Aloitin tänä syksynä opinnot, mutta motivaationi on ihan pohjalukemissa. Olin jo alunperinkin epävarma opiskelupaikan sopivuudesta itselleni, mutta päätin kuitenkin lähteä katsomaan, ja joltain osin ehkä en pelkästään puhtaasti omasta tahdostani.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä tuntuu koko ajan siltä että olen menossa väärään suuntaan. Että tahdon elämältä muuta. Tehtävien tekeminen tuntuu pakkopullalta ja oikeastaan koulu alkaa ahdistaa koko ajan vaan enemmän. Enemmän kun mikään ahdistaa se miten tässä aletaan rakennella kaikenlaisia tulevaisuuden urapolkuja ja suunnittelemaan harjoittelupaikkoja, ja itse tunnen koko ajan että haluan vaihtaa suuntaa. En kuitenkaan haluaisi lopettaa kesken vuoden ainakaan, koska pelkään tekeväni virheen. Vaikka nyt tuntuu tältä, pelkään että mitä jos jossain vaiheessa kadun. Liika jossitteluhan ei auta, mutta pelottaa silti. Lisäksi tunnen jotenkin syyllisyyttä motivaation puutteestani. Opiskelutoverit ovat ainakin suurimmalta osin innostuneita ja motivoituneita, mutta itse koen olevani väärässä paikassa. Mietin nyt vain, että mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä ja kannattaisiko tästä puhua jonkun kanssa? Mietityttää todella, että mikä olisi järkevintä. Varmasti on muitakin keillä on kokemuksia aiheesta?
Joka tapauksessa, tällä hetkellä tuntuu koko ajan siltä että olen menossa väärään suuntaan. Että tahdon elämältä muuta. Tehtävien tekeminen tuntuu pakkopullalta ja oikeastaan koulu alkaa ahdistaa koko ajan vaan enemmän. Enemmän kun mikään ahdistaa se miten tässä aletaan rakennella kaikenlaisia tulevaisuuden urapolkuja ja suunnittelemaan harjoittelupaikkoja, ja itse tunnen koko ajan että haluan vaihtaa suuntaa. En kuitenkaan haluaisi lopettaa kesken vuoden ainakaan, koska pelkään tekeväni virheen. Vaikka nyt tuntuu tältä, pelkään että mitä jos jossain vaiheessa kadun. Liika jossitteluhan ei auta, mutta pelottaa silti. Lisäksi tunnen jotenkin syyllisyyttä motivaation puutteestani. Opiskelutoverit ovat ainakin suurimmalta osin innostuneita ja motivoituneita, mutta itse koen olevani väärässä paikassa. Mietin nyt vain, että mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä ja kannattaisiko tästä puhua jonkun kanssa? Mietityttää todella, että mikä olisi järkevintä. Varmasti on muitakin keillä on kokemuksia aiheesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aloitin kanssa opinnot tossa syksyllä vaikka olin tosi epävarma alan sopivuudesta jne. Ja olen kyllä vieläkin ;<
Jotenkin ei vain kiinnosta ja asiaa ei auta että haluaisin palavasti lähteä ulkomaille.. Kaipa tästä pitäisi jonkun kanssa keskustella mutta kenen..?
itse pääsin tietojenkäsittelyn koulutukseen viimesyksynä. aihe tuntui hakiessa kiinnostavalta mutta pikkuhiljaa opiskelun edetessä se alkoi tuntua väärältä valinnalta (erityisesti kun miettii mihin työpaikkoihin se olisi johtanut). samoin omat opiskelutoverit vaikuttivat innostuneilta. siinä ei sitten auttanut muu kuin alkaa tutkia muita opiskelu -ja työpaikkavaihtoehtoja. keväällä hain toisenlaiselle alalle ja nyt odottelen tulevia tuntemuksia
näin syksyllä ei ole paljoa vaihtoehtoja joten kehottaisin jatkamaan ja etsimään sitä motivaatiota (voi ottaa vaikka vähän rennommin ja pohtia asioita). jos keväällä tuntuu samalta niin sitten vaan uutta matoa koukkuun
Minkä ikäisiä olette? Ihan mielenkiinnosta kysyn :)
Yksi vaihtoehto on tehdä kuten minä; Ilmottautua muutamaksi kaudeksi poissaolevaksi ja miettiä sinä aikana elämäänsä uudelleen. Haluaako yhä jatkaa opintoja ym. Itsellä vä'hän tuntunut siltä etten hyötyisi tarpeeksi Tradenomi-tutkinnosta. saa nähdä jatkanko lainkaan. Muitakin vaihtoehtoja tulee tutkailla.
no, olen aikuisopiskelija ja pitäisi jaksaa noita pakollisia juttuja yli 2 v ennen kuin pääsee oppimaan mitään uutta, ei jaksais työn ja perheen ohella vielä tehdä noita iänikuisia perusharjoituksia jatkuvasti. niihin menee uskomattomasti aikaa kun pitää orientoitua aina uudelleen ja sitten pitää olla vielä niin että sosiaalisesta toiminnasta sais lisäpisteitä.
kertaus on motivaation tappaja.
vituttaa kun en nykyisellä koulutuksellani kelpaa edes nykyiselle työnantajalleni (en kelvannut omaan hommaai mutta jouduin kouluttamaan siihen valitut )
AHOT-juttua itsellesi. Minä tein niin ja nyt viimeisenä vuotena en ole juuri koululla käynyt.
Otappa selvää asiasta.
Tai tee ne tutut jutut virtuaali Amk:ssa...averko, http://www.amk.fi/avoin/, http://www.amk.fi/
sinne vaan!
hyväksilukeminen on joko byrokraattista tai vaikeaa johtuen työnantajan salassapitosäädöksistä.
ja minulle sanottiin että sitten pitää esittää näyttö tai tehdä tentti, mun kannalta ihan sama tilanne.
yliopistoon ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia tässä elämäntilanteessa mutta tuo rasittaa.
lisäksi vaihtoehdot itsesuoritettavissa opinnoissa on vähäisiä.
eikös opetuksenkin pitäisi tuoda jotain lisäarvoa...
katselin noita virtuaaliamkin tarjontaa kun mulle hopseja tehtiin eikä tuolla ollut mitään, ei niin mitään.
hyväksilukemista varten todistaminen vaatii enemmän vaivaa ja aikaa (ja mikä pahinta: sosiaalista kanssakäymistä) kuin varsinainen suoritus. nyt sitten "istutaan" näillä "virtuaaliluennoilla" ja tehdään aikaavieviä mutta tylsiä tehtäviä.