Näinä päivinä on kirjailija aila Meriluodosta (synt. 1924) on ilmestynyt päiväkirjateos, sinänsä ei ensimmäinen. Siinä kirjailija kertoo aika aovimesti elämänsä vaiheista, kuten on tehnyt aikaisemminkin.
Muistelmista näkyy myös eärsä täekä osa kirjailijan elämässä: vahva eroottisuus.
Eilisiltana kirjailija oli radiossa haastateltavana. Ikävuosista huolimatta hän vastaili asiallisesti ja vähän huumorillakin kysynyksiin ja osoittautui olevansa kaukana höppänyydestä. Haastattelija mainitsi myös tuon vahvan eroottisen puolen. Siihen kirjailija totesi, että seksi kuuluu myös vanhuuteen.
Ehkäpä siinä onkin ollut pirteyden, luomiskyvyn ja elinvoimaisuuden lähde vanhoilla päivilläkin. Voisi sopia suosituksena yhdelle jos toiselle ikäihmiselle, mutta eihän toisaalta rammallekaan kannata suositella juoksemista eikä kuurolle konserttien kuuntelua.
(Ei ole syytä ihmetellä, jos tässä on taas sellainen aloitus, josta närkästytään.)
Muistelmista näkyy myös eärsä täekä osa kirjailijan elämässä: vahva eroottisuus.
Eilisiltana kirjailija oli radiossa haastateltavana. Ikävuosista huolimatta hän vastaili asiallisesti ja vähän huumorillakin kysynyksiin ja osoittautui olevansa kaukana höppänyydestä. Haastattelija mainitsi myös tuon vahvan eroottisen puolen. Siihen kirjailija totesi, että seksi kuuluu myös vanhuuteen.
Ehkäpä siinä onkin ollut pirteyden, luomiskyvyn ja elinvoimaisuuden lähde vanhoilla päivilläkin. Voisi sopia suosituksena yhdelle jos toiselle ikäihmiselle, mutta eihän toisaalta rammallekaan kannata suositella juoksemista eikä kuurolle konserttien kuuntelua.
(Ei ole syytä ihmetellä, jos tässä on taas sellainen aloitus, josta närkästytään.)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mitä närkästymistä tuossa on, Aila Meriluoto on nainen joka on osannut hyödyntää Viidan alkukokemuksen jälkeen naisellisuutensa. Oppia oli sexielämä Viidan kanssa samoin kirjoittaminen jonka kuulema Viitä aina aliarvioi. Ei elämän tarvitse ja saa olla ahdistavaa, elämä on tarkoitettu elmän lahjoista nautittavaksi.
Mitäs tässä antaa palaa, kenellä tilaisuus on, kyllä se testosteroni tippa antaa vireyttä myös psyyken puolelle ja sen jo huomaa naaman ilmeistä. Kirjoitti Junnu V aikoinaan "sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta" (tai ei pelaa), on se vaan niin vissi juttu. Samoin vaikutta mieheen pieni estrogeni annos ulkoisesti.
että jotain olennaista tulee esiin. Eroottisuus on elämän keskiössä ihmisessä, se on aina läsnä. Ehkä vain jonkin konkreettisen vaaran hetkellä se jää toiselle sijalle - tilapäisesti.
Kun lukee näitä 70 -keskusteluja , niin on varsin usein vaikeaa uskoa, että eroottisuus, saati sitten seksi, olisi "aina läsnä'". Valtaosalla se tuntuu olevan mennyttä kamaa,johon ei juuri palata edes muistoisssa.
Eihän täällä tosin näytä olevankaan enemmälti suuria luovia kirjallisia lahjakkuuksiakaan ...
