Pahan pappi

Asiallista poliisityötä tamperelaisittain tarjoaa myös S Jokinen komisario Koskinen-kirjoillaan.

Iisakki V kirjoitti:

Asiallista poliisityötä tamperelaisittain tarjoaa myös S Jokinen komisario Koskinen-kirjoillaan.

Olen ehdottomasti samaa mieltä.

"Joensuu osaa eläytyä hyvin uskottavasti erilaisten ihmisten näkökulmaan tarinoissaan."

Näin on näkkileivät ja kuusenkävyt. Tulee mieleen eräs hänen kirjansa josta tehtiin erittäin hyvä radiokuunnelma sekä aivan susi elokuva, jossa karun realistiset elämän kolhimat ihmishahmot oli yritetty salonkikelpoistaa Nokian ja rahoitustahojen mieliksi. Monet Joensuun kirjojen hahmot eivät ole kyllin hienoja trendikkään cityihmisen katseltaviksi.

Iisakki V kirjoitti:

Asiallista poliisityötä tamperelaisittain tarjoaa myös S Jokinen komisario Koskinen-kirjoillaan.

Seppo Jokisen Komisario Sakari Koskiksesta kertovat kirjat ovat kyllä parasta suomalaista dekkariviihdettä, jota tässä maassa julakistaan.

Joensuun tuotanto muuttui parin viimeisen kirjan myötä. Jo Rakkauden nälässä oli huomattavasti enemmän ahdistusta, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Pahan pappi onkin jo niin ahdistava, että kesken se minukltakin jäi. Cityihmisistä, enkä Nokiasta lausu mitään mutta totean, että rakkauden nälkää edeltäneissä kirjoissa sekä ihmiset, että poliisin työ on kuvattu niin realistisesti, kuin sen nyt kirjoissa kuvata voi. Esimerkiksi poliisin tuon ajan tekniset välineet ovat juuri, kuten ne ovat. Se johtuu tietysti siitä, että Joensuulla on laaja kokemus kuvaamistaan asioista.

Hill st. kirjoitti:

Joensuun tuotanto muuttui parin viimeisen kirjan myötä. Jo Rakkauden nälässä oli huomattavasti enemmän ahdistusta, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Pahan pappi onkin jo niin ahdistava, että kesken se minukltakin jäi. Cityihmisistä, enkä Nokiasta lausu mitään mutta totean, että rakkauden nälkää edeltäneissä kirjoissa sekä ihmiset, että poliisin työ on kuvattu niin realistisesti, kuin sen nyt kirjoissa kuvata voi. Esimerkiksi poliisin tuon ajan tekniset välineet ovat juuri, kuten ne ovat. Se johtuu tietysti siitä, että Joensuulla on laaja kokemus kuvaamistaan asioista.

Lue lisää

ja samalla traaginen ja myös koominen esimerkki kirjailijasta, joka haluaa miellyttää valtavirtaeliittiä.
Itse haastattelua en lukenut. Minulle riitti kuva kirjailijasta musta silkkihuivi kaulan ympäri kiedottuna "taiteilijamaisesti", kuten kuvatekstissä sanottiin.
Samanlaisella teennäisillä kuvauksia ovat silattu kaikki Joensuun kirjat.
Pahan papissa on uutena elementtinä kirjailijan katkeruus oman avioeronsa vuoksi.
Muuten koko kirja hajoaa pahasti, ja on tokerö kautt

( Sähkökatko, vertaa Pahan pappi kirjan toinenloppukohtaus).

Itsekin työni puolesta olen jopa päivittäin tekemisissä Joensuun kuvaamien kaltaisten ihmisten kanssa enkä ole huomannut isompaa ristiriitaa Joensuun kuvausten ja todellisuuden välillä. Ainoa ero todellisuuteen on se, että todellisuus on vieläkin ahdistavampaa ja raadollisempaa kuin Joensuun kirjoissa.

Joensuun tapa kuvata yhteiskuntaa ei ole Sjöwall/Wahloon tapaan osoitteleva ja saarnaava vaan pikemminkin surumielisen toteava.

