On lohdutonta hoputtaa aikaa joka jo kulkee harppoen, mutta minulla on kiire sinun luo enkä tiedä ehdinkö perille. Sydämessäni toivon että annat minun ehtiä ja otat minut vastaan löytäen.
Levitä kätesi ja sulje minut syliisi - pidä minua lujasti. Onhan sydämessäni rakkautta ja sielussani paloa, mutta rauhaa en saa missään ennen sinua.
Olethan minulle neito maailmanpuun juurilla, lammen rannalla hiuksiasi sukien, itseäsi kaikkeuden veteen peilaillen, sulorunoja lausuen, vain odotellen ajan hukkaa?
Ajatustakin nopeammin olen luonasi ennen kuin tiedät odottaa, siksi onnemme väri on sama ja iäisyys yhteinen.
Levitä kätesi ja sulje minut syliisi - pidä minua lujasti. Onhan sydämessäni rakkautta ja sielussani paloa, mutta rauhaa en saa missään ennen sinua.
Olethan minulle neito maailmanpuun juurilla, lammen rannalla hiuksiasi sukien, itseäsi kaikkeuden veteen peilaillen, sulorunoja lausuen, vain odotellen ajan hukkaa?
Ajatustakin nopeammin olen luonasi ennen kuin tiedät odottaa, siksi onnemme väri on sama ja iäisyys yhteinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tunsin kerran Hänet, joka puhui runoin, sieluun.
tuollaita helmeä tuskin odottaisi löytävän "täältä" sulokasta lauseen rakennusta, kuin paljon kaivattu keidas aavikon uumenissa.
Mietin sinua,oletko olemassa?
Vastaanottaisin tuollaisen runon yhtä mielelläni kuin haluaisin osata kirjoittaa noin :)
Aivan ihana!
Haluaisin peitellä sut ruusun terälehdillä ja toivoa että jokainen pudottamas sulka muuttuis uudeks kynäks ja uudeks runoks mun elämää sulostuttamaan. Kiitos etukäteen ;)
Ja taas samat löpinät!
ei ole olemassakaan. Satumaa, jota ei tavoita ikinä.