Vanha keskustelu on vaiennut, koska vanhukset keskuudestamme on laitokseen suljettu eivätkä pysty asioitaan enää ajamaan ja isot päättäjätkin viittaavat kintaalla, kun joku valtuutettu ottaa asian sydämenasiakseen. Menkääpä tutustumaan ko. laitoksen arkeen ja miettikää, toivoisitteko lähimmillenne/itsellenne tuollaista loppuelämää. En ota kantaa hoitajien määrään, koska siitä en tiedä mitään, vaan laatuun. Hoitajista suurin osa on poissa silmistä eikä esillä ollessaan ota kontaktia asukkeihin. He näpräävät puhelimiaan, lukevat lehtiä, viilaavat kynsiä tai mitä vaan muuta (tietenkään en näe huoneissa tapahtuvaa ns. hoitotyötä, jota varmasti tehdään kyllä). Raastaa sydäntä sekä hoitajien että asukkaiden puolesta, koska vanhustyön iloa ei ole löydetty. Missä on nauru, laulu, tanssi ym. iloinen yhdessäolo? Paikalla ollessa voisi mielestäni toimintaa, pientä ja arvokasta kuitenkin, pitää yllä. Itse hämmästyin jälleen kerran laulaessani Tapio Rautavaaran soidessa levyltä, kuinka rakas omaiseni pystyi laulamaan ja muistamaan sanat vuosien takaa, vaikka järkevää puhetta ei juuri enää tule! Ei voi olla oikein, että ainoat aktiviteetit ovat Pysäkin vapaaehtoisten tai muiden ulkopuolisten järjestämiä! Aktiviteettia on myös silittely, halaus, laulu, puhe, lähellä olo, lukeminen, tanssahtelu... vain mielikuvitus on rajana! Herätkää vanhustyön ammattilaiset! Mielelläni kuulisin myös, mistä johtuu hoitajien suuri vaihtuvuus. Jotain on pielessä ja kovasti, mutta mitä omainen voi tehdä?
Vanhusten hoito Voutilakeskuksessa
vanhusten asialla
4598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kävin katsomassa mummoani viisi-kuusi kertaa vuodessa toisella puolen Suomea samoissa oloissa. Halaus vei minut lähemmäs lapsuutta mummolassa ja tuntui että myös mummo oikein odotti tätä. Pelottavinta oli kun isäni kertoi mummon sanoneen, että hoitajat ei välitä. Tiputtavat hänet ja komentavat kuin pientä lasta. Eivät tule kun soittaa. Mummo latki puoli litraa nestettä kun kävimme kylässä, aivan kuin ei olisi saanut juoda koko päivänä. Aina kun poikkesimme kylään oli hoitajat pizzalla tai katsomassa tv:tä. En nähnyt heitä koskaan oikeissa tilanteissa. He tuntuivat vain asuvan siellä...
Missä on kunnioitus heitä kohtaan jotka on kaiken valmiiksi jälkeläisilleen pedannut. Miksi kukaan hakeutuu edes alalle töihin, jos ei osaa antaa arvoa työlleen? Ja jos epäkohta on kerran kiinni siitä, että tekijöitä ei riitä, miksei ihmiset nosta tästä näkyvää kansallista hätää ja vetoa ihmisoikeuksiin. Viime kädessä vastuu on tietenkin omaisilla. Onneksi oma isäni huolehti äidistään ja valvoi hänen etujaan. Pelottaa ajatellakin sitä, kenet jätetään yksin.
Sanoisin sinulle, että on ihan turha hämeenlinnassa valittaa vanhusten oloista.
Siksi, koska kukaan ei välitä niistä.Päättäjien palleilla on tuumattu, ne kuolee pian ei ne mitään tarvitse.
Epäsiisteissä oloissa kituvat vanhukset vanhainkodeissa ja palvelutaloissa loppuun asti.
Kaikki apu on rajoitettu minimiin.
Valitettavaa, mutta totta.
Vaikka me omaiset kuinka ahdistuisimme ja kärsisimme, ettei edes rahalla saa vanhukselle asiallista apua ja hoivaa.Meidän ei auta muu kuin niellä karu totuus.
Vaalien aikaan taas joku röyhkimys muistaa ratsastaa hetken mummoilla ja vaareilla ja lupaa kuunkin taivaalta.
Kun on saanut äänet unohtaa vanhukset oloineen samaan laariin kuin muutkin.
Tätä se on ja tulee aina olemaan.Valitettavaa vaan, ainakin osalla päättäjistäkin on tämä sama
edessä.Nyt olisi vielä aikaa parantaa oloja.Mutta anti olla.Ihan hyvä että edes joskus heillekin paljastuu totuus.
Aletaanpa me omaiset kuvaamaan niitä räikeämpiä nähtyjä puutteita ja epäkohtia vanhusten hoitolaitoksissa.
Myös niitä likapesiä.
Todisteet ja dokumentit vaan talteen.
Ne on hyvä nähdä jossakin lehtien sivuilla konkreettisesti.Otsikolla, näin elää vanhukset tässä kaupungissa tai
kunnassa.
Tätä on tarjolla heille suomessa.
kaan. Sitten sitä saa mitä on tilannut.