Kovin on suoraviivaiset olettamuksesi. Miten niin mennyttä kamaa? Voihan olla niin että fiksut ihmiset, joille seksuaalisuus on itsestään selvää ja luonnollista ja vanhuuteenkin kuuluva, eivät vaan nää tarpeelliseksi täällä pitää sitä "aina läsnä". Onhan se sentään yksitysaluettamme. Jos se aiheena olisikin jotenkin erilaisella tyylillä tapahtuvaa, voisi keskusteluun osallistakin. Älä viitsi moittia seksuaalisuuttamme sen enempää kuin kirjallisia lahjakkuuksiammekaan.
tulee osallistuttua aamuaivoillaan keskusteluihin, joihin ei ehkä päiväaivoillaan osallistuisi, saatikka ilta-.
Juuri näin sanoisin minäkin Katleija. Monta on asiaa oman elämämme kulussa, muttemme niistä jokaisesta tunne tarvetta täällä ilmoitella. Mitä enemmän jokin asia ihan luonnostaan kuuluu itseemme, sitä vähemmän se askarruttaa mieltä. Enemmänkin uskonnolliset, aktuellit, ajankohtaiset asiat yms. eniten tuntuvan mietityttävän.
Ketä nyt kiinnostaisikaan tirkistellä toisen sukupuoliseen kanssakäymisen tarpeeseen tai ei-tarpeeseen. Eivät ne ole silti tabuja, mutta sen verran intiimejä, sinänsä luonnollisia asioita. Emme useinkaan luettele myöskään päivittäistä syönti-tai juontilistaamme...no, laihutusryhmässä kyllä.
Siinä se eroottisuus toisella voi olla "elämän eliksiiriä" kuin jollakin toisella uskonvakaumukset, elämän pohtiminen yleensä tai jopa kaikki yhdessä. Monipuolista on elämä.
Enpä erikoisemmin ole koskaan Meriluodon elämästä ollut kiinnostunut, en hänen taiteellisista saavutuksistaankaan. Voipihan näillä elämänkerroissaan tätä "eroottisuuttaankin" painottavilla olla jäänyt vaikkapa traumoja toteutumattomista toiveista, ja se puoli jäänytkin jotenkin kesken. Siksi mummelinakin sitä näkyvästi esiintuoda....miksi?
No, jos oman eroottisuuden toteuttaminen on jäänyt puolitiehen...vielä ennättää, mikäs siinä.
Ja aiai Topi, vai vielä pitäisi suuria luovia kirjoittajalahjakkuuksiakin näkyvästi löytyä, onhan meitä toki...ihan roppakaupalla.
Mutta hyvä kun jotensakin luovimme läpi tätä elämämme lopputaivalta...olemalla luovia jos milläkin tavalla, lunta vaikka lapioimalla tai sitten sängyssä askarrellen.
viestin tähän ketjuun jonain aamuna,
Nyt luin ketjua herättyäni aivan epäkristilliseen aikaan.
Mutta vaikka olen Aila Meriluotoa lukenut "Lasimaalauksesta" alkaen,
en osaa muuta sanoa kuin juuri tuon: ei närkästymistä vaan iloa siitä, että jotain olennaista on tullut esiin.
Onhan seksi niin keskeinen asia naisen elämässä, ettei sitä millään voi väistellä, jos haluaa asioista puhua.
Ja miksi pitäisi? Vaikka seksi on intiimi asia jokaisen yksilön elämässä, voisiitä yleisellä tasolla keskustella. Ei todellakaan ole mitään häpeämistä siinä!
Sana "häpy" on menneiden aikojen nimitys, jota me emme enää käytä!
Vähän sääliksi käy Aila Merluotoa ja lapsiaankin.
Ursula varmaan joutui äidiksi kummallisessa perheessä.
Isästä ei ollut mitään apua.
So sad.
ON KESKELLÄ KATOOVAISUUTTA
On keskellä katoovaisuutta
sun sielusi kuolematon.
et voi enää tietäsi muuttaa,
kun ikuisuus alkanut on.
Sä saavutat viimeisen rajan,
sen ylitse sielusi käy,
jos tuhlasit annetun ajan,
sua kerran ei taivaassa näy.
