Suoritin ajokortin mieheni kanssa kevättalvella 1961 Jyväskylässä. Liukkaita mäkilähtöjä käsijarrun kanssa on mieleeni jäänyt.
Ajokortti tuli molemmille ensi yrittämällä, vaikka opetusta olimme saaneet vain naapurin isännältä, jolla ajokortti meni pian sen jälkeen vanhaksi, eikä hän enää saanut sitä läpi uudelleen ennen kuin kolmannella yrittämällä.
Muistan erään ystäväni 1965 vuoden paikkeilla suorittaneen ajokortin Datsun-merkkisellä autolla.
Hän kertoi suorittaneensa ajokokeen Ratsunilla. Se on jäänyt mieleeni.
Olimme olleet jo naimisissa muutamia vuosia silloin.
Muutenkin aika oli jotenkin huvittavaa, lähetettiin sähkösanoma, jos oli kiireellistä asiaa, joskus onnittelutkin korusähkösanomalla, myös suruun osanotot.
Puhelimensa olivat äiti ja isä menettäneet talon siirtyessä miniän ja pojan haltuun "kaupalla" 1953,
jolloin olin vielä alaikäinen. Kirjeitä kirjoiteltiin.
Ajokortti tuli molemmille ensi yrittämällä, vaikka opetusta olimme saaneet vain naapurin isännältä, jolla ajokortti meni pian sen jälkeen vanhaksi, eikä hän enää saanut sitä läpi uudelleen ennen kuin kolmannella yrittämällä.
Muistan erään ystäväni 1965 vuoden paikkeilla suorittaneen ajokortin Datsun-merkkisellä autolla.
Hän kertoi suorittaneensa ajokokeen Ratsunilla. Se on jäänyt mieleeni.
Olimme olleet jo naimisissa muutamia vuosia silloin.
Muutenkin aika oli jotenkin huvittavaa, lähetettiin sähkösanoma, jos oli kiireellistä asiaa, joskus onnittelutkin korusähkösanomalla, myös suruun osanotot.
Puhelimensa olivat äiti ja isä menettäneet talon siirtyessä miniän ja pojan haltuun "kaupalla" 1953,
jolloin olin vielä alaikäinen. Kirjeitä kirjoiteltiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja Ratsunilla minäkin! (Datsun)
vaikuttivat oudoilta, nyt niihin on jo totuttu.
Lapset keräsivät rekisterinumeroita vihkoon.
Kas kun et kerro vaikka huussissa käynneistäsi. Tällainenko keskustelua?
Tuostapa tulikin mieleeni; olin pikkutyttö ja muutettiin asumaan taloon jossa oli vesivessa posliinipönttöineen. Lakasin roskia lattialt ja laitoin ne siihen wc pönttöön. Naapurin täti huomasi ja huusi minulle, roskia ei saa laittaa wc pönttöön, se tukkeutuu. Olen muistanut.
kyllähän huussissakäynneistäkin saisi oivia juttuja. Olipa maalla kansakoulujen huusseissa erikokosia reikiä vierivieressä, kunkin pyllylle sopivia. Ja voi herraisä, miten korkeella olivat maasta, ihan tais pelottaa, että jos sinne tipahtas, ni mitenkä kävis. Ja jännästi kerty sellanen tornimainen kakkakasa aina sammaan paikkaan. Tuli kurkattuu nääs reiästä, tietty.
Mutta ajokortista vielä...oli se helppo ja halpa homma se ajokortin hankkiminen ennen vanhaan. Minullaki isä opetti, ite oli vasta nelissäkymmenissä ajanu kortin eikä ymmärtänyt autoista varmaan höykäsenpölläystä. Mutta samana päivänä sain kortin, kun täytin 18, tais meillä olla sillon Pösö....Peugeotti.
vuonna 59 sen aikainen kuorma auto ammatti ajokortti lähti ensi yrityksellä.
Insinööri Tuulonen oli niin tiukan miehen maineessa että laulettiin että
'ovat ajokortti haaveet kuolleet, ne mennessään Tuulonen vei'.
Oulun kadut olivat vielä niin hiljaisia että ainoa kohtaaminen sateisena päivänä oli muori maitopäälärin kanssa hän kulki vinottain kadun yli, siinä huomasin että inssi jo nosti jalkansa jarrulle, mutta minä jarrutin nopeammin ja kortti tuli.
Minkä ikäisenä se kortti ennenvanhaan saatiin??
Sain kortin samana päivänä, kun täytin 18 vuotta. Olin mennyt autokouluun kolme viikkoa aikaisemmin. Päivä sattui vielä olemaan lauantai ja piti poliisilaitoksella valehdella, että tarvitsen ehdottomasti kortin juuri sinä päivänä, koska olen lähdössä reissuun. Hätävalhe auttoi, muutoin olisi mennyt maanantaille. Minulle se oli kunniakysymys, koska myös vanhempi veli oli saanut kortin 18-vuotissyntymäpäivänään.
Ei taitaisi nykymaailman aikaan onnistua muutenkaan kortin saanti käteen samana päivänä, kun sen ajaa. Termiä inssiajo ei silloin ollut vielä keksittykään.
Kyseisestä päivästä on varmaan muutama tovi kulunut. Silti muistan, että autokoulun auto oli punainen Opel Record ja paikkakunta Oulu. Henkilöautokortin kurssi autokoulussa maksoi 18 000 vanhaa markkaa eli 180 uudempaa markkaa (90 euroa). Se oli sitä aikaa, kun peilit olivat laadukkaampia kuin nykyisin!
Luotin sokeasti eurolaskimeen, joka unohtaa nykyisin oikean kurssin. Virallisen kurssin mukaan 180 mk = 30,27 euroa.
sotaa seuranneina kymmeninä!
Ja jos nälkä oli sitten surauksena, eipä ihmekään, ettei soiteltu!
Eka auto oli *Ford Anglia de luxe* ja maksoi yli 6000 mk.
Se oli vaaleamman ja tummemman harmaa 'sävy sävyyn',
kiilsi auringossa, kun sitä pesimme.
Mieskin oli niin komea ja kaunis että!
peilit olivat siihen maailman aikaan paljon parempia!
Jotain tosi tärkeätä täytyi olla tapahtunut.
Nyt kaikki soittavat koko ajan toisilleen vain lörpötelläkseen.
Maailma on täysin erilainen.
1900-luku on ollut suurinta muutosta täynnään.
ja hänen hoitonsa innsi-ajon aikana oli järjestettävä, elämä oli aivan rahatonta, vaikka molemmat olimme työssä.
Kipeältä tuntuu muistella.