Äidillä ongelmia alkoholin kanssa

Googlaa alateen.

Olipas kurjaa luettavaa tuo tarinasi. On varmaan todella ristiriitainen olo äidin suhteen, jota rakastaa, mutta jonka käytöstä ja juomista jollain tavalla "halveksii". Sinulla on itselläsikin tekemistä nuoreksi naiseksi kasvamisen kanssa ilman, että joutuisit vielä kantamaan huolta äidistäsi. Oletko voinut puhua isällesi siitä kuinka tämä asia painaa sinua? Äidilläsi on varmaankin jotain omia paineita ja murheita, joita hän koittaa lieventää juomalla, mutta ei sinun tarvitse sitä siltikään ymmärtää hänen käytöstään.
Hyvä asia, että kerrot asiasta jollekin, en nyt tiedä, onko tämä sivusto välttämättä paras mahdollinen, koska täältä saa paljon myös todella epäasiallista ja ala-arvoista palautetta.
Suosittelisin, että käännyt koulusi kuraattorin tai koulupsykologin puoleen, heillähän on vaitiolovelvollisuus ja varmaan aika tavalla kokemusta vastaavista asetelmista.
Viestistäsi ei käy ilmi missä asut, mutta ehkä saisit keskusteluapua ja tukea myös ottamalla yhteyttä SPR:n ylläpitämään nuorten turvataloon; yhteystiedot löydät tämän linkin takaa:

http://www.redcross.fi/apuajatukea/nuortenturvatalot/nuorille/fi_FI/index/

Toivotan sinulle voimia ja jaksamista ja lähetän myös lämpimän halauksen!

Lastensuojeluun. Katso Internetistä: www.lantesuojelu.fi.

Ikävä asia, mullakin on vähän tuohon suuntaan asiat. Ei toki (vielä) noin pahasti, mutta viikonloppusin äiti aina juo aivan hirveästi, viikollakin muttei niin paljoa. Illalla aina kuuntelen kuinka hän huutaa pikkusiskolleni hirveällä äänensävyllä, kuin pikkusisko olis joku koira. Mua niin säälittää sen puolesta, kun en voi sanoa mitään.
Joskus meillä oli jotain selkkausta sossunkin kans, ku isosisko kerto siellä kaikenlaista. Ku kävin juttelemassa siellä, ne kyseli paljon että onko mun mielestä vanhempieni alkoholin käyttö kuinka suurta. No, minä kun oon tyhmä niin esitin että kaikki on hyvin, sillon tällön muutaman kaljan illalla telkkarin ääressä ottaa. Osaan olla niin uskottava, mutta joka kerta kun joku sukulainen kysyy miten mulla menee kotona valehtelen että hyvin, koska en halua asumaan mihinkään lastenkotiin tai eri paikkakunnalle.
Tänään sain tarpeeksi ja en enää puhunut äitille kuin jotain pakollista, halusin mennä kävelemään ja lähdin iltakävelylle, kun sieltä tulin sanoi äiti että tästä puhutaan aamulla. Kysyin että mistä ihmeestä, se vaan sanoi että mene nukkumaan. Pelottaa vähän mistä se aikoo puhua, se varmaan arvaa jotenki että oon kyllästyny sen huutamiseen.
Meiänki isä ja äiti aina joskus riitelee ihan kunnolla, mua ei vielä onneksi oo laitettu niiden välejä korjaamaan..
Koulukin on alkanut olla hauskempaa kun ei tarvitse olla kotona kuuntelemassa iänikuista huutoa ja pikkusiskoni itkua.

Koita sinäkin jaksaa, itse en ainakaan vielä ole valmis kenellekkään tästä puhumaan. Mietin että voisin joskus soittaa MLL:n siihen nuorten puhelimeen vai mikä onkaan, mutta saa nyt nähdä.

Oon samanikäinen tyttö,ku sä ja mulla on iha sama ongelma,paitsi,et mun äiti lähti vetää just vähä aikaa sitten.
Asun nyt mun tädin luona (eli äidinsiskon luona),koska isä asuu ulkomailla,me jäätiin mun broidin kanssa sitte sinne asumaa,ku yhtenä päivänä äidistä ei ollu jäljellä enää,ku paperilappu.
Mulla on 2 vanhempaa veljeä,jotka asuu jo omissa kodeissaan,mutta kyllä se elämä ihme ja kumma järjestyi,vaikka ei olisi ikinä uskonut. Luulin,että jäisin murehtimaan asioita, ja että miettisin koko ajan missä äiti on. Nyt oikeastaan mulla on paljon parempi olla tädin luona,ku äidin luona vuosikausiin.
Kuitenkin ehdotan hakemaan apua,koska kyllä kaikki järjestyy.. sun ei tarvitse tehä nii radikaaleja päätöksiä,ku mä tein,mutta ainakin nyt oon onnellinen.

Kuulostat juuri sellaiselta lapselta jonka kukatahansa vanhempi tahtoisi :) Onneksi olet noin kypsä ja fiksu ikäiseksesi. Toivottavasti löydät apua tilanteeseesi. Tukeudu isääsi, hän on vanhempasi ja hänen tulee suojella sinua. Äitisi rakastaa sinua ja sinä rakastat häntä mutta alkoholismi on sairaus (minunkin lapsuudenkodissani tuttu juttu) ja aina se ei saa vanhempaa tekemään niinkuin hän oikeasti tekisi ilman viinanhimoaan. Voit toki yrittää jutella äitisi kanssa, mutta vältä syyllistämistä. Aloita mielummin lauseesi sanoilla "Minusta tuntuu että..." "Olen surullinen sillä..." Vältä sanoja sinä aina/sinä et koskaan/sinä et ikinä milloinkaan ...