Hill st. kirjoitti:

Joensuun tuotanto muuttui parin viimeisen kirjan myötä. Jo Rakkauden nälässä oli huomattavasti enemmän ahdistusta, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Pahan pappi onkin jo niin ahdistava, että kesken se minukltakin jäi. Cityihmisistä, enkä Nokiasta lausu mitään mutta totean, että rakkauden nälkää edeltäneissä kirjoissa sekä ihmiset, että poliisin työ on kuvattu niin realistisesti, kuin sen nyt kirjoissa kuvata voi. Esimerkiksi poliisin tuon ajan tekniset välineet ovat juuri, kuten ne ovat. Se johtuu tietysti siitä, että Joensuulla on laaja kokemus kuvaamistaan asioista.

Lue lisää

Ahdistus on lisääntynyt kirja kirjalta, mutta niinpä on maailma ja arkemmekin muuttunut monella tapaa ahdistavammaksi. Elämämme on kyllä muuttunut helpommaksi, mutta samalla toisella tapaa vaativammaksi ja hektisemmäksi.

Pahan papissa poliisin työn kuvaus oli kyllä muuttunut aikaisempaan. Kenties Joensuu eläkeiän lähestyessä alkoi pudota alan kehityksestä ja samoin tapahtuu myös Harjunpäälle. En jaksa uskoa, että Harjunpää-kirjoja tulee enää kovin montaa. Harjunpäällä on takanaan yli kolmenkymmenen vuoden poliisiura, joten eläkeikä alkaa kolkutella. Ei ole realistista, että Harjunpää eläkeukkona ryhtyisi Poirotin tapaan yksityisetsivänä vaivaamaan päätään murhilla. Eikä kuulosta uskottavalta, että Joensuu tekisi kuin Ed McBain, jonka kirjallinen poliisisarja eli 1950-luvulta 2000-luvulle henkilöiden sen kummemmin ikääntymättä.

oli kuvaava kirjoitti:

ja samalla traaginen ja myös koominen esimerkki kirjailijasta, joka haluaa miellyttää valtavirtaeliittiä.
Itse haastattelua en lukenut. Minulle riitti kuva kirjailijasta musta silkkihuivi kaulan ympäri kiedottuna "taiteilijamaisesti", kuten kuvatekstissä sanottiin.
Samanlaisella teennäisillä kuvauksia ovat silattu kaikki Joensuun kirjat.
Pahan papissa on uutena elementtinä kirjailijan katkeruus oman avioeronsa vuoksi.
Muuten koko kirja hajoaa pahasti, ja on tokerö kautt

( Sähkökatko, vertaa Pahan pappi kirjan toinenloppukohtaus).

Lue lisää

Eikä se itse haastattelu mielestäni mitenkään tekotaiteellinen ollut. Ihan vaan tavallinen lehtihaastattelu.

Mutta joo, se taiteilijahuivi kyllä pisti aika pahasti minunkin silmään. Jotenkin se ei minustakaan istunut siihen mielikuvaan joka minulla on Joensuusta. Joensuuta haastateltiin myös 45 minuuttia ohjelmassa jokin aika sitten. Mielestäni hän ei muistuttanut eläköitynyttä poliisia vaan pikemminkin yliopistolla ikänsä viettänyttä filosofian professoria.

Minä en ole havainnut Joensuun kirjojen hahmoissa epäuskottavuutta. Ehkä he ovat vähän karikatyyrejä, mutta eivät epäuskottavia.

Ihan pelästyin kun aloin ajatella että ehkä tähän liittyen elokuvien rahoitustahot haluavat raiskata Joensuun kirjojen värikkäät hahmot "uskottavammiksi", eli kaupalliseen pullamössöviihteeseen sopivammiksi persoonattomiksi väri-väriin-sävytetyiksi olioiksi, joita ei enää kirjojen hahmoiksi tunnista. Jonkin Nokian vuoksi rahoittaja tekisi varmaan vaikka mitä.

EI pullamössölle kirjoitti:

Minä en ole havainnut Joensuun kirjojen hahmoissa epäuskottavuutta. Ehkä he ovat vähän karikatyyrejä, mutta eivät epäuskottavia.

Ihan pelästyin kun aloin ajatella että ehkä tähän liittyen elokuvien rahoitustahot haluavat raiskata Joensuun kirjojen värikkäät hahmot "uskottavammiksi", eli kaupalliseen pullamössöviihteeseen sopivammiksi persoonattomiksi väri-väriin-sävytetyiksi olioiksi, joita ei enää kirjojen hahmoiksi tunnista. Jonkin Nokian vuoksi rahoittaja tekisi varmaan vaikka mitä.

