Rakkaudesta ei täällä paljon puhuta? Tai sitten jos puhutaan, tulee viestiketjuun välittömästi mukaan se toinen puoli eli viha.
Ovatko lesbot muita syvemmin tuntevia vai onko heillä vaan korkeampi kynnys hyväksyä äärimmäiset tunteet? Jos rakkaus on se toinen ääripää, tulee rinnalle välittömästi liittää viha tasapainon säilyttämiseksi.
Ollakseni rehellinen ja tukeutuen omaan kokemukseeni, en usko että lesbot ovat sen enempää tuntevia kuin muutkaan ihmiset. Lesboille vaan tunteiden käsittely on vaikeampaa kuin muille. Se ehkä johtuu epävarmuudesta? Pelätään että äärimmäisen tunteen näyttäminen johtaa lopulliseen turmioon, tekee ihmisestä haavoittuvan. Viha on paras vastine estää äärimmäisen rakkauden tunne ja väheksyä tunnustusta. Onko näin vai olenko taas kerran väärässä niin kuin niin monta kertaa ennenkin.
Rakkaudella niin kuin vihallakin on monet kasvot. Niiden paljastaminen on kaikille ihmisille vaikeaa, mutta tuntuu että lesboille se on erityisen vaikeaa. Jos näin ei mielestänne ole, sen täytyy tarkoittaa silloin jotain muuta?
Elämä on kuin kuumailmapallomatka, nouset korkealle, mutta tuulen suunta määrää matkasi määränpään. Et ole oman itsesi herra, olet tuulen vietävissä oleva narri. Sen oivaltaminen ja hyväksyminen lienee meille kaikille vaikeaa, vai onko?
Ovatko lesbot muita syvemmin tuntevia vai onko heillä vaan korkeampi kynnys hyväksyä äärimmäiset tunteet? Jos rakkaus on se toinen ääripää, tulee rinnalle välittömästi liittää viha tasapainon säilyttämiseksi.
Ollakseni rehellinen ja tukeutuen omaan kokemukseeni, en usko että lesbot ovat sen enempää tuntevia kuin muutkaan ihmiset. Lesboille vaan tunteiden käsittely on vaikeampaa kuin muille. Se ehkä johtuu epävarmuudesta? Pelätään että äärimmäisen tunteen näyttäminen johtaa lopulliseen turmioon, tekee ihmisestä haavoittuvan. Viha on paras vastine estää äärimmäisen rakkauden tunne ja väheksyä tunnustusta. Onko näin vai olenko taas kerran väärässä niin kuin niin monta kertaa ennenkin.
Rakkaudella niin kuin vihallakin on monet kasvot. Niiden paljastaminen on kaikille ihmisille vaikeaa, mutta tuntuu että lesboille se on erityisen vaikeaa. Jos näin ei mielestänne ole, sen täytyy tarkoittaa silloin jotain muuta?
Elämä on kuin kuumailmapallomatka, nouset korkealle, mutta tuulen suunta määrää matkasi määränpään. Et ole oman itsesi herra, olet tuulen vietävissä oleva narri. Sen oivaltaminen ja hyväksyminen lienee meille kaikille vaikeaa, vai onko?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Rakkauden ainoa vakio on kipu. Viimeistään silloin kun hekuma on muuttunut luiden yhteiseksi kolotukseksi.
alkoi jo saada vihan mittasuhteet tätä vastausta odottaessani. Lienet oikeassa, kipu on yhdistävä tekijä niin vihassa kuin rakkaudessa, niiden matemaattinen vakio lienee sama. Luiden kokotus kuitenkin viittaa pitkään ikään, joten onko niin että lesbouden dilemma saa täyttymyksensä vasta päädyttyään kolottaviin luihin.
Ytimessäni tunnen että nuoruuden huuma on katoavaista kuin ilmapallo tuulessa, mutta jos kuumailmapallon ruoteet eivät kestä kipua ei pallokaan ole lentokelpoinen, joten matka ei koskaan saavuta määränpäätä?
Ovatko lesbot kuin merirosvoja joille ei löydy lopullista turvasatamaa? Elämä on pelkkää ryöstöretkeä tunteiden merellä?
Pitkä aika ei ole vanhuutta vaan viisautta. Matka on siedettävä jos on valinnut seuransa oikein ja hyvässä seurassa voi laskettua minne vaan ja aina tuntea itsensä kotoisaksi.
