jotkut pitävät isä viikkoa ja äiti viikkoa! Ajatus sinänsä on ok, mutta seuraukset ei.
Lapsi oppii siihen pienestä pitäen tuon mallin. Hän ei itse aikuisena ymmärrä olla parisuhteessa että vanhemmat asuvat yhdessä ja lapset.
Kun itse kokee että isä yhden viikon ja äiti toisen viikon, niin se kuuluu olla niin.
Perheet häviävät tällä systeemillä.
Kun lapsi itse perustaa perheen, jos osaa... niin ilmeisemmin hän myös omilleenlapsilleen opettaa sen että isä asuu muualla ja äiti toisaalla, eikä perheitä enää ole.
Yksi tuttavan lapsi ei koskaan ole asunut isänsä kanssa, noh puoli vuotta kyn syntyi...mutta ei ymmärrä sitä että isä voi asua lapsen luona perhensä. Ihmettelee aina kun joissain perheissä on isä ja äiti saman katon alla.
Hän ei koskaan kaipaa isää, ja kun isä tulee lasta katsomaan, hän kyllä sanoo isä, kun on opetettu, mutta sanoo illalla aina, et jokos sie kohta lähdet omaan kotiisi? Julmaa eikö totta?
Hän on niin riippuvainen äidistään, että yhä äiti vie hänet kouluun ja hakee vaikka lapsi on jo neljäs luokkalainen. Tulee tosi vaikee nuoruus ja aikuisuus lapselle, kun elää sitten sen väärin.
Mutta minkäs sille voi, jos ei ole isää eikä mallia perheestä, niin ei ole.
Lapsi oppii siihen pienestä pitäen tuon mallin. Hän ei itse aikuisena ymmärrä olla parisuhteessa että vanhemmat asuvat yhdessä ja lapset.
Kun itse kokee että isä yhden viikon ja äiti toisen viikon, niin se kuuluu olla niin.
Perheet häviävät tällä systeemillä.
Kun lapsi itse perustaa perheen, jos osaa... niin ilmeisemmin hän myös omilleenlapsilleen opettaa sen että isä asuu muualla ja äiti toisaalla, eikä perheitä enää ole.
Yksi tuttavan lapsi ei koskaan ole asunut isänsä kanssa, noh puoli vuotta kyn syntyi...mutta ei ymmärrä sitä että isä voi asua lapsen luona perhensä. Ihmettelee aina kun joissain perheissä on isä ja äiti saman katon alla.
Hän ei koskaan kaipaa isää, ja kun isä tulee lasta katsomaan, hän kyllä sanoo isä, kun on opetettu, mutta sanoo illalla aina, et jokos sie kohta lähdet omaan kotiisi? Julmaa eikö totta?
Hän on niin riippuvainen äidistään, että yhä äiti vie hänet kouluun ja hakee vaikka lapsi on jo neljäs luokkalainen. Tulee tosi vaikee nuoruus ja aikuisuus lapselle, kun elää sitten sen väärin.
Mutta minkäs sille voi, jos ei ole isää eikä mallia perheestä, niin ei ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro kuule miten se on jotenki parempi malli lapselle et lapsi oppis siihen et muuta perhettä ei oo ku se lähiäippä??
Nyky-yhteiskunnassa toi eroamista edistävä äippien yksipuolinen suosiminen lasten ja isän kustannuksella on satavarmasti paljon pahempi lapsen kehitykselle ja tulevalle elämälle ku se et lapset sais viettää kummanki vanhemman luona 50/50 lapsuudestaan!!
Tarkoitat et ku nykylapset joutuvat oleen suurimman osan ajastaan äipän luona nii se ei oo nii paha ku jos lapset sais olla puolet ja puolet!
Ny on mun lasteni kohdalla käyny hyvä säkä ku niiden äippä on täl hetkel "niin rakastunu" et lapset on sen "onnen" tiellä nii he saavat olla aika paljon mun luona mut mitä vanhat merkit pitää paikkaansa nii sitku tuo "rakkaus" lähtee omille teilleen nii taas palaa ankee arki lasten ja mun elämään..