Sä kuljet joukossa muiden,
suru heille lie tuntematon,
vaan takana nauravain suiden
sydän itkevä heilläki on,
Sä kevääksi elämäs luulet,
et huumasta luopua vois,
vaan hetkessä syksyiset tuulet,
sun valheesi puhaltaa pois.
Sun eteenpäin jatkuva matka
ei eiliseen palata suo.
Vain hetkisen polkujas jatkat,
sut ikuisuus perille tuo.
Ja keskellä katoovaisuuden
oot ihminen kuolematon.
kun saavutat ajattomuuden,
niin missä sun sielusi on.
Avioliitot skitsofreenisen, nerokkaan runoilija Lauri Viidan ja alkoholisoituneen professori Jouko Paakkasen kanssa lienevät jättäneen kaipuun johonkin saavuttamattomaan. Toteutumatonta fantasiaahan seksi parhaimmillaan taitaa olla. Mikään ei tietenkään estä unelmoimista tässäkään iässä.
Kävisiköhän Lauri Viidan pikku runo tähän? Muistini mukaan se menee jotenkin näin:
Impilempi Taivainen
ruusu suven kaukaisen
näkee toiveunta
sataa sataa lunta
Kelle on kelle, ei ole. Ainakin minullle se on suuri osa elämää, jos en sanoisi sen olevan juuri sitä elämää. Mikäpä onkaan katsoessa kuin jo iäkkäämmätkin maiset pukeutuu tiukkoihin trikoo housuihin. Pyllistelessään sitten esimerkiksi marketissa antavat oivan kipinän ajatuksen lennolle. Mikäpäs sitten onkaan mukavampaa, kun kotio päästyä voi sitten jo puoli erektiossa olevalla peniksellä ryhtyä muorin kanssa hommiin. Meillä tosin ikäeroa viisitoista vuotta joten homma kyllä luistaa. Ei se vanhukseksi jo muuttuneen naisen kanssa onnistuisikkaan. Kuivat on heillä paikat. Koettu sekin......
Kuivuus on miehestä kiinni, jos ei esileikkejä pysty ja osaa, vaan hyppää pukille.
Jos miehellä ei ole mitään hellää sanottavaa ei kosketuksia, saakin jäädä ilman!
Minulla on 14 v nuorempi mies ja pelittää.. aina kun jompikumpi haluaa.
Ihmettelin muinoin miten ukko penistään Tummelilla voitelee, Tummelihan oli sitä lehmien utarerasvaa.
Ei siinä mitään, moista sotkua en itseeni halunnut vaan hyvä pesu haalealla mäntysuopa vedellä. Jo kuului vieno pyyntö lopeta jo pesu, muuten...........koko homma lyttyyn. Pesut ne on bordelleissakin ensin.
näin luonnehtii Panu Rajala Aila Meriluoto-kirjassaan nimeltä Lasinkirkas, hullunrohkea, jonka sain juuri luetuksi. Aila Meriluoto oli teinitytön aikuiseksi kasvamisen sanoiksi pukija minullakin :
Kahlasin veteen miettivin jaloin.
Katselin kauan. Nähdä aloin.
Ehtoo läheni aaltojen myötä
paeten jäljessä-liukuvaa yötä.
Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,
taivaan, rannat, kaislojen kaaret.
Kaiken omistin, kuin vedenpinta.
Kirkasta rauhaa, hiljaisinta ...
