en oo koskaan ollut kiinnostunut miehistä, vain naisista.
mutta nyt.. tapasin yhden miehen (kaverini kaveri) tultiin tosi hyvin juttuun, niinku tuun yleensä kaikkien kanssa, mutta tässä oli jotain muutakin, oon huomannut itseni ajattelevan tätä miestä usein ja mietin "seksuaalisesti" tätä ihmistä.
ja tää on ihan outoa mulle. koskaan ei oo näin käynyt ja mä olen jo iältäni 25
kuinkahan yleistä on tällänen? vai liittyköhän jotenkin eroon pitkäaikaisesta tyttöystävästä?
en tiedä..
olisi kiva kuulla jos jollain on samanlaisia kokemuksia
mutta nyt.. tapasin yhden miehen (kaverini kaveri) tultiin tosi hyvin juttuun, niinku tuun yleensä kaikkien kanssa, mutta tässä oli jotain muutakin, oon huomannut itseni ajattelevan tätä miestä usein ja mietin "seksuaalisesti" tätä ihmistä.
ja tää on ihan outoa mulle. koskaan ei oo näin käynyt ja mä olen jo iältäni 25
kuinkahan yleistä on tällänen? vai liittyköhän jotenkin eroon pitkäaikaisesta tyttöystävästä?
en tiedä..
olisi kiva kuulla jos jollain on samanlaisia kokemuksia
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kai kyseessä on ihan sama juttu kuin heteronainen huomaa vasta pitkällä aikuisuudessa kiinnostuvan naisista. Sulla vain päinvastoin :)
Niin, samaa mieltä edellisen kanssa. Nauti nyt ihmeessä tunteesta äläkä turhaan pelkää.
Painu nyt helvettiin täältä lesbosätistä noine tuntemuksines,mitä saatanaa sä tuut tänne selittään jotain äijäkokemuksias,hyi helvetti,ketään aitoa lepakkoa ei kiinnosta sun limaiset fiilikset ja fantasiat.eli, reed my lips, painu pimeimpään syöveriin miettmään kuppasia aivoituksias ja niele rautanauloja!
Iiiiikkkk ja käääääkkkkk! Sulla taitaa olla pahin murkkuikä meneillään. Tsemppiä sulle!
Murkut ei kirjoita noin taidokkaasti
en ole kyseisen miehen kanssa mitään tehnyt joten en täällä ole kyllä
äijä kokemuksiani selittänytkään :)
kiitos asiallisista vastauksistanne
mitä enemmän oon miettiny asiaa sitä varmempi on, että tää johtuu vaan siitä kun tää mies on niin samanhenkinen kuin entinen tyttöystäväni, meillä oli kuitenkin yhteistä taivalta takana 8 vuotta, eikä erosta ole montaa kuukautta.
Olen pitänyt naisista jo teinistä saakka, enkä ole koskaan tuntenut oikeastaan yhtään mitään seksuaalista vetoa miehiin, mutta keväällä työpaikalle ilmestyi mies johon olen nyt kuitenkin ihastunut korviani myöten. En ole suhteessa tällä hetkellä joten ei kai tässä mitään pahaa ole, mutta kyllä tämä ihastuminen on saanut minut hyvin hämmentyneeksi omasta seksuaalisuudestani ja tunteistani.
Kun näin tuon miehen ensikertaa huomasin heti tuntevani jotain sellaista kiinnostusta jota en ole aiemmin tuntenut kuin naisia kohtaan. Mutta ei siinä vielä kaikki, tuo pieni alkukiinnostukseni on vain syventynyt sitä myöten kun olen tutustunut mieheen paremmin, asiaa ei ole yhtään auttanut se että työskentelemme samassa tiimissä tällä hetkellä ja olemme tekemisissä useaan otteeseen päivän aikana. Kesäloman aikana myönsin vihdoin itselleni olevani rakastunut tuohon mieheen, kun hän pyöri ajatuksissani päivittäin enkä voinut edes nähdä häntä lomani ansiosta. Välillä tunnen olevani kuin jokin rakastunut teinityttö ja muutaman kerran ruokalassa olen huomannut jopa flirttailevani tuon miehen kanssa. Onneksi mies ei ole osoittanut mitään suurempaa kiinnostusta minua kohtaan ja on ollut täysin asiallinen, sillä jos ihan rehellisiä ollaan niin en kyllä edes tiedä mitä tekisin jos hän ilmaisisi oman kiinnostuksensa minua kohtaan.