Lapsilleni en oo puhunu mitään tosta niiden äipän touhujen taustoista mut ei lapseni nii tyhmiä oo etteikö he tajuu jo nyt itse mikä o jutun juju ;)
Kyllä se on saletti et vaik lapset veis perintönä oman lapsuutensa omille lapsillee nii parempi ois lastenlapsille et heillä ois äiti ja isä 50/50 elämässään ku tää sossutanttojen latelema nykykäytäntö mis lapsilla ois käytännös vaa äippä esimerkkinä! Eix vaa? Ny taas ruikuttajille tuli pähkinää ku ootte päässy viikonlopun jälkeen taas kotiin loisimaan ja valittaan surkeuttanne foorumeille ;)
"
Lapsi oppii siihen pienestä pitäen tuon mallin. Hän ei itse aikuisena ymmärrä olla parisuhteessa että vanhemmat asuvat yhdessä ja lapset."
Siis odotat, että aikuiseksi kasvanut eronneiden lapsi (oli vko-vko, tai mikä tahansa muu muoto tai äiti/isä muilla mailla) ei ymmärtäisi ydinperheen käsitettä? Tämä ei pidä paikkaansa ja itse tiedän useita lapsia, jotka ovat aikuisina eläneet täysin erilaisessa perhemallissa kuin se, jossa ovat lapsena kasvaneet. Joskus voi päinvastoin seurauksena olla se, että ottaa oman vanhemmuutensa erityisen vakavasti, koska itsellä ei lapsena toista vanhempaa ollut. Kuten on näitä absolutisteja, jotka lapsena kärsineet alkoholistiperheistä. Esimerkiksi nämä isättömät lapset, nyt aikuiset, elävät ihan normaalia elämää ydinperheenä.
Jos vaikka oma vanhempi on jatkuvasti mennyt yhteen ja eronnut ja taas yhteen ja eronnut, niin siinä on neljä tietä. Joko aikuisena lapsi toistaa samoja ajatusmalleja eikä pysty muodostamaan pidempiaikaista ja vakaata parisuhdetta. Lapsi voi myös välttää kuin ruttoa tuollaista ja jäädä parisuhteeseen, jossa hänellä on aidosti paha olla. Se voi myös vaikuttaa vähemmän ja kokemuksesta tietää, että eronkin jälkeen on elämää mutta normaali parisuhde onnistuu. Tai sitten tämä ei vaikuta häneen siinä määrin ja elää ihan normieloa siinä missä kuka tahansa. Ydinperheys ei myöskään ole tae, että lapsi ei tulisi aikuisena eroamaan.
Tuollainen mutkat suoraksi-ajattelu, jossa samaistetaan kaikki lapset ja unohdetaan yksilöllisyys olisi ihanan helppo, mutta valitettavasti se ei mene niin. Toisaalta ihan kiva juttu, sillä lasta ei tarvitsekaan heittää lapsiveden mukana ja luopua toivosta, että omalla lapsi voisi kulkea ihan eri polkuja kuin itse onkaan kulkenut. Yleensä ihminen oppii kasvaessaan ajattelemaan laajemmin eikä hän koe, että hänen täytyy kaikki elämänsä asiat tehdä täysin identtisesti kuin äiti tai isä. Se, että on elänyt eroperheessä ei tarkoita, etteikö voisi ymmärtää ydinperheen käsitettä. Tai haluta parisuhdetta ilman eroa. Ei aliarvioida niitä muksuja ja voivottelun sijaan tärkeämpää on minusta eroperheissä keskittyä ihan siihen samaan kuin ydinperheissäkin (joissa oikeasti pitäisi panostaa myös tähän eikä vain kuvitella, että sormus sormessa pelastaa kaikelta) eli antamaan turvallisen ja rakastavan ympäristön lapselle siten, että hänellä kaikilla elämän osa-alueilla parhaimmat mahdollisuudet selviytyä ja olla onnellinen.