Katsoin sieluuni, katsoin eteen. -
Solahti vieras airo veteen:
-----
Pieksämäkeläisen tytön elämässä miehet tulivat tukijoiksi, taakoiksi, ystäviksi, rakastajiksi - samalla miehellä usein monta roolia. V.A. Koskenniemi pysyi loppuun saakka hänen elämässään. Lauri Viita lasten isä, alkeellista elmää Muroleen saaressa, Viidan mielisairaalareissut. Kai Laitinen , Lasse Heikkilä, toinen aviomies Jouko Paakkanen , Paakkasen mielisairaus. Erikoinen oli hänen suhteensa naimisissa olevaan pohjoisruotsalaiseen pappiin, jonka suojissa Aila lapsineen asui muutaman vuoden. Peter Peter - kirja syntyi suhteesta tanskalaiseen naimisissa olevaan kirjallisuuden tohtoriin. Jotain taisi olla Panu Rajalankin kanssa. - On siinä elämäkertaa ja miehiä kerrakseen. Ihmeellistä on Meriluodon venymiskyky, samassa naisessa romanttinen arka haaveilija ja voimanainen, seksuaalisesti aktiivinen ja estoton.
Tässä vielä loppukatkelma äitiyttä kuvaavasta runosta Maternita:. Se antaa surullisen kuvan vanhan naisen osasta.
Elämä käyttää. Näin, kursailematta,
korkeintaan hymähtäen käyttää, viskaa pois.
Jos jokin kulma jäikin koskematta,
ei liina kelpaa enää. Sielun kulma, niin.
Ei traaginen. Enää vain hyödytön.
Jos esileikitkin tulevat torjutuiksi, niin sittenpä ei enää keinoja liene.
Jos esileikitkin tulevat torjutuiksi, niin sittenpä ei enää keinoja liene.
Tuhkasta nousee aamu
Moni tänään kulkee tietään itkien, joskus kuolemaansa hiljaa etsien.
Tappioiden taakka murtaa sydämen, avun huutoa vain kukaan kuule ei.
Valon kaipuu piinaa, tyyntyä ei voi. Viha sielus ylle synkän varjon loi.
Apu ihmisten ei koskaan muuttaa voi, nosta katsees elon raunioista pois!
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden.
Rakkaus Herran poistaa tuskat sydämen, anteeksantamuksen voima, tunnet sen.
Ylösnousemus sun sielus kohottaa, taivaskodin kerran matkas saavuttaa.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden.
(San. Pekka Salminen)
Tässä näkyy selvästi mihin johtaa kun tyttö on lasikaapissa kasvatettu. Tietääkseni Meriluodon koti oli varsin kultturelli, omaan piiriinsä sitoutunut, jossa vallitsi varsin tiukat säännöt.
Tässähän tulee vastaus kysymykseen, miksi kiltit tytöt rakastuvat originelleihin miehiin? Onko niin etteivät he tiedosta maailman pahuutta. Juostaan ensimmäiseen varsin vikuroivaan syliin ja siinä sitten ollaan. Lapsia pukkaa vuosi vuodelta, mies käyttäytyy kuten skitsolle kuuluu vai sanoisinko narsistille ominaisella tavalla.
Haetaan rakkautta jota löytyy hetken ja ei löydy. Kun kerran pettyy suhteessa, vaikea on luottaa täysin seuraaviinkaan ehdokkaisiin tai hakiessa suhteista turvallisuutta - hetken rakkautta. Toteutuuko toive vai ei, se on jokaisen yksityisasia.
Ehkäpä kyseisen lasikaappivaiheen johdosta on vanhanakin valmis suosimaan seksiä. Sehän ei ole enää ominaista hänen ikäiselleen (naiselle).
oli suurin osa tytöistä vielä 50luvulla, pojille suotiin enemmän vapautta.
aihe mietityttää. Taidatkin olla oikein naisasiantuntija näissä asioissa...hmm. Mikä on sitäpaitsi ominaista jonkin tietyn ikäisille, onko sekin jossain määritelty, kenties tutkittukin. Voisi yhtä hyvin väittää, että kaikki alle kolmekymppiset naiset ovat seksihurjastelijoita.
Aila Meriluodon eroottista elämää enkä vaille jäämisiä. Olen lukenut hänen kirjojaan ja pidänyt niistä.