En ole koskaan edes ollut miehen kanssa ja minulla oli pitkään sellainen ajatusmaailma etten edes voinut kuvitella olevanikaan miehen kanssa. Mutta nyt tunteeni ovat ihan täyttä sekamelskaa, enkä enää ole edes varma omasta seksuaalisuudestani, asiasta joka on määritellyt melko paljon elämästäni viimeisten kymmenen vuoden ajan ja ollut olennainen osa siitä mitä minä olen. Nyt en enää tiedä kuka minä olen ja mitä haluan elämältäni. Olen jopa huomannut ajattelevani sitä että millaista se perhe-elämä ja lapset voisivat olla, vaikka minulle ei ole koskaan ollut edes mitään tuollaisia suunnitelmia. En ole koskaan halunnut lapsia, mutta nyt mietin että millaista olisi kasvattaa sellainen, mitä asioita haluaisin hänelle opettaa, mihin kouluihin hänet laittaisin, missä asuisimme yms. Kokonaisuudessaan ihan kauheita ajatuksia, mutta silti huomaan miettiväni niitä melkein päivittäin. Näen esimerkiksi kadulla äidin ja lapsen ja mieleeni tulee heti etten omaa lastani tuolla tavalla pukisi tai raahaisi kädestä.
Olen kertonut tästä asiasta eräälle lesboystävälleni ja hän kuittasi koko minun pitkän monologini vain sillä että olen nyt fysiologisesti siinä iässä että haluan lapsia ja miehet kiinnostavat minua vain sen takia. Hän jopa myönsi katselevansa joitain miehiä tyyliin "tuo olisi varmaan hyvä isä lapselle" tai jotain sellaista, mutta kiisti kuitenkin kaiken muun ja yritti vakuutella minulle että tämä on vain ohimenevää ja johtuu edellisen suhteeni kariutumisesta ja että löydän kyllä kohta itselleni uuden naisen ja unohdan tuollaiset ajatukset miehistä. Mutta itseäni tässä kaikessa häiritsee se että vaikka lapset ovat alkaneet pyöriä mielessäni, niin en siltikään ole varma haluanko niitä, enkä siten edes etsi isää lapsilleni. Enkä ole myöskään rakastunut miehiin, vaan vain tähän yhteen mieheen. Hän ei ole mitenkään erityisen näköinen tai käyttäydy naismaisesti tai muuten erikoisesti, hän on vain ihan normaali mies työpaikallani, mutta silti minulla on näitä tunteita häntä kohtaan. Olen jopa nähnyt hänestä unta useamman kerran, ja se jos vasta mikä on ollut häiritsevää.
