Mua nolottaa aina yleisillä paikoilla hirveästi ulkonäköni ja kävelytapani takia. Tuntuu etten osaa edes kävellä normaalisti vaan mietin miten kävelen ja miten liikutan käsiä ja rupean näpräilemään vaatteitani, hiuksiani pyyhkimään nenää tms... En tahdo ikinä menä mihinkään tapahtumiin, koska tiedän että muut halveksivat minua. Olen kaiken lisäksi ruma ja aina suttuinen ja pulska ja näytän kaikissa vaatteissa leveältä ja isolta. Aina kun kävelen ikäisteni ohi tulee todella norsumainen olo koska olen niin suuri .. :(
Häpeän itseäni!
lara_1996
4554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi vaihe menee ohi :) itse kärsin muutama vuosi takaperin (siinä 14-15-vuotiaana) samanlaisista tuntemuksista kun sinäkin kuvailit tuntevasi. Olin normaalipituinen, mutta hiukan pulleampi tyttö ja pidin itseäni rumana, outona ja luulin kaikkien tuijottavan minua halveksuvasti. Itsetuntoani musersi se, että kaikki ystäväni olivat laihoja ja kauniita ja hyvin sosiaalisia, ja vaikka he kertoivat minulle usein, että he tykkäävät minusta juuri sellaisena kun olen, häpesin itseäni silti heidän seurassaan. En tahtonut lähteä viikonloppuisin heidän kanssaan mihinkään enkä halunnut shoppaillailla tai käydä muutenkaan kaupungila heidän kanssaan. Aina kun katsoin itseäni peilistä näin sellaisen ruman tankin irvistävän takaisin.
Mutta sitten tapahtui sellainen ihana tapahtuma: eräänä iltana suostuin lähtemään ystävieni kanssa kaupungille iltaa viettämään. Aluksi pysyttelin hiukan syrjässä enkä osallistunut keskusteluihin ja olin jo lähtemässä kotiin, kun eräs mukava poika tuli jututtamaan minua. Hän kehui minua kauniiksi ja rupateltuamme useita tunteja hän pyysi numeroni. Kotiin päästyäni oli iloinen ja peiliin katsottuani huomasinkin ajattelevani itseäni nättinä. Ihmeitä tekee kun kauniiksi kehutaan :) Sitten seuraavana päivänä se poika soitti minulle ja pyysi elokuviin. Nyt olemme olleen puolitoista vuotta yhdessä eikä loppua näy. Hän jaksaa kehua minua ja itsetuntoni on kohonnut huimasti!
Tässä viestissä en nyt tarkoita leuhkia sillä miten hienosti asiat minulla on, vaan kertoa, että tuo vaihe on ohimenevää. Kun seuraavan kerran katsot peiliin sano itsellesi, etät olet kaunis! Mitä vaatteisiin tulee, käytä värejä ja muita iloisia vaatteita, älä pukeudu mihinkään telttahuppareihin ja masentaviin väreihin. Tuo vaihe on loppujen lopuksi paljon itsestä kiinni. Kun itsetunto on nollissa sitä on näkevinään ilkeitä ja halveksivia katseita kaikkialla ja näkemään itsestään kaikenlaisia negatiivisia piirteitä. Jos kaupungilla joku katsoo sinua ilkeästi, älä anna sen vaikuttaa itseesi liikaa! Jos muilla on tarve pitää sinua itseään huononpana löytyy ongelma heistä itsestään. Ja kävelytyyliisi voit vaikuttaa kiinnittämällä huomiota askeliisi ja olla tekemättä mitään erikoisia liikkeitä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti viestini saa sinut ymmärtämään, että jopa ne "rumat ja pulskat" tytöt voivat olla kauniita jos he sitä itse haluavat :) älä sulkeudu muusta maailmasta, koska pidät itseäsi "rumana ja pulskana"! Mene rohkeasti ulos ja kävele pää pystyssä!
Kiiitos ihan sairaasti että sä vaivauduit vastaamaan ja kiitos myötätunnosta :)
Mutta musta silti tuntuu että loppua tälle ei tuu, koska tätä on jatkunut kohta 2 vuotta...
Mutta koitan ottaa sun vinkeistä opiks.
aikuisillakin, vaikkakin ovat oppineet elämään asian kanssa. Katsele vaikka ympärillesi: moni pyrkii välttelemään vastaantulijoiden katsetta ja olemaan melkein liikkumaton, jotta ei kiinnitettäisi huomiota. Totta kai sitä on yleensä ottaen luontevampi läheisesten parissa. Kannattaa silti vain mennä ja tehdä mitä tahtoo.
ihan totta toi menee ohi,tosin mulla se kesti 4vuotta mutta sitten tein ratkasun itseni kanssa jos en kelpaa näin niin voi mennä muualle ei tarvii olla mun seuras ja jos joku tai jotkut kattoo ni ajattelee sillä hetkellä et ehkä mun sivus tai takana on joku jota ne kattoo.sillon kun mulla oli toi vaihe ni sain ihan paniikkikohtauksia mutta nekin meni ohi kun sain rakennettua itsetuntooni vähän paremmaks,keksin aina iltasin et hei voisin vaikka tanssia keksiä uusia kampauksia,kirjottaa ´pahaa´oloo ulos ja luin aina sen uudestaa ja uudestaa aina kun tuli paha olo kirjotin ja luin sain sillä rakennettua itsetuntooni ylös päin.olen vieläkin pyöreä ja näytän vaatteis isommalt kun oikeasti olen mutta en jaksa enää välittää.