Nyt iskee uros koiralleni,niin pahasti murkku-ikää päälle.Että hermojani kokeillaan koko ajan,ja käskyni kyseenalaistetaan.Hajut ja naiset ovat vallanneet poitsun maailman,ja tuntuu että kaikki jo opittu unohtuu,eikä mistään tule mitään.Kyseessä on vasta toinen koirani,eikä ensimmäinen koirani ollut hankala ;D
Miten olette selvinneet koiranne murkku-iästä?
Mitä sanoisitte koiranomistajalle joka kamppailee pahan murkku-ikäisen uroksen kanssa?
Mistä saa lisää pinnaa,kun tuntuu että maailma repeää justiin :D
Miten parannan kontaktia,ja saan koirani korvat toimimaan?ja kunniotusta,ja luottamusta parannettua?
Miten olette selvinneet koiranne murkku-iästä?
Mitä sanoisitte koiranomistajalle joka kamppailee pahan murkku-ikäisen uroksen kanssa?
Mistä saa lisää pinnaa,kun tuntuu että maailma repeää justiin :D
Miten parannan kontaktia,ja saan koirani korvat toimimaan?ja kunniotusta,ja luottamusta parannettua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siitä selviää alusta loppuun huumorilla, eli ajattelemalla sitä positiivisena, kuten hauskana, kokemuksena :-D
Heippa, minulla oli vuosia sitten samanlainen ongelma silloisen koiraherrani kanssa. Mikään opittu tai järkipuhe ei tehonnut. Koira oli kuin sähköjänis : ). Silmät kiiluivat ja pyörivät päässä, huohotus ja kuolanvaluminen oli jatkuvaa, narusta yritti irti ym. ym. Soitin eläinlääkärille, kun luulin jo, että on jotain vakavampaakin kyseessä. Leppoisa setä tutki koirani ja sanoi, että hormonit ne vaan jylläävät tavallista enemmän. Antoi varuiksi muutaman rauhoittavan pillerin jos ihan mahdottomaksi menee. Viikon pari sitä kohkausta kesti. Pillereitä en antanut, kun tieto siitä, että tuo tohellus ja hajujen perässä karaaminen on osa villiä nuoruutta ja tasaantuu kyllä. Hermoja se kyllä omistajalta vaatii, toinen kun on aivan umpikuuro ja touhottaa nenä pystyssä. Mukavaa syksyä teille ja kyllä se siitä. Varmasti ihana koira ja kyllä hän sinua taas kuuntelee ja kunnioittaa, kunhan mieli tasaantuu.
Eihän se kestä koirilla kuin korkeintaan muutaman kuukauden. Mitä väliä sillä on jos se ei silloin tottele niin hyvin? Mieti sen jälkeistä, tulevaa aikaa. Sitten sinulla on taas kultainen, ihana, tottelevainen ja rauhallisempi koira.
Kiitos kaikille vastauksista :) Lohduttaa mukavasti kun välillä tuntuu ettei mikään toimi :D
Olisi kiva kuulla millaisia vaikeuksia/vastoinkäymisiä muilla on ollut koiran ollessa murkku-iässä ..
eikä niille menetetä hermoja, ei siis koirallekkaan, joka ei edes ymmärrä suomea!
Nyt pitää olla selkeä, johdonmukainen ja ennenkaikkea reilu = oikeudenmukainen koiralle, muuten kaikki menee päin hel...tiä. Kaikki alkaa kylllä sujua ja nopeastikin, jos nuodatat tuota, mutta jos huudat, kostat, alistat ym, niin koiraparka sekoaa hormonimyrskyssään vain lisää ja menettää pienenkin kunnioituksensa sinuun.
mikä rotu? mieti rodunomaista tekemistä sille, aivotyötä, se väsyttää ja rauhoittaaa.
Koira saa n.2-3tuntia erinlaisia aktiviteetteja päivässä tokoa,metsässä samoilua,lenkkeilyä,ja on mukanani ilta hölkällä ;) tekemisestä ei ole puutetta..
nuori uros.. aijaijai :) ikävä kyllä, näen edelleen sellaisia aikuisia uroksia, joille on jäänyt ehkäpä murkkuiästä johtajuus päälle, ja narussa mennään miten tykätään yms.
Selviät siitä älyttömällä rauhallisuudella! joo, tiedän, ei varmasti nyt tunnu sille. Omalleni tuli vuoden iässä, välillä meni ohitse ja kun taas opitut asiat meni hyvin, saattoi yhtäkkiä tulla uudestaan. Eli tätä kesti n. vuoden verran. Myös seurailemalla koiraasi ja sen käytöstä, tiedät pöljäilyt lopettaa ennenkuin ne alkaakaan. Eli vaikka uhmaa on, niin kaikkea ei tarvitse sietää. Ne jo opitut asiat on helppo viitata kinttaalla "sillä on uhmaa" ei, ne asiat silti tehdään. Näin koiralle tulee samalla kokemus, että sinä olet edelleens se, kuka päättää miten mennään. Tämä taas lisää koiran turvallisuudentunnetta.
