kasvosi sinun
hämärästi muistan
äänesi kuulen uniini
kuin lintujen viserrys
muistoihin
sinä ja minä
joskua silloin
olimme yhtä
vain sinä ja minä
hämärästi muistan
äänesi kuulen uniini
kuin lintujen viserrys
muistoihin
sinä ja minä
joskua silloin
olimme yhtä
vain sinä ja minä
Vastaukset 5
Vanhimmat
joka pelkistetyssä asussaan on yksinkertaisesti koruttoman kaunis.
Luonnollinen ja herkkä muistelo menneeestä. Siitä, mitä "sinä ja minä" kerran olimme.
Nyt jäljellä ovat vain hiljalleen haalistuvat muistot, tai ei ehkä sentään haalistuva. Pikemminkin kauniisti himmenevät ja pehmenevät.
Runo kertoo siitä, kuinka tuska hiljalleen helpottaa ja muistot alkavat elää kauniina ja pehmeämpinä.
silti sydämeen on jäänyt pieni kipeä kaipaus.
Tälläisä tuntemuksia runosi nostatti mielikuviini.
Jokainen lukija löytää runoista itselleen elämyksiä, jotka syntyvät omasta elämänkokemuksesta. Niistä hetkistä, jotka yksinäisin illoin muistoina kohoavat jostakin menneisyydestä, jostakin sielun syvyydestä.
Jotkut niistä ovat kauniita, jotkut kipeitä ja jotkut vain ovat...
Kiitos ex.Liona28
tarkoitus tulla pidempi mutta kirjoitin
uudelleen tiivistäen. Ja kyllä olet oikeassa siinä että vaikka sydämeen
jäisikin pieni kipeä kaipaus niin muistot usein lämpivät jäävät. Ja jos voi olla eron jälkeen
ystävinä niiin mikä sen parempaa.Toisinaan pitää molempien osapuolien tunnustaa ettei
suhde synkkää ja silloin on paras jos voi sen tehdä ystävinä.
Mutta vastaukseesi; se oli laadukkaasti kirjoitettu, kiitos!
...tiedä sitten sanoa, olisiko runo alkuperäisessä asussaan voinut olla jollakin tavoin täydellisempi.
Tässä ainakin minun mielestän ilmaisu tukee runon sisäistä tunnetta.
Olet onnistunut runossai ilmaisemaan sen sisällön lyhyen ja tiiviin rakenteen ansiosta, niin, että lukija pääsee sisään tunnelmaan.
Kaikkea ei tarvitse sanoin ilmaista, riittää kun saa liikkeelle mielikuvat ja tunnelman. Lukija rakentaa mielessään runon sisällön oman elämänkokemuksensa pohjalta.
Näin jokainen kokee tavallaan runon sisällön omalla tavallaan ja yksilöllisesti.
Runo ei mielestäni ole selkeä sanoma, tai vain yksi asiasisältö. Enneminkin se on tunne, joka lukijan sisällä syntyy.
Sinulla on lahja saada nuo tunteet nousemaan esiin.
Kiitos Liona.
Ilmaisit tuolla aiemmin mielenkiintosi lukea eräälle toiselle foorumille laatimiani kirjoituksia. Olet todella tervetullut mukaan, mutta .....Ymmärtänet varovaisuuteni Olisi helppoa liittää tähän linkki, en sitä kuitenkaan tee. Olen kahalnnut joitakin pieniä kirjoitusfoorumeita ja yleensä ne ovat kuivuneet kasaan siinä, kun sivustoille löytää tiensä muutama häirikkö. KirjaNet kaatui niin yllättäen, että kaikki kirjoituksetkin katosivat bittiavaruuden syövereihin.
Tämä nykyinen foorumi, jossa meitä aktiivikirjoittajia on vähemmän, kuin yhdessä kädessä sormia, on onnistunut säästymään, ehkä juuri vaikean löydettävyytensä ansiosta. Pelkään hieman liian näkyvillä olevan linkin saavan jonkun häirikön nappaamaan siitä kiinni. Nykyisin kyllä pyrin tallentamaan kaikki tekstini saman tien, joten enää ei KirjaNetin tapainen foorumin sulkeutuminen saa vastaavia vahinkoja aikaan. Nyt lienen kirjoittanut jo sen verran pitkään ja tiiviisti, että ne jotka eivät ole kiinnostuneita ovat jättäneet kesken. Jos vielä olet kiinnostunut, niin etsi tuosta viereisestä valikosta "jatkonovellit" ja selaa viestiketjua taaksepäin, kunnes kohtaat "-Jasmy" nimimerkin. Kilkkaa viesti auki ja lue, mitä Jasmy kertoo foorumista. Tästä se lähtee.
Toivotamme kaikki kiinnostuneet vieraat tervetulleeksi ja toivomme saavamme mukaan uusi kirjoittajia
Niin,,,,
Sinä ja minä.
Noin oli meillä.
Eksynyt olen.
Pois.
Eri teillä
Kiitos runostasi jälleen.
Pidin kovastikin
vastauksesi tuo aina mielihyvää, niinkuin ne olisi kirjoitettu
pilke silmäkulmassa, kiitos tästäkin.