khyrp ottas

jos et käy kilpailemassa ja treenaamassa -tuloshakuisesti- niin olet väärä dobberin omistaja ja luultavasti et juuri ulkoiluta koiraasi ja et laita sille sääntöjä. Mikäli pärjäät koirasi kanssa niin koirasi on vietitön lapanen. Häpeä oi rodun pilaaja sinä sunnuntaiharrastelija.

Vaikka kävisit koirasi kanssa neljän tunnin ulkoilureissuja, useimmiten vain pari tuntia, kasvattaisit koirasi niin, että se tottelee luoksetuloa häiriön alla, saat koirasi pysähtymään, tottelee -kieltosanaa-, kulkee räyhäämättä ja vetämättä hihnassa, oman ja koirasi iloksi opetat sille vielä tokoliikkeitä, niin olet silti huonompi dobberin omistaja kuin se, joka apinan raivolla yrittää saada tuloksia ja "työkoiransa" käyttäytyy huonosti ja hermostuneesti ja tottelee parhaiten kentällä.
On ihan ok antaa koiran vetää kävellessä jos sen kanssa käy aidoissa treeneissä. Silloin on ikäänkuin sosiaalinen lupa päättää, että annanko vetää vai en.
Jos et anna dobberin haukkua pihalla niin sekin on kauheeta, koska vahtikoiran kuuluu saada vahtia. Ilmeisesti joka rodussa löytyy tätä vahtiviettiä.

Olen siis a) tehnyt väärin kun koira ei saa toteuttaa itseään ja rotuominaisuuttaan. B) tehnyt koirastani vietittömän tossun.

Jos olet päättäväisempi kuin koira, etkä anna koiran määrätä koska tehdään mitäkin ja saako sinua seurata kotona kuin hai laivaa (dobberi on kuin varjo jos sen --antaa-- niin tehdä, jotkut neuroosiksi asti), etkä harrasta "tää on näitä rodun vikoja/heikko pää" -selittelyä, niin koira on ainakin, lapanen.
Tänä päivänä on metsästysajat ja siihenkin touhuun pitää olla lupa, edes omalla pihalla koira ei saisi purra vierasta ihmistä/murtovarasta vaikka perimässä on suojeluvietti ja vaikka rosvo uhkailisi.

Leikin ja harrastusten kautta pyrin antamaan koiralleni koiramaisen elämän rajoineen ja riemuineen. Mutta eihän tämä riitä muille. Mulle vaan riittää, että seurataan tiiviisti jos käsketään, ihan sama onko se lapa liian edessä tai takana.

Näinköhän ne metsästyskoirat juoksee aina ja joka kerta viettiensä varassa niin että niitä koiria sitten etsitään ja sille ei vaan voi mitään? Muutama tuttu metsästelee ja kyllä heillä voi koira olla irti ja löytää silti hirven kun on sen aika. On joillain myös kuria.

Ainiin, miksi edes haluan dobberin? Pirun vaikea selittää. Muitakin rotuja on ollut ihan lapsuudesta lähtien mutta dobberissa on sitä riemua ja vauhtia, joista pidän. Vaikka koirani käyttäytyy hyvin niin se on monien tuttavien mielestä liian tarmokas koira heidän makuunsa. Lisäksi vielä suurehko koko.

Tuo riemu ja vauhti on se asia, joka monia ihmisiä hirvittää dobberin kanssa eläessä. Jos ei osaa rajoja laittaa niin itku tulee. En suosittele dobberia kellekään tuosta vaan. Valtavan paljon näitä koiria menee uusiin koteihin ja osa mullan alle. Erittäin usein ei olla osattu laittaa rajoja järkevästi ja riittävän ajoissa. Pelkkä tokoilukaan ei aina riitä jos ihminen ei vaan kestä sitä hötkyäjää. Kotona niitä rajoja pitäisi opettaa.
Annetaan sen pööpelin kasvaa puolivuotiaaksi ja aletaan panikoida. Koiraansa voi pelätä senkin vuoksi, että se on niin vilkas ja vallaton, eikä tottele mitään. Mukava pikku pentu onkin yhtäkkiä riiviö ja ulkoilu on stressaavaa.

Vaikka itse kävin dobbereita katsomassa useaankin otteeseen niin koiran vilkkaus tuli silti yllätyksenä. Aiempi rotuni oli myös ns vilkkaaksi kutsuttu mutta silti helpompi käsitellä jo kokonsa vuoksi.

Jos ihailet hienosti kulkevaa tai tottelevaa dobberia niin koitahan laittaa tajuntaasi, että sen koiran käytöksen eteen on tehty töitä. Ihquttelut sikseen.

Ymmärrän senkin, että on olemassa ihmisiä, jotka haluaa kilpailla ja saada arvostelun tai arvostuksen vaikka tokossa, että missä mennään. Harrastuksesta saa varmasti myös ystäviä, jotka ymmärtävät juuri tätä harrastusta jne.

Näyttää siltä, että jokavuosi (pari sataa?) sata ihmistä tekee väärän arvion, luullessaan pärjäävänsä dobberin kanssa. Mietipä sitä, että se voit olla juuri SINÄ, joka innostut hienosta koirasta ja petyt!
Niin paljon on ihmisillä vaikeuksia pienempienkin koirien kanssa niin mietippäs, että otat nyt 2kk ikäisen pennun ja neljän kuukauden päästä se onkin melko iso ja opettelet ehkä koko ajan perässä, että miten tämän ja tämän asian saa pois ja voikun olisin tehnyt jo aiemin niin ja näin. Äsken se puri varpaita ja se oli niin suloinen, nyt sitten syötiin jo sohva tai koira ärjyää kuin hullu kävelyllä. Naapurit valittaa...

Taidankin jo tietää, miksi moni käy idästä koiran itselleen. Harmi, että moni hankkii sieltä ekan ja vikan dobberinsa.