Kaipaisin kokemuksia sijaisvanhemmilta jotka kokeneet sijoituksen katkeamisen omasta tahdostaan oli syy sitten väsymys, elämäntilanteen muutos tai mikä muu tahansa? Itse olen sellaisessa tilanteessa etten tiedä haluanko/jaksanko jatkaa vaikka sijoitus onkin vasta kestänyt muutamia kuukausia, kyse on sisaruksista jotka mm käytösellään oireilevat ja sitten kun biolapsistani nuorempi on myös vielä pieni, hirveä huomionhaku, rajojen kokeilu ja mustasukkaisuus on myös oikea ongelma, nyt on alkanut välillä kaduttaa kun päätin ottaa lapset luokseni (kyse tutuista sukulaislapsista) olen itse yksinhuoltaja ja tosiaan kaksi omaa ja kaksi sijoitettua lasta. Sosiaalinen elämä kärsii, tuntuu ettei normaalia elämää enää ole juuri lainkaan vaan jatkuvasti tapaamisia valvotusti, työnohjausta, perheneuvolaa, sospedaikoja, kotikäyntejä ym ym.. ensi viikollakin neljänä päivänä jotain eli elämä siis pyörii vain näiden lasten asioissa joka minulle tuli yllätyksenä että näin paljon. Vaikkakin lapset ovat minulle rakkaita ja todella tärkeitä mutta on tullut useammankin kerran mietittyä että onkohan minusta sittenkään tähän vaativaan työhön ja riitänkö oikeasti yksin kaikille, olen ajatellut että jos tapaisinkin lapsia vaan sukulaisena sillointällöin, vertaistukea olen kaivannut mutta en ole sitä saanut kun ei ole vetäjiä täälläpäin tällä hetkellä. Ja siis en olisi tähän ryhtynyt ellei kyse olisi sukulaisista ja minulle läheisestä perheestä ja koen tämän myös jollain tapaa velvollisuudeksi. Toivottavasti joku ymmärsi.
Katkennut sijoitus
miettii...
9807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oikeastaan voi puhua, kun lapset ovat olleet vasta muutaman kuukauden luonasi. Tee ratkaisu heti, jotta lapset pääsevät sellaiseen paikkaan, jossa heitä jaksetaan hoitaa tai takaisin kotiinsa.
on huomionhakuinen - erityisesti, kun hänet on juuri erotettu rakkaistaan. Eihän 4 yhdelle ihmiselle ole mitään, kun minun lapseni perheessä yksi ukko on hoitanut siinä 7 lasta, joista 4 alle kouluikäistä ja yleensä 1 vauva, kun akka on liehunut kylillä.
Moi!
Sinuna koittaisin saada lapsille lisäksi jonkun tukiperheen, tai sitten jos saat sovittua niin että esim. lasten isovanhemmat tai muut läheiset ottaisivat ihan säännöllisesti lapset ainakin kerran/kk luokseen, jotta sä itse saisit voimia.
Muuten musta kannattais vielä odottaa, eihän ihan heti kukaan totu uuteen paikkaan ja ihmisiin. Liity perhehoitajien liittoon (tai ainakin pesäpuu ja mikä se toinen oli hoitaa noita juttuja ja heillä on omia ryhmiä)
Hei! Tukiperhettä olen itsekin miettinyt näille sijoitetuille mutta en tiedä miten niitä sitten on ja kuinka helppo saada, täytyy varmaan ottaa puheeksi sosiaalityöntekijän kanssa. lapsilla on yksi sukulainen joka kyllä pitää pieniä aikoja aina välillä jos haluaa hetken hengähtää tai on jotain menoa mutta ei sitä omaa aikaa silti tässä juurikaan ole.
Kuulun perhehoitoliittoon ja sitä kautta olen yrittänyt vertaistukea saada mutta tällä hetkellä vaan ei vetäjiä ole ja sen vuoksi myös tuntuu että on niin yksin näiden asioiden kanssa ja toki sopeutuminen vie kaikilta oman aikansa ja se on ihan selvä mutta silti tulee ajatuksia että onko itsestä sittenkään tähän.. Onneksi kuitenkin olen päässyt työnohjaukseen.
sukulaisille jättäminen käy. Jumaliste. Me ollaan tapeltu melkein 10 vuotta sairasta akkaa vastaan. Tuo rumilus pyörittää koko suuren kaupungin sosiaalitoimea.
Minä alan kyllä vastustaa, että viet lapset sukulaiselle. Se ei vaan käy. Silloinhan sinä olet töissä, jos nuo lapset ovat sukulaisillaan ja kun ne ovat sinulla, olet lomalla. Tällainen on keskisuomalaisen rumilusakan logiikka.
Suuren ja kauniin akan, joka on maailman paras paitsi sijaisvanhempi, myös ihminen. Ja ihan Keski-Suomessa vaikuttaa ja haluaa näkyä mahdollisimman paljon. Onko tuttu?
Moi!
Ainakin täälläpäin missä me asutaan, on tukiperheistä pulaa. Eli tukiperheeksi haluava perhe "saa valita" lapsen/lapset, tietysti sos.tt avustuksella. Eli, mitenkään järjestyksessä ei haeta lapsille perheitä, jotkut joutuu odottamaan kauan ja jotkut saa perheen nopeasti.
(ymmärrettävää on, että näin toimitaan, tukiperhetoiminta kuitenkin lähes vapaaehtoistyötä, joten jokainen haluaa lapsen/lapsia omien resurssien mukaan)
Tukiperhe voi löytyä nopeastikin (ehkä pks on vaikeampaa, en tiedä) myös joku teidän tuttu perhe (ja lasten tuttu) voi suostua tukiperheeksi mielummin kun ihan muuten vain toimia hoitopaikkana. Tukiperhe saa kuitenkin kulukorvauksen ja pienen palkkion ja toiminta on selvästi organisoitua (kun menee virallisten tahojen kautta)
- niin voit sitten halutessasi alkaa pyörittää ko. perhettä ihan sossujen avustuksella. Kyllä sossujen kanssa kannattaa liitoutua ja seuraavana vasta sitten tulevat lapsen sukulaiset.
Ja sanon toiseen kertaan että jukoliste. Sekö on myös ihan mielivaltaista, kenestä sukulaisesta voi tulla tukiperhe. tiedän useita isovanhempia ym., jota kantavat suuren vastuun lapsen lastensa tapaamisjärjestelyistä, kuljetuksista ym., mutta eivät kelpaa tukiperheeksi. Nytkö sitten ko. kyseinen valittaja voi heti valita itselleen tyukiperheen. Miksi tämä koko sijaishuollon PASKA on näin epäoikeudenmukaista. Ja mitä ihmeen tietoviisaita te vastaajat siellä olette?
Rumilukset (lue itsestään liikoja luulevat sijaisvanhemmat, erityisesti yksi) täällä Jyväskylässä ainakin pyörittävät koko sijaishuoltoa.
Yksi rumilus luulee itsestään liikoja (hän on mm. lähes kouluttamaton) ja jostain syystä saa kaikki sossutkin uskomaan, että hän on ehdottoman paras IHMINEN KOKO MAAILMANKAIKKEUDESSA. Ja heillä on neliöitäkin ainakin 350. ne lisääntyvät vuosi vuodelta, kun toinen käyttää suuren osan ajastaan rakentamiseen ja eläinten hoitoon. Vuonna 2002 talossa ei ollut edes saunaa. Lapset asuvat jatkuvan rakennuspölyn keskellä.
Ja sosiaalitoimi korkeimpia johtajiaan myöten tekee, niin kuin rumilus sanoo.