Pallopurje merellä on kuin ilmapallo ilmassa. Kuumailmapallo on korkeakulttuuri ilmentymä ja johtaa meitä kohti ennen kokemattomia seikkailuja. Kun määränpää on tuulen määrättävissä on myös päämäärä kompromissi. Ihmisen pitäisi olla avoin ja vastaanottava kompromissien suhteen, vain näin hän voi saavuttaa jotain odottamatonta ja löytää sen ratkaisun joka vielä tänä päivänä on meille kaikille tuntematon.
Aina jos on enemmän kuin yksi on kompromissi läsnä tai kehittyy yhden hirmuvalta.
Luulen, että sait tähän vastauksen sähköpostiisi juuri. Jos ei palaamme asiaan ...
Näitkö rakkauden alkuvoiman? Hallitse se, taltuta ja käytä sitä hyväkses. Tee siitä elämäsi runo!
Alkuvoiman ymmärrän, hyväksikäyttöä en ymmärrä. Taltuttamien on kuin hevosen valjastamiseen liittyvä termi, mutta elämäni runoon se sopii kyllä.
Voisiko runo olla:
”Hevosen valjastamiseen
riittää kun ymmärtää
alkuvoiman merkityksen.
Taltuttaa tamma
ei ole hyväksikäyttöä
jos runoilija ratsastaa
sillä elämänsä runon.”
Taltutan sinut ja lennätän sinua väkevän ikuisuuden ja värikkään ainaisuuden kun näytän sinulle rakkauden alkuvoiman.
Ei hevosia, mä pelkään hevosia.
Mutta joka tapauksessa
ratsastan korskealla ratsulla
pelkäsit tai et.
Taltuta ratsuni
jos mielit saada minut luoksesi
väkevään ikuisuuteesi.
Värikkyys ei ole ainainen
syksyllä on ruskansa
mutta talvi on mustavalkoinen.
Rakkaudella on voimansa
alkuvoimansa ja ikuinen voima
joka tappaa vihan siemenen.
Lääkettä ei tarvitse esitellä
jos sen voima on yhtä suuri
kuin ikuisen rakkauden.
Kauniita runoja, tälle palstalle on saatu ripaus romantiikkaa :D
Minä maalaan freskosi uudelleen, väritän sinut ja teen hevosestasi pinjada-aasin joka räiskyy väriä ja haastaa sinun kynäsi satoi tai paistoi. Minä olen Diegosi ja sinä sinä olet pelkkää hyvää!
Maalaat taulun joka on uusi Madonna
fresko jota suutelemaan saavutaan kaukaa
ratsastaen aasilla, hevosella
jalan vailla kenkiä
pitkien taipaleiden takaa.
Sateen läpi, läpi myrskyn ja tuulen
vaeltavat kansat ihailemaan siveltimesi jälkeä
herkät sormet vaeltavat kankaalla
sokeat sormet tunnistavat värejä
sydän näkee mitä silmä ei näe.
Kynän ja siveltimen välinen taistelu
päättyy sovittamattomaan rakkauteen
jonka vankeina elämme
vailla kaltereita ja kahleita
ikuisessa vapaudessa.
voi kirjoittaa tällaista pallopurjetekstiä. Loputtomasti.
provosoida, eikös tuo ole vähän lapsellista.
Kaikki on lesboille niin kauhean vaikeaa .... siihenkö pitäis tällä kertaa tarttua ... no tarttujia varmasti riittää, ei mene hukkaan aloituksesi.
Provosoimaton, nauramaton, vakava, aikuinen lesbo. Mitä sellaista kiinnostaa ja ketä sellainen miellyttää?
Anna heidän olla,
nauramattomuus tekee heistä onnettomia,
onnettomuus tekee heistä kiinnostamattomia,
vakavuus ei kiinnosta
jos elämässä on mielenkiintoa.
Provokaatiot ovat nykypäivää,
aikuisten tapa tulla lapseksi jälleen,
kuvitella olevansa joku
maailmassa jossa ei ole ketään.
JA ROMMIA PULLO,HEH HEHEH!
on siivet? Täällä piisaa näitä lintuharrastajia jotka aina valtaavat palstan sesongiksi.
Muistatteko Huuan? Catsyn? Ja nyt tämä Ardea monine monine heteronyymeineen eli kirjoittajahahmoineen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heteronyymi_(kirjallisuus)
Kyllä!
TULEE,VIHELTÄEN MENEE TURVALLEEN:)))
vaikeuttaa nyt jo tunteidenkin käsittelyä.
Rakkaus on aina puhdasta, selkeää ja rehellistä. Jos se sellaiselta ei tunnu se ei ole rakkautta. Tämä asia on puhtaasti ja yksinkertaisesti niin. Rakkaudeksi luullaan ties mitä riippuvuus tai oman edun suhteita.