koirani on nyt reilu 2-vuotias, ja edelleen kyseenlaistaa välillä joitakin asioita. Päättäväisyydellä ja rennolla sykkeellä vain eteenpäin. Olen kuule itsekkin repinyt hiuksia kun koira näyttää itsestään sen idiootin puolen, en kuuntele, en ymmärrä, teen mitä haluan.. Asia joka kaikkien koiranomistajien kuuluisi ehkä muistaa, on "minä päätän miten täällä tehdään, minun asunto, minun säännöt" eli todella pitkälle pääsee jo tällä asenteella, ei sillä, että jotkut asiat mennäänkin koiran mukaan. Tästä minulla todella huono esimerkki ja koira tulee koulutukseen. Tässä tapauksessa koiran kehitystä ei tuettu, sille annettiin anteeksi asioita ja rajoja ei osattu pitää, vaikka omistaja kyllä yritti. Nyt koira puree kaikkia ketä haluaa ja tämä pelkästään siksi, ettei niitä sääntöjä ole ollut ja aina on eletty koiran ehdoilla.
hyvää syksyä teille ja kyllä se helpottaa, usko pois :) ja jos koulutustilanteessa tulee turhautunut olo, niin mene vain rohkeasti pois, anna itsellesi aikaa sulatella, ajatella ja mene sitten koiran luokse tyyneenä ja rauhallisen päättäväisenä!
on melkolailla samoilla linjoilla oleva kirjoittaja kuin itsekin olen. Kokemuksetkin samantyyppiset. Koiralle toki voi antaa anteeksi ne asiat ja pöljäilyt jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä koiran oman, toisten koirien tai ihmisten turvallisuuden kannalta. Mutta niistä välttämättömistä asioista kannattaa pitää tiukasti kiinni. Ketään ei purra, autoja ei jaakata, ei myöskään mopoilijoita, ei skeittareita, streittareita eikä hiphoppareita tai muitakaan hörheltäjiä vastaan hyökkäillä(tai tulee tupenrapinat).
Muutamia asioita huomioitavaksi jotka vähentävät riekkumista.
- Riittävän pitkät lenkit ja monta kertaa päivässä
- Lenkille lähtö aina vain kun koira on rauhallinen
- Lenkille lähtiessä opetetaan kärsivällisyyttä istuttamalla koiraa vähän joka välissä. Samaa opetetaan lenkkien aikana esim suojatielle astuessa.
- Lenkille lähdetään aina vähän eri kellonlyömällä ettei tule sisäistä kelloa
- Joka lenkin aikana tehdään ainakin kaksi tottisharjoitusta, istumisesta, maahanmenosta, luoksetulosta, katsekontaktista ym.ym.
- Nartunpisuille tehdään täysi kieltolaki. Ainakin nuoleminen ehdottomasti kiellettyä. Se vaikuttaa nuoreen koiraan kuin viina ihmislapseen.
Näitä kun jaksaa opettaa vuoden verran mistään protesteista välittämättä, niin sieltä kuoriutuu yleensä tosi hyvin käyttäytyvä koiruus, josta on iloa omistajalleen.
kyllä se kestää monta kuukautta. toki toiset selviävät vähemmällä kuin toiset, mutta ei se parissa kk:ssa ohi ole.
Se, että on tärkeä opettaa pennulle ajoissa perusasiat, niin voi huoletta ottaa vastaan "murkkuiän".
Tämä on aivan normaalia käytöstä ja nyt pitäisikin ohjata ylimääräinen "liika energia" johonkin haastavampaan tekemiseen. Koira tarvitsee kehityksensä myötä haasteellisempia asioita ja erillaista tekemistä asteittain. Aika luonnollinen asia, sillä koira haluaa oppia ja tehdä sille luontaisia asioita, eikä pysähtyä jo opittuihin peruskäytöstapoihin.
hyvä teksti ja ylläoleva, mutta jos heitän tähän tarkennuksen. Kuten aikaisemmin jo mainihin, niin sen oman koiran tulkitseminen on älyttömän tärkeää. Koira kaipaa lisää haasteita ja oppeja jo tietämiensä lisäksi. Mutta on vain yksinkertaisesti päiviä, ettei kiinnosta! Tähän ei koiraa tarvitse pakottaa. Itse tein virheen ja ihmettelin kun ennen niin hyvin totteleva ja aina kahdestaan ollessamme kiinnostunut tottiksesta (kentällä sitten muut koirat vetänyt enemmän puoleensa) rupesi käyttäytymään erilailla. Erittäin kokenut ohjaajamme käski vain yrittää ja yrittää. Lisätä herkkuja, lisätä erilaisia temppuja etc.. muistan kerrankin jäällä jossa koira aina ennen innoissaan, ensin lenkki, sitten hieman harjoituksia. Ei kiinnostanut. Tässä tuli jo itellekkin stoppi. Koira sai muutaman vapaapäivän, vaikka ei harjoituksia älyttömästi tehtykkään, ihan normaalit. Lenkitykset mentiin hitaasti, koissu sai haistella paikkoja enemmän kuin muulloin, kotona pöljäiltiin sitten yhdessä. Ja pam! koira muuttui taas omaksi itsekseen.
Eli kyllä, aktiviteettia kaipaavat, mutta nyt tarkkailen myös koiran mielialaa enemmän ja puutun siihen paremmin. Älytöntä lepsuilua ei meillä sallita ja säännöt on ja pysyy, mutta murkkujenkin kanssa voi tehdä välillä jotain AIVAN muuta! irrottautua täysin siitä arjesta.