Muistelen Rakel Liehun sanoneen jonkun romaanihenkilönsä suulla: eivät taiteilijat uhraa itseään taiteelle vaan läheisensä. Ymmärsin jostakin televisiohaastattelusta, että Meriluodon ja Viidan vanhin tytär joutui ottamaan perheessä äidin roolin, "koska Aila oli niin epäkäytännöllinen". Leikkivä, perinteisessä mielessä "vastuuton" ihminen onkin varmasti eroottinen, mutta jos tuosta keveydestä maksaa joku toinen, en osaa sitä varauksettomasti ihailla.
Taitaapa kirjoittaja olla aika etäällä tieteen maailmasta, kun tuollaisia yleistason väitteitä esittää.ja epäilyjä esittää. Kyllä biologiassa ja lä'äketieteessä on jo vuosisatoja tutkittu ihmisen elämänvaiheita. Viittaa siihen ja on täysi syy olettaa, että topi-ystävämme on tä'män alan tutkija ja tiedemies, jonka sana painaa muissakin piireissä kuin täällä
enkä toen totta kinaamaan ruppeekkaan. Eiks miun sanain painakkaan mittään. Ovatko topi ja hilema sama personoituma, siis sellainen neutri.
"ei ole enää ominaista hänen ikäiselleen (naiselle)" kirjoittaa Topi.
Ei varmaan 20v sitten ollut ihmiset niin avoimia että edes puhuttiin seksistä, täällähän tuo tuntuu olevan jokapäiväistä, kuka tarkemmin osaa kuvata tuon toimituksen, leikitäänkö peiton päällä vai alla, onko villasukat jalassa vai yöpaita päällä.
Uskon että meidänkin vanhempamme rakastelivat ei se määrättyyn ikään lopu, ainakaan kaikilla.
Onhan se kuitenkin yksi parhaista elämän nautinnoista, ja siinä työn puuduttamat lihaksetkin rentoutuu!
Vaikka olivatkin kovien aikojen eläjiä, työtä tehtiin kunnes kuoltiin, lapsille ei sitä ihmettä näytetty, eikä kahvituokioissa keskusteltu, se kun oli tabu.
Ei se paina mitään, ei tässäkään kohdassa.
Hauskaa seurata näitä keskusteluja.
Paremmaksi itsensä katsova väki menee keskustelemaan kahvipirttiin erilaisista mitä tyhjänpäiväisimmistä asioista.
Täällä taas ns. rupusakki keskustelee ansiokkaasti ja eri sunnilta asiaa tarkastellen huomattavaa nykykirjailijaa käsittelevästä teoksesta.
Pirtin pitää toimia emännän ehdoilla. Saahan oikeakin kahvila valita asiakkaansa.
Äkkiä sen huomaa, mikä on vaatimus.
Kuka nyt päivästä toiseen kertoilee tekemisensä ja aikeensa tehdä edes jotain, sanonpa tähän sopivan sanonnan...laiska töitään luettelee!
No se tietysti joka pirtissä käy.
On selvä ristiriita tekemisten ja kirjoitusten kanssa, jos arkkitolkulla skrivaa, kuinka on leivottu, siivottu pesty ikkunoita, pyykkiä pesty ja silitetty, vielä visiitillä käyty ja pihaa haravoitu, en minä ainakaan tuohon piiriin mahdu,
usot sie joka sanan?
Minä uskon, auta epäuskoani!
Kyseinen yläkerran väki näkyy olevan pääosin yksineläjiä. Onhan niidenkin pakko saada kertoa tekemisistään ja kokemisistaan täällä. Ei niillä ole kuuntelijoita. Tänne voivat kertoa vapaasti, lukee ken lukee, vaikka siitä, mitä panivat aamulla leivän päälle. Siinähän on jo tärkeä asia.
Tämän syksyn suosikkiteoksia näyttävät olevan Aila Meriluodon yksityiselämää kertovat teokset. Hän itse päiväkirjassaan tuo esille oman vitaalisuutensa, taiteilijamaisen elämänasenteen sekä musitelmin että eläen edelleen täyttä elämää. Tässä toinen omassa sarjassaan on Aira Samulin, kummallakin loppumaton rakkauden, ikuisuuden kaipuu.
