Karkasiko yö.
Päivän kehrä karkoitti.
Silmiä hieroen.
Minua vielä unetti.
Uuteen aamuun.
Uuteen päivän hiivin.
En varkain kuitenkaan.
Kun aurikokin hymyni saa.
Ikävöiden hetkiä.
Muistoja helliä.
Päivään kantaen.
Olen levollinen.
Kun paikka eroittaa.
Ajankin muuttaa.
Ja etäisyys.
Tuo ajatuksen mittainen.
Muistaa aina rakkauden.
Päivän kehrä karkoitti.
Silmiä hieroen.
Minua vielä unetti.
Uuteen aamuun.
Uuteen päivän hiivin.
En varkain kuitenkaan.
Kun aurikokin hymyni saa.
Ikävöiden hetkiä.
Muistoja helliä.
Päivään kantaen.
Olen levollinen.
Kun paikka eroittaa.
Ajankin muuttaa.
Ja etäisyys.
Tuo ajatuksen mittainen.
Muistaa aina rakkauden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensilukemalla todella seesteisen levollinen tunne henkii runostasi. Uudelleen lukien, siitä alkaa taas erottua sisäänrakentuneita sävyjä.
Nyt en oikein tiedä, kuinka ilmaisisin itseäni, voidakseni edes yrittää tehdä oikeutta runolle.
Runon alun " uneliaisuus" vaihtuu nopeasti rauhalliseen jopa hellään sävyyn.
Muistoihin, jotka kaipuusta huolimatta ovat kauniita ja nostattavat hymyn huulille.
Voisiko päivä paremmin alkaa.
Kiitos Margitta.
Kirjoitin tämän, vaikka en tiedä saanko sen lähetettyä.
Eilen yritin ainakin puolentusinaa kertaa lähettää kommenttejani, mutta aina lähettäessä tuli enganninkileinen huomautus, joka vapaasti käännettynä kertoo
Tulihan se perille.
Ja eilisenkin luin.
Kiitos kun muistit.
Kärpästä.
Joka kuolee tänään,,,,tai ainakin
Kun talvi tekee pakkasiin purevuutta.
Niin koloono kömmin.
Tiedäthän sen...
Vantuut ja villashaali.
On koloni.
Yössä heräsin vapaana
rakkaudessani sinuun,
ihmeellistä kokea se !
.....
Valossa.
Pelästynkö. Piilotanko sen taas,
joka on sydämeni suurin kaipaus.
.....
Olethan kuitenkin !
Valoni.
Pimeyden harso.
Kuitenkin rakastan.
Sinuakin.
Ihanaa kun sain lukea vastarunoas.
Kiitos