Tällä artistilla oli rikkonainen lapsuus, äiti joi, pahoinpiteli, isä jättänyt. Koskettava laulu. Sinulla vaikuttaa olevan kuitenkin perheen asiat paremmin, toivottavasti.
http://www.youtube.com/watch?v=eICsQLPgI2k

Tiedätkö ettei sinun tarvitse tuosta kärsiä.Kävele sosiaalitoimeen ja siellä lastensuojeluun niin asia ratkeaa hetkessä ja ei kirpaise läheskään niin paljon kuin tuon tilanteen eläminen ja etenkin lapsen kokemana.Älä edes ajattele seurauksia joita siitä koituu sillä nekin kirpaisevat tosi pienen hetken.Sinun elämäsi on nyt tärkeintä ei se miltä vanhemmista tuntuu.He saivat tilaisuuden huolestia sinusta mutteivät jaksa välittää omien mielialojensa vuoksi.Äiti ja isä kyllä pysyvät sinun elämässä vaikka haetkin apua perheellesi.Sosiaalitoimen mottona ei ole erottaa perheitä lapsistaan vaikka monet niin kertovat,vaan päinvastoin .Ole siis rohkea ja pelasta itsesi ja perheesi ennenkuin se on myöhäistä.Äitisi suistaa teidät kaikki ajastaan omaan kuoppaansa tuolla käytöksellään ja ei sinun tarvitse sitä sietää.Alkoholismi on sellainen tauti ettei se parane itsestään ja se vie tosi syvälle mennessään jos ei itse ole halua katkaista .Et sinä ole mihinkään syypää miksi sitten katsot tilannetta? Lähde kävelemään ,missä tahansa muualla olosi olisi parempi.OLEN ITSE TUON KOKENUT JA SELVINNYT

Toivon sinulle Tyttö---94 voimia hankalaan tilanteessa. Sinun ei pitäisi joutua kantamaan sovittelijan roolia äitisi kanssa. Vanhempien juomisella helposti on sellainen vaikutus, että lapset joutuvat rooleihin, joihin heidän ei vielä pitäisi joutua. Onneksi teillä on kotona myös juomaton vanhempi, johon kerrot sinulla olevan hyvät välit. Rakastat äitiäsi, mutta sinun kannattaa yrittää olla kantamatta painolastia hänen juomisestaan. Et todennäköisesti pysty vaikuttamaan siihen.

Jos sinulla on usein tarve purkautua asian tiimoilta, suosittelen tutustumista Varjomaailma-sivustoon ja varsinkin osallistumaan siellä tammikuussa aloittavaan verkossa toimivaan anonyymiin keskusteluryhmään. Jotkut nuoret ovat kokeneet ryhmässä olemisen ja samankaltaisia kokemuksia omaaviin nuoriin tutustumisen helpottavaksi. Etusivulla on ohje ryhmään liittymisestä:

www.varjomaailma.fi

Tätä keskustelua lukevia suosittelen tsekkamaan myös Lasinen lapsuus -aiheisen videon:

http://www.youtube.com/watch?v=Q62WxOQmp8s

Tsemppiä Tyttö---94 ja hyvää alkanutta vuotta

:/ humalassa olevat vahemmat ei oo kyl yhtään jees homma. Luojan kiitos että mulla on sisko(vanhempi) ja veli(nuorempi) koska mä en oikeesti tiedä mitä ihmettä mun pitäis ajatella koko alkoholi asiasta.

Isälläni on alkoholin kanssa ongelmia, käy terapiaa ja muuta sellaista mistä mä en luultavasti edes tiedä (vaikka oon ihastuttavana lapsena käynyt lukemassa paperit läpi sry about that) tuntuu että alkaa kotona ahdistamaan, isä on jo tullut mitään sanomatta piilottamaan jotain helvetin viinaa mun roskiksen taakse (ihmettelin siskolle ja äidille ja nyt meil ei oo mitkää kauheen lämpimät välit isän kaa..) lisäks isä aiheuttaa riitaa lähes joka viikonloppu humalassa ja on jouduttu jo kerran soittamaan poliisit moisesta hässäkästä kun meinas käydä päälle.. saanpa mä nyt kerrottua tän turhan suorasanaisesti nii luulette salee et oon jossai hullujen huoneessa, mut ei tää kyllä järin normaalilta itsestäni ainakaan kuulosta. Isäkin tuli kerran kotiin aamu kahelta naama ruvella (baarissa hankkinu turpaan). Pitäiskö mun puhua sille jotain vai mitä mun täytyy tehdä..? Mä en vaan voi vuodattaa asiaa äidille, kun tietää propleemasta itsekin ihan tarpeeksi ja saa lisää paineita ja sitten alkaa itsekin selittämään isälle alkoholin juomisen lopettamisesta ja taas uus riita, ÄÄ mä en oikeesti kestä enää vaan haluisin salee lakkauttaa alkoholin koko maailmasta ._. Lisäks isä menee humalaan jatkuvasti pienemmistä määristä ja se on ihan saatanan pelottavaa. Mä en tohdi kertoa kellekkään sosiaali viranomaisille kun äitihän olis jo ilmottanut niille jos olis joku liian pielessä..?

Tuntuu et en pääse minnekkää muaalle pakoon ku tallille (missä siis on mun hoitoponi joka on lähes yhtä tärkee mulle kun mun sisaret, lisäks sille voin vuodattaa KAIKEN) mut mulla itselläni menee kojlu suhteellisen hyvin ( Ka: 8.7) ja oon ihan ylpeä siitä, kunhan tää suomen työttömyys nyt ei nousis että saisin edes hapankorppua ja jokivettä ruoaksi vanhempana ._.

Btw. Mä en edes ymmärrä miksi jaan tän teidän kanssa