Panu Rajala hallitsee täysin sanallisen ilmaisun taidon, ei mene liain syvälle toisen henkilön sisimpään vaan jättää kertomuksissaan lukijalle paljon mietittävää erilaisten ihmisten elämänkohtaloissa. Onko kulku ollut aina itsevalittua vai onko tulleut valittua mutkaisempi elon tie. Rajala varoo paljastamasta toiseksi viimeisen vaimonsa luonnetta, sitä todellista ihmistä jonka kohtasi ja ohitti kohteliaasti takavasemmalta.
Ilman muuta luen myös syyskussa ilmestyneen Meriluodon päiväkirja musitelmat, muka verrata - miettiä kahden ihmisen tulkintaa Meriluodosta, toinen tulkitsee omaa sisntään avoimesti ja toinen uskoo löytäneensä Meriluodon mutkaisen elämän tien pysäkit, käännekohdat milta ne sivustakatsojasta näyttävät.
Seksillä ja tarmokkuudella - etenkin kypsällä iällä - lienee huomattavakin riippuvuussuhde. Jos toinen niistä on vahva, sitä on toinenkin. Tällöin perustana on ensin mainittu.
Luin (sieltä - täältä) kuten haaveilin Aila Meriluodon päiväkirjaa "Tällä kohtaa". Kirjan sisältö ei oikein auennut lukiessa, kirjoittaja jättää monta elämänsä tapahtumaa keskeneräiseksi, lukija jää ikäänkuin miettimään - mitä sitten.
Samoja ikääntymisen mukana tuomia ongelmia hän päiväkirjassaan tuo esille, jotka ovat jokaisen vanhenevan henkilön elämässä. Tässä yksi 80 ikävuoden ylittäneen A M:n toteamus, "Meriluoto potee yksinäisyyttä ja pelkää omaakin alkoholin liikakäyttöä - terveys pettää, hampaat murenevat ja silmät hämärtyvät." Ulkokuori siis rapistuu rapistumistaa mutta hänessä niin voimakkaana sykkivä eroottisuus pysyy mielessä, ehkä hän kaipaa sitä v i e l ä k i n ????????
Tätähän se elämä on loppuvuosilla, kanssakulkija muuttaa tuonpuoleisiin, lapset lentävät kukin omille tahoilleen, siinä se elämän onni ja raadollisuus, jäljelle jäävät rakkaat, rikkaat muistot eletystä elämästä sekä toivo tulevien sukupolvien elämän myötäisten tuulien tuovan heille hyvän elämän ja onnellisuuden.
Panu Rajalan, Lasinkirkas, hullunrohkea lukukokemuksena oli selkeämpi joskin siinä monien lauseiden sisälle pääsy vaati lukijan oman mielikuvituksen käyttöä. Olipa niin tai näin, A M on elänyt elämään kaikilla mausteilla joissa on elämisen maku. Sitä J O S - elämää, jota monet tällä Telluksella elävät sitä ei todellakaan löydy tämän runotytön, lyyrikon elämänvaiheista.
http://www.siltalapublishing.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=116:aila-meriluoto-taeltae-kohtaa-paeivaekirja-vuosilta-19752004&catid=2&Itemid=2
Vahva eroottisuus . onni jos siihen saa vielä vastakaikua - lieneekin ikäihmisen kyseessä ollessa todistus lahjakkuudesta ja luovuudesta ja näiden piirteiden säilymisestä.
Tampereen miähelle, siinäpä sitä onkin tuossa luovuudessa aihetta, miten siitä ammentaa voimaa ja mielihyvää, toisaalta aikaa on ja vielä energiaakin, mutta
Mitäs tuo nyt tarkoittaa. Ei pääse meikäläinen oikein perille villakoiran ytimeen joka siis kai on erotiikka.