Sen olen omakohtaisesti kokenut että sitä voi luulla rakastaneensa kauniisti ja hyvin ja oikein ja välillä huonomminkin. Mutta kun tapaa sen oikean ja rakkaus loksahtaa kohdilleen, kyllä haalenee ne entiset ajatukset rakkaudesta.
Ainoa mikä minulle tulee mieleen mikä on lesbona vaikeaa on omakohtaisesti se että lesboutta pidetään jonain asiana joka tekee sinusta paskemman joka asiassa, vaikka ihmisissä on heikkoja ja on vahvoja ja ne heikot niin älyltään kuin kyvyiltään rakentaa elämäänsä sellaiseksi että siitä nauttii, kai sitten syyttävät lesbouttaan kaikesta. Saattaa olla niin sitten.
Se joka elää ja kokee paljon vihaa myös sitä jakaa eteenpäin, näin kai se menee. Kun asuu vihan ja katkeruuden ringissä varmasti se aurinkokin näyttää punaiselle, ei siinä mielikuvat tai kielikuvat sitä totuutta paranna mihinkään.
En usko, että lesboille säännönmukaisesti asiat olisivat sen vaikeampia, kuin heteroillekaan. Lesbot ovat vaan sen sortin kansakuntaa, että ne tekevät tikusta asiaa ja joka asiaan saavat sotkettua kymmenen muuta asiaa. Harva äijä esim. pystyy sisällyttämään rakkauteen palloja, luiden kolotuksia, pallopurjeita ja hevosia.
Me vähän niinku itse väännetään se rautalanka mutkalle ja sitten porukalla ihmetellään, miten tässä nyt taas näin kävi - kukaan ei ymmärrä ketään ja kaikkein vähiten ymmärrämme itseämme.
Mut näillä se on vaan mentävä - pullein purjein ;)
Kyllä miehetkin osaavat kirjoittaa pallopurjeista, luiden kolotuksesta ja hevosista varsinkin. Kirjoittavat vielä siitä rautalangastakin.
Purjeesta tulee aina mieleen suolainen tuuli, mutta tulee siitä mieleen myös lause: "Tule puhalla purjeisiini rakkauden tuuli." Kyllä purjehtimisen historia on myös rakkauden historiaa. Ilman purjelaivoja emme olisi sellaisia kuin olemme. Minunkin vähäpätöiset geenini kun rahdattiin tänne aikanaan purjelaivalla ;)
Noi purje jutut on mulle vaan niin yliromanttisia asioita. Mun romantiikka on sitä, että vedän nokialaiset jalkaan ja pelastusliivit päälle ja veneellä soudan max viis metrii rannasta... siinä ei paljon tuulet kerkii puhallella ;)
on taito josta kannattaa pitää kiinni. Saappaat voit riisua, pelastusliivit ovat tarpeen jos on virtapaikkoja tai ei osaa uida.
Olen jo unohtanut kokonaan miten ihanaa on soutaa tai meloa tyynellä järvellä täysikuun aikaan. Hiljaisuus, yön tumma syli, kuun kaihoisa katse ja himmeä valo, joka saa niin veden pinnan kuin vereni värisemään samaan tahtiin. Silloin voit kokea olevasi osa jotain suurempaa, kokonaisuutta jota et aamuruuhkassa huomaa ...
Hyvää yötä Hapsu, who ever you are.
Olen miettinyt asiaa eron vaikeuden näkökulmasta. Käyn läpi ensimmäistä eroani naissuhteesta. Olen kovasti ihmeissäni siitä, että tuntuu niin vaikealta, tuskaa, ahdistusta ja epätoivoa riittää. Vaikka olen itse ollut erossa aloitteellinen.
Olen miettinyt, mennäänkö naissuhteessa paljon paljon lähemmäs toisiaan, syvemmälle kuin heterosuhteessa. Kokemukseni mukaan heterosuhteessa on sellaista valtataistelua, toiselle puolelle piiloutumista ja kilpailua, jota en naissuhteestani ole löytänyt.
Tulkinta voi olla oikea tai ihan väärä.
, että vuosi lesbosuhteessa vastaisi 5 vuotta heterosuhteessa.
Ei ku sulla on viisi suhteessa yhtä aikaa eli lesbo x viis on S.Ä.
niinkin joskus käynyt. Vanheninkin vuodessa 25v.
pallolla siivet
ja siat lentää.
Haluaisin että sinäkin lentäisit jonnekin....
Ei viitsisi aina lukea sun ihmeellisiä tarinoita milloin mistäkin.