän rouva pelkää ja sitä raivokkaammin koira puolustaa.

Toki rouvalle kerroin, kuinka koira kannattaa pitää lyhyessä hihnassa ja mahdollisuuksien mukaan olkapäiden yli kierrettynä (voi olla vain oma kokemukseni hyväksi keinoksi raskausajalta riuhtovan koiran ulkoiluttamiseen; eli koiran hihnan pää oikeassa kädessä, hihna kiertää niskan takaa vasemmalle kädelle ja kierretään käsivarren ympäri kerran pari, jolloin vasemman käden kämmenen tehtävä on vain pitää hihnaa mahdollisimman lähellä omaa jalkaa, näin koko keho on hallitsemassa tilannetta, ja koiran veto painaa niskan kautta ihmistä tukevammin maahan ja veto tulee mahdollisimman läheltä kehoa, joten ei pääse horjuttamaan), mutta jotenkin tuntui, että tuollainen on vain tilanteen hallitsemista, parasta olisi päästä noista tilanteista eroon.

Jokainen varmaan tietää millainen ihminen on kun ihminen on rauhallinen... Mutta voisiko ei-rauhallista (siis paniikissa olevaa) ihmistä saada esittämään rauhallista? Voisiko jopa niin hyvin esittää, että koira hämääntyisi, ei huomaisi, että omistaja on täydellisesti paniikissa? Hmmm.... Haukottelu.. Mitäs muita niitä rauhoitavia signaaleja oli?

... kirjoitti:

...mutta koira oli kolme.

"Kun riittävän monta kertaa on ohitus näin tehty, koira huomaa että tilanteessa ei ole mitään pahaa. Ja alkaa luottamaan"

Tällä parilla kokemus on ollut toisenlainen. Mitä useampia ohituksia on tullut, sitä enemmän rouva pelkää ja sitä raivokkaammin koira puolustaa.

Toki rouvalle kerroin, kuinka koira kannattaa pitää lyhyessä hihnassa ja mahdollisuuksien mukaan olkapäiden yli kierrettynä (voi olla vain oma kokemukseni hyväksi keinoksi raskausajalta riuhtovan koiran ulkoiluttamiseen; eli koiran hihnan pää oikeassa kädessä, hihna kiertää niskan takaa vasemmalle kädelle ja kierretään käsivarren ympäri kerran pari, jolloin vasemman käden kämmenen tehtävä on vain pitää hihnaa mahdollisimman lähellä omaa jalkaa, näin koko keho on hallitsemassa tilannetta, ja koiran veto painaa niskan kautta ihmistä tukevammin maahan ja veto tulee mahdollisimman läheltä kehoa, joten ei pääse horjuttamaan), mutta jotenkin tuntui, että tuollainen on vain tilanteen hallitsemista, parasta olisi päästä noista tilanteista eroon.

Jokainen varmaan tietää millainen ihminen on kun ihminen on rauhallinen... Mutta voisiko ei-rauhallista (siis paniikissa olevaa) ihmistä saada esittämään rauhallista? Voisiko jopa niin hyvin esittää, että koira hämääntyisi, ei huomaisi, että omistaja on täydellisesti paniikissa? Hmmm.... Haukottelu.. Mitäs muita niitä rauhoitavia signaaleja oli?

Lue lisää

Tuosta hihnajutusta tuntui jotenkin että siinä kohtaa joutuisi niin paljon säheltämään että koira on jo moneen kertaan havainnut vaaranmerkit, vaikkei vielä sitä toista koiraa olisi nähnytkään. Olisiko parempi jos opettaisit siten että kerii hinnan vain käden ympäri... Pari hiukan nopeampaa askelta, joiden aikana ehtii kelata kierroksen tai pari, sitten hetki taas normaalia kulkua, kunnes taas uudelleen. Siitä täytyy vaan pitää huoli että koira EI SAA huomata sitä että omistaja on "juonimassa" jotain, ennenkuin on liian myöhäistä ja koira vierellä. Jos koira nyt ylipäätään yhtään kuuntelee, niin kannattaa sanoa koiralle "odota vähän" tai "hiljennä hiukan" ja siinä yhteydessä, kun koira hiljentää vauhtiaan, kelata hihnaa käden ympäri.

Ja yrittäkää kiinnittää huomiota siihen äänensävyyn, se jos mikä on koiralle rauhoittava tai aktivoiva signaali. Sanoilla ei loppujen lopuksi ole niinkään merkitystä kuin siitä millä äänellä asia sanotaan. Vuosia sitten testasin vanhempien koiralla tämän. Koira vihasi saunaa, mutta rakasti autoilua. Kokeessa sanoin koiralle "tule, mennään saunaan" äänellä jolla lähdettiin aina autoilemaan ja vein saunaan. Koira tuli iloisesti lauteille saakka. Taas kun sanoin äänensävyllä jolla kiusoitelttiin saunapelkoa hauvaa että "mennäänkö autoilemaan" ja lähdin viemään koiraa ulos autolle, niin vastustus oli sanoinkuvaamaton.

Millainen voisi olla se rouvan koiralle sopiva rauhoittava äänensävy? Onko se jokin sellainen kuin keskellä yötä heräävälle, jotain kuulleelle koiralle sanotaan välinpitämättömään tyyliin "nuku vaan, nyt on yö", vai onko se äänensävy sama kuin millä koiraa paijataan ja halitaan tyyliin "mamman oma mussukka" tai onko se ehkä sellainen millä kutsutaan luokse tai syömään.

Se yhteinen sävy pitää vain jokaisen parivaljakon löytää. Kun sen sävyn löytää jolla koira rauhoittuu, niin siitä alkaa luottamus kasvaa. Ja rähinöinti vähetä dramaattisesti kunnes loppuu miltei tyystin. Tosin, jos siitä lipeää niin koira kyllä kanssa lipeää, eli ainakin meillä nykyisen kanssa on todella tarkkaa se sävy millä pidetään rauhaa yllä.

Toivottavasti saisitte nyt ongelmaa kuitenkin jotenkin ratkaistua tämän selitykseni avulla.