Kiitän luojaani siitä että sieluni elää ja aistini elpyvät kun vain ajattelenkin sinua. Lennätät minua et minnekään ja nautin matkasta joka hetki. Pyydät minulta palasen ja annan sinulle kaksi. Vien sinut retkelle jolta et halua palata, jolla haluat eksyä. Voiko kukaan maailmankaikkeuden maalata kauniimmin kuin me?
Linnulle
Diego f. Rivera
8411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anteeksi, mutta luoja ei nyt juuri ole paikalla,
voinko jättää viestin tai soittopyynnön?
Aistiesi elpyminen viittaa menneisyydestä paranemiseen
tai tunnekuohuun, joka sumentaa aistisi?
Lentäminen on intohimoa, päämäärätön matka on toive,
nautinto on hyve, joka parantaa kaikki haavat.
Palanen on osa kokonaisuutta,
ilman kokonaisuutta ei ole palastakaan,
joten kaksi on jo tuplat siitä mitä odotin.
Elämä on retki, eksytty polku, jolta ei palata.
Maalata voi sanoin, lausein, siveltimin,
käsi on ihmisen jatke, joka maalaa kauneimmin,
ilman sanaakaan se tekee muodosta täydellisen.
Hyvää yötä Diego, lintu laskee siipensä ja nukahtaa …
Mikään ei sumenna, mikään vanha ei kuohu, shamppanja on tuoretta ja tähtitaivas pilvetön. Hyvää yötä lintunen.
Nostan sinut varovasti käsiini, varon sotkemasta kauniita siipiäsi tai rikkomasta untasi. Annan lämpöni virrata sinuun ja odotan että heräät. Ulkona on hopeinen aamu, ei aurinkoa vielä.
Tuuli heittelee siivekästä
on puolipäivä ja unesta jäljellä muisto vain.
Kylmä viima pakottaa sulkia suortumaan
höyhenet lepattavat tuulessa
kuin yönraikkaat lakanat narulla.
Aamuinen hopea on vaihtunut
keskipäivän kirkkaudeksi
ja taivaan sini houkuttelee
lentämään yhä korkeammalle.
Diegon ojentunut käsi haroo ilmaa
kaukana jossain allani maisemassa …
Siinä seison ilmaa haroen, näkymätöntä verkkoa levittäen, syöksyä odotellen. Kun voimasi ehtyvät olen valmis ja odotan sylini avoinna. Kohta olet turvassa.
Kaipuuta ei mitata kilometreissä, tuhannet kilometrit eivät ole este. Elämä koostuu miljoonista hetkistä joista pisimmät ovat kahden viestin välillä.
papyruskääröön kirjoitetun viestin kuivumisaika tuntuu olevan ikuisuus
mutta käärö säilyy, viestin sisältö pysyy muuttumattomana
vain tulkinnat vaihtelevat.
kaipuu on elämän pituinen matka, sen matkan voi mitata sydämenlyönnein
huokauksin, edestakaisin kävellyin askelin puhki kuluneella matolla
ensin kengissä, sitten sukissa ja viimein paljain jaloin.
Tulee,viheltäen menee:))) Hah!