Lue lisää

Seura-lehti ( Otavamedia) julkaisi ylistävän haastattelun kirjailijasta (Joensuu), joka oli julkaissut uusimman teoksensa, kuten muutkin teokset: Otavalla.
Siinä on teille rahan valtaa tarpeeksi. Turha leikkiä kriittistä. Teitä näköjään huijataan miten halutaan.
Sama kuvio toistui Reijo Mäen julkaistua uusimpansa, kuten niin monen muun Otavan kirjailijan kohdalla.

Mainoshuijausta kirjoitti:

Seura-lehti ( Otavamedia) julkaisi ylistävän haastattelun kirjailijasta (Joensuu), joka oli julkaissut uusimman teoksensa, kuten muutkin teokset: Otavalla.
Siinä on teille rahan valtaa tarpeeksi. Turha leikkiä kriittistä. Teitä näköjään huijataan miten halutaan.
Sama kuvio toistui Reijo Mäen julkaistua uusimpansa, kuten niin monen muun Otavan kirjailijan kohdalla.

Lue lisää

Tulevien Kirjamessujen (Hki) ohjelmassa muut dekkaristit pyörii esiintymislistalla Dekkarilauvantaina, mutta M Y J on sijoitettu samana päivänä sarjaan Suuret kertojat. Mielestäni aiheesta, huivilla tai ilman.

"Joensuu omaa kovanluokan kokemuksen rikospoliisin väkivaltarikosyksikössä, ei ole siis mikään fiktiivi-
kirjailija."

En tiedä Joensuun poliisitaustan tasosta, mutta "fiktiivikirjailijana" hän on tökerö.
Se tökkii kaikessa, jopa replikoinnissa.
Ei paljon kiinnosta jos joku ambulansssikohtaus on kuin elävästä elämästä, kun muu on tajutonta höpötystä, vailla todellisuuteen liittyvää.

Nähty on ja hieman kummeksuvin, sekavin aatoksin armaan kera jätimme Kinopalatsin .
Kirjan kanssa tällä elokuvalla ei ole paljoakaan tekemistä, joten unohda lukemasi ja nollaa muistisi, jos menet katsomaan.
Tätä Joensuukin kirjamessuilla painotti, jotta ihan eri teoksesta on kyse eikä hän ole puuttunut poikien puuhiin.
Omassa synkässä genressään leffa on toki ihan hyvä, jos tykkää kovaksikeitetystä toimintakertomuksesta. Harjunpäästä tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja on tehnyt liki psykopaatin, joka jahtaa vain tyttärensä tappajaa tämän vapauduttua vankilasta, muun poliisityön jäädessä kollegoiden harteile. Onneksi on Onerva, joka kääntää asiat parhain päin.
Uskonnollisen väkivaltarikollisen hahmokin on outo, jos kirjaan vertaa. Uskottavuudesta en puhu mitään kun en ole teologi enkä psykologi. Vanhan Vaasan sairaala olisi parempi lausunnonantaja. Maan alla liikutaan vain kerran, eikä yhämittaa kuten kirjassa.
Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja väkivaltaa riittää, humansmin häiväkin on häipynyt kuin Mustang yöhön.
Kyllä meillä nykyään osataan tehdä kuvauksen ja lavastuksen puolesta semmosta jälkeä, ettei sitä tartte hävetä. Varsinainen sisältö tai sen puute onkin sitten isompi ongelma. Sitä mää ihmettelen kauhiasti miksi elokuvallista uskottavuutta haetaan tumman kuvan kautta. Paras esimerkki nyt on TVn Kotikatsomon Alamaailma-sarja. Siinä pahimmillaan erottuu vain Suosalon silmanvalkuaiset eikä aina nekään. Vähän tähän lapidus-genreen luiskahtaa Pahan pappikin, liian rajoja hipoen.
Perheväkivalta on vakava asia ja sen hoitelu näin suoraviivaisin keinoin tuntui teennäiseltä ja helpolta ratkaisulta.
Sitäkin mie hieman kummeksun kuin ylikonstaapelin palkalla ajellaan Lexuksella. Tai jos se olikin Lada, L ainakin näkyi.
Franzen on seko-Harjunpäänä hyvä, rva Björklund tyydyttävä pienessä roolissaan. Nuorempi tytär veti teinix-tehtävänsä vakuuuttavasti.
Katsottavaa, jos ei ole tärkeämpää, kuten lumitöitä, tehtäväksi.

alvari.raappavaara kirjoitti:

Nähty on ja hieman kummeksuvin, sekavin aatoksin armaan kera jätimme Kinopalatsin .
Kirjan kanssa tällä elokuvalla ei ole paljoakaan tekemistä, joten unohda lukemasi ja nollaa muistisi, jos menet katsomaan.
Tätä Joensuukin kirjamessuilla painotti, jotta ihan eri teoksesta on kyse eikä hän ole puuttunut poikien puuhiin.
Omassa synkässä genressään leffa on toki ihan hyvä, jos tykkää kovaksikeitetystä toimintakertomuksesta. Harjunpäästä tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja on tehnyt liki psykopaatin, joka jahtaa vain tyttärensä tappajaa tämän vapauduttua vankilasta, muun poliisityön jäädessä kollegoiden harteile. Onneksi on Onerva, joka kääntää asiat parhain päin.
Uskonnollisen väkivaltarikollisen hahmokin on outo, jos kirjaan vertaa. Uskottavuudesta en puhu mitään kun en ole teologi enkä psykologi. Vanhan Vaasan sairaala olisi parempi lausunnonantaja. Maan alla liikutaan vain kerran, eikä yhämittaa kuten kirjassa.
Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja väkivaltaa riittää, humansmin häiväkin on häipynyt kuin Mustang yöhön.
Kyllä meillä nykyään osataan tehdä kuvauksen ja lavastuksen puolesta semmosta jälkeä, ettei sitä tartte hävetä. Varsinainen sisältö tai sen puute onkin sitten isompi ongelma. Sitä mää ihmettelen kauhiasti miksi elokuvallista uskottavuutta haetaan tumman kuvan kautta. Paras esimerkki nyt on TVn Kotikatsomon Alamaailma-sarja. Siinä pahimmillaan erottuu vain Suosalon silmanvalkuaiset eikä aina nekään. Vähän tähän lapidus-genreen luiskahtaa Pahan pappikin, liian rajoja hipoen.
Perheväkivalta on vakava asia ja sen hoitelu näin suoraviivaisin keinoin tuntui teennäiseltä ja helpolta ratkaisulta.
Sitäkin mie hieman kummeksun kuin ylikonstaapelin palkalla ajellaan Lexuksella. Tai jos se olikin Lada, L ainakin näkyi.
Franzen on seko-Harjunpäänä hyvä, rva Björklund tyydyttävä pienessä roolissaan. Nuorempi tytär veti teinix-tehtävänsä vakuuuttavasti.
Katsottavaa, jos ei ole tärkeämpää, kuten lumitöitä, tehtäväksi.

Lue lisää

haastattelussa, että Saarelainen on tehnyt kirjan pohjalta kelpo elokuvan.

Mitä pitäisi ajatella, kun elokuva on täysin eri tarina kuin kirja?

Seura-lehden kirjoitti:

haastattelussa, että Saarelainen on tehnyt kirjan pohjalta kelpo elokuvan.

Mitä pitäisi ajatella, kun elokuva on täysin eri tarina kuin kirja?

Just sitä pitää ajatella. Kelpo elokuva, mutta ei sanasta sanaan kirjaa, kuten Laine ja Pekko Pohjantähtee teki. Eli eri taiteen laji, ei niitä voi tarkastella yksyhteen. Hahmot, jotain teemastakin perustuvat toki kirjaan, mutta kyseessä ei ole kuvitettu klassikko. Elokuva oli synkempi ja rajumpi kuin kirja ja katsojan mieltymyksistä riippuu mistä tykkää. Huumoria on varmasti vähemmän kuin niissä Vares-leffoissa joita kuulemma myös tehdään. Vaikken ole nähnyt ja tokkopa viitsin katsoa

Ida Rähmä kirjoitti:

Just sitä pitää ajatella. Kelpo elokuva, mutta ei sanasta sanaan kirjaa, kuten Laine ja Pekko Pohjantähtee teki. Eli eri taiteen laji, ei niitä voi tarkastella yksyhteen. Hahmot, jotain teemastakin perustuvat toki kirjaan, mutta kyseessä ei ole kuvitettu klassikko. Elokuva oli synkempi ja rajumpi kuin kirja ja katsojan mieltymyksistä riippuu mistä tykkää. Huumoria on varmasti vähemmän kuin niissä Vares-leffoissa joita kuulemma myös tehdään. Vaikken ole nähnyt ja tokkopa viitsin katsoa

Lue lisää

sanovat, että tarina on täysin eri. Vain Harjunpää-nimi on sama.