En todellakaan tiedä mitä teen tämän asian suhteen. En ole edes jaksanut alkaa etsimään uutta parisuhdetta kovin aktiivisesti kun mieleni on niin sekaisin tästä asiasta. Olen kuitenkin päättänyt etten meni firman pikkujouluihin sillä ainakin viime vuoden perusteella siellä on paljon alkoholia, enkä todellakaan tiedä mitä tekisin tuon miehen kanssa jos hän tulisi jotain epäammattimaista minulle ehdottelemaan. En tiedä mitä tekisin vaikka olisin tuolloin vesiselvä, enkä todellakaan tiedä mitä tekisin jos olisin humalassa, joten parempi jättää koko homma väliin. Mutta silti tämä kaikki on mennyt hyvin pelottavaksi, ja nyt olen alkanut töissä jo pelkäämään sitä että mitä jos mies tekee jonkinlaisen aloitteen minua kohtaan tai osoittaa muutakin kuin vain ammatillista kiinnostusta. Mitä ihmettä minä teen siinä tilanteessa? Olenko oikeasti niin heikko etten pysty kieltäytymään tai torjumaan hänen lähestymisyrityksiään jos sellaisia ilmenee? Ja miksi ihmeessä minä aina ajaudun hänen seuraansa töissä ja kannustan häntä toimimaan juuri siten miten en halua hänen toimivan? Välillä juttelumme jälkeen on tuntunut siltä kuin olisi juuri punonut itselleni hirttoköyden tai antanut toiselle aseen ja käskenyt hänen ampua minut. Jutteluni hänen kanssaan hävettää aina jälkeenpäin ja kadun usein joka toista hänelle sanomaani lausetta, mutta silti hakeudun hänen seuraansa töissä ja kannustan näihin "asiattomiin" keskusteluihin.
En tiedä mitä minä teen, en edes enää tiedä kuka minä olen.
Musta sä kamppailet itse asiassa kahden asian kanssa, toisaalta ilmeisen ison ihastumisen (kun rakentelet tulevaisuuden pilvilinnoja mielessäsi) ja toisaalta itsesi, sen mitä olet luullut tietäväsi itsestäsi ja joka nyt rakoilee, jos ei suorastana murene. Kehottaisin olemaan ymmärtäväinen itseään kohtaan, kenelle sitä on selitysvelvollinen ihmissuhteistaan, jos toimii toisia huomioiden ja kunnioittaen. Musta on kummaa, että lesboidentiteetinkin pitäisi olla kauhean pakottava. Kuten joku tuossa jo aiemmin kirjoitti, voihan se identiteetti vaihtua suuntaan jos toiseen -- ja vielä takaisinkin.
Kuuntele tunteitasi - ja sitäkin, mikä osa niistä on hullaantumista, jolla ehkä yrität peittää identiteettipohdintoja..? Ehkä siinä voisi olla osa pesänrakennustarvettakin..? Kuulostele itseäsi, koeta purkaa asiaa jotenkin paloiksi, jottei hullaantumisen tunne sokaise kaikkea ehkä tärkeämpääkin pohdittavaa. Hullaantuminen omien kokemusteni perusteella usein vaan sokaisee, sitä kuulee ja näkee mitä haluaa ja kuplan puhjettua (vaikka ei ne kaikki ole kuplia) saa ihmetellä, mihin sitä tulikaan hullaannuttua.
Ihan ensiksi, ota iisisti. Olet sinkku ja sinulla on lupa ihastua kehen tahansa ihmiseen. Miksi sinun pitäisi väkipakolla tunkea itsesi johonkin lesbomuottiin? Miksi pitää määritellä itsensä? Jos ihastut mieheen, vaikka olet aina ollut kiinnostunut vain naisista, onko se joku petos jotakuta kohtaan? Kenties kavereitasi kohtaan?
Minäkin näen välilä seksuaalissävytteisiä unia ihan ihmeellisistä ihmisistä. Ei niille unille voi herättyään muuta kuin nauraa. Etenkin jos ne samat ihmiset eivät voisi tosielämässä vähempää kiinnostaa. Unien avulla voi oivaltaa jotain itsestään, mutta välilä niissä ei ole päätä eikä häntää.
Oletko muuten miettinyt, että mitä jos ihastuksesi tuohon mieheen onkin vain ihan platonista? Voihan se olla niinkin, että seksi ei tuntuisi hänen kanssaan miltään. Tai sitten se voisi toimia, ei kai sitä voi tietää. Hyvä neuvo, mutta hemmetin vaikea toteuttaa: älä pelkää. Jos oikeasti olet ihastunut ja haluat tutustua mieheen, älä anna menneisyytesi tai käsityksesi identiteetistäsi rajoittaa sinua.