Amerikkalainen Venetsiassa, Donna Leon, on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen. Jo 2008 kirjoitettu Unelmien tyttö liikkuu romaniyhteisön ympärillä ja hänen ratkaisunsa on sama jota Italian valtio nyt käyttää. Ei muuta kun autoon ja tien päälle. Parempi tai tarkempi käännös nimelle olisi ehkä Tyttö unissa. Nimenomaan niissä (Brunetttin) vainaja esiintyy toistuvasti.
Leonin perusvire on tuttua. Rikos on ehkä tapahtunut, selviääkin aikanaan. Ei niinkään komisario Guido Brunettin tarmon tai päällikkö Pattan kieroilun ansiosta vaan ikäänkuin siinä sivussa, liki sattumalta ja suhteilla. Juuri suhteet on yleisesti Italian ja erityisesti Venetsian suurin yhteiskunnallinen ongelma. Jos uskomme Donnaa. Kun on oikeat suhteet mitä tahansa saa selville. Joko sihteeri signorna Elettran epämääräisen kontaktiverkon kautta tai turvautumalla teräväkielisen anopin yläluokan tuttavuuksiin.
Ja entäs sitten? Syyllinen tiedetään, mutta oikeassa suhdeverkossa elävä rikolinen on maallisen oikeuden ylä- ja ulkopuolella. Ihan parhaaseen Berlusconimaiseen tapaan.
Sangen tylyksi kuvaa Leon kommunikaatiomuuria viranomaisten ja romanileirin välillä. Suorastaan hyisiä ovat Brunettin käynnit leirissä. Vaikka Guido on asenteiltaan lähinnä eteläinen versio meidän Harjunpäästä.
Brunettien kotona syödään jopa useimmin ja paremmin kuin Lehtolaisen Kallioilla, ei se silti tässä tunnu niin päälleliimatulta söpöstelyltä vaan tiukalta asialta. En tarkkaan tiedä miksi. Enkä tiedä sitäkään, miksi olennaisia termejä jätetään kääntämättä. Onko se kirjailijan tahto vai kääntäjä Rikmanin vinoilua kielitaidottomille lukijoille?? Toki me Leonimme lukeneet olemme oppineet mikä kännykkä on venetsiaksi, mutta uusia termejä hyppii esiin eikä aina ole mukava lukea dekkaria sanakirjan kanssa.
Rouva Brunettin opetusalaan kuuluvat lainaukset Dickensin teoksista 1800-luvulta sopivat hyvin kuvaamaan nykypäivän romanielämää. Valitettavasti.
Rohkenen suositella, jos et etsi humoristista matkailuajanvietettä.
Leonin perusvire on tuttua. Rikos on ehkä tapahtunut, selviääkin aikanaan. Ei niinkään komisario Guido Brunettin tarmon tai päällikkö Pattan kieroilun ansiosta vaan ikäänkuin siinä sivussa, liki sattumalta ja suhteilla. Juuri suhteet on yleisesti Italian ja erityisesti Venetsian suurin yhteiskunnallinen ongelma. Jos uskomme Donnaa. Kun on oikeat suhteet mitä tahansa saa selville. Joko sihteeri signorna Elettran epämääräisen kontaktiverkon kautta tai turvautumalla teräväkielisen anopin yläluokan tuttavuuksiin.
Ja entäs sitten? Syyllinen tiedetään, mutta oikeassa suhdeverkossa elävä rikolinen on maallisen oikeuden ylä- ja ulkopuolella. Ihan parhaaseen Berlusconimaiseen tapaan.
Sangen tylyksi kuvaa Leon kommunikaatiomuuria viranomaisten ja romanileirin välillä. Suorastaan hyisiä ovat Brunettin käynnit leirissä. Vaikka Guido on asenteiltaan lähinnä eteläinen versio meidän Harjunpäästä.
Brunettien kotona syödään jopa useimmin ja paremmin kuin Lehtolaisen Kallioilla, ei se silti tässä tunnu niin päälleliimatulta söpöstelyltä vaan tiukalta asialta. En tarkkaan tiedä miksi. Enkä tiedä sitäkään, miksi olennaisia termejä jätetään kääntämättä. Onko se kirjailijan tahto vai kääntäjä Rikmanin vinoilua kielitaidottomille lukijoille?? Toki me Leonimme lukeneet olemme oppineet mikä kännykkä on venetsiaksi, mutta uusia termejä hyppii esiin eikä aina ole mukava lukea dekkaria sanakirjan kanssa.
Rouva Brunettin opetusalaan kuuluvat lainaukset Dickensin teoksista 1800-luvulta sopivat hyvin kuvaamaan nykypäivän romanielämää. Valitettavasti.
Rohkenen suositella, jos et etsi humoristista matkailuajanvietettä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei oikeastaan dekkari olleskaan....eka sata sivua menee eikä mitään tapahdu....kuvausta Brunetin perheestä,Venetsiasta...leppoisaa tarinaa...upeata tekstiä....rikos mitätön,seuraukset suuremmat...loistava kuvaus yhteiskunnan ulkopuolella elävistä mustalaisista,asenteista....loppuratkaisu tyypillinen italialainen...)
Kirjailija kritisoi osuvasti korruptiota Italiassa, mutta kertaakaanen ole huomannut kritiikkiä yliopistosta tai muista kouluista, vaikka hiljattain tuli tietoon , että tenteistä pääsee läpi kepulikonsteilla ja suhteilla ja jo Anne Hawesin kirjassa kerrottiin, miten kirjakaupoista saa ostaa valmiiksi painettuja lunttilappuja yliopiston tentteihin. Niitä piilotetaan sitten esim. naisten sukkien yläosaan. Piilotuskonsteja jaellaan ystävysten kesken. Kirjailija on muistaakseni jossain opettajana ainakin joskus ollut.
Otavan sivuilta suoraan lainattua.....
Hän on toiminut opettajana amerikkalaisissa kouluissa Sveitsissä, Iranissa, Kiinassa ja Saudi-Arabiassa. Vuodesta 1981 hän on asunut Venetsiassa, missä hän kirjailijantyönsä lisäksi opettaa yliopistossa englantilaista kirjallisuutta