Tilanne on tämä. Vuosia sitten ero, jossa vanhemmat sopivat lasten huoltajuuden vain toiselle. Käytännössä ihmissuhde jatkui, mutta toinen vanhempi muutti lopulta muualle.
Tapaamisoikeus on vapaasti sovittava, mikä tarkoittaa sitä, että etävanhempi järjestelee elämänsä lasten mukaan. Onko etävanhemmalla mitään mahdollisuutta elämään, jossa entinen puoliso ei kummittele, tai esim. entisen puolison avovaimo ei niinsanotusti näy oman asuintalon pihassa? Tekeekö ihminen väärin, jos haluaa elää omaa elämäänsä, eikä olla ent. puolison lasten vakituinen vahti?
Millä lailla ihmiset tavallisesti ratkaisevat nämä asiat?
En näe kohta mitään muuta ratkaisua kuin laittaa lopullisesti välit poikki omiin lapsiini, koska lapsille on ihan tarpeeksi yhdessä kokonaisessa perheessä. Varsinkaan, kun eivät halua käydä luonani, mutta joutuvat niin tekemään huoltajansa tahdosta.
Tapaamisoikeus on vapaasti sovittava, mikä tarkoittaa sitä, että etävanhempi järjestelee elämänsä lasten mukaan. Onko etävanhemmalla mitään mahdollisuutta elämään, jossa entinen puoliso ei kummittele, tai esim. entisen puolison avovaimo ei niinsanotusti näy oman asuintalon pihassa? Tekeekö ihminen väärin, jos haluaa elää omaa elämäänsä, eikä olla ent. puolison lasten vakituinen vahti?
Millä lailla ihmiset tavallisesti ratkaisevat nämä asiat?
En näe kohta mitään muuta ratkaisua kuin laittaa lopullisesti välit poikki omiin lapsiini, koska lapsille on ihan tarpeeksi yhdessä kokonaisessa perheessä. Varsinkaan, kun eivät halua käydä luonani, mutta joutuvat niin tekemään huoltajansa tahdosta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko todella synnyttänyt nämä lapset??
Tiedätkö, että lapselle äiti on aina äiti (oli hän minkälainen tahansa). Kukaan ei ota hänen paikkaansa, oletko katkeroitunut, mustasukkainen ja kostonhaluinen nainen. Älä kosta niitä tunteita lapsiisi. Järki käteen, jos lapsesi ovat luonasi vuorokauden viikossa, sinulle jää kuusi vuorokautta elää sitä omaa elämääsi, eikö riitä?
Lapsen oikeus kun on nykytietämykseni mukaan huoltajan tahto...
Vanhempi taaplaa enää vuoden peruskouluaan, nuoremmalla mennee vielä neljä vuotta.
Käsittääkseni aika on ihan sopiva elämänmuutoksiin. Heillekkin... Enhän minä miksikään äidiksi sovi, ole koskaan sopinutkaan, tyhmyyksissäni vain pyöräytin jälkikasvua... Muksujen kiinnostukset ovat ihan muut kuin minun.
Käsittääkseni muksut saavat paljon paremman arjen lähivanhemman elämässä...
Minusta se biologia ei tee kenestäkään vanhempaa, vaan vastuullisuus. Jos kuulun ihmisiin, jotka tietävät rajoitteensa ja toimivat sen mukaan, niin ei se minusta tee epäihmistä... Olen vuosien varrella jos johonkin paperiin nimiäni kirjoitellut lain käskemättä, toisen pyynnöstä...
Miksi pitäisi vielä katsoa, kun omat liukuvat jonnekkin huoltajan nykyisen parisuhteen jälkikasvuksi??? En ymmärrä.
Asia järjestetään normaalisti sillä tavalla, että lasten tapaamisista tehdään lastenvalvojan luona sopimus, jossa on tarkkaan määrätty milloin ja kuinka pitkään tapaamisia on.
Tämän jälkeen sopimusta noudatetaan pilkun tarkasti. Ja kas, asiat sujuvat jotenkuten.
Tehdä sen sisältöinen sopimus, ettei tapaamisoikeutta ole?
Pyrin nimittäin siihen. väkipakolla ei kait lapsen tarvitse tavata ketään?
Perustelin kantani jo kaikille osapuolille, mutta sain vain vihaisia katseita lähivanhemmalta.
Miksi minulla ei ole oikeutta toivoa lapsille parempaa kuin voin antaa?
>>Tehdä sen sisältöinen sopimus, ettei tapaamisoikeutta ole?>>
Sellainen sopimus ei ole yleensä lapsen edun mukainen, joten ei onnistu.
Laki ei kuitenkaan velvoita ketään tapaamaan lastaan, jos ei vanhempi itse halua. Tällöin on saman tekevää onko sopimuksia tehty vai ei. Ainoastaan se vanhemmist, joka asuu lasten kanssa voidaan velvoittaa sakon uhalla sallimaan toisen vanhemman tapaamiset, jotka on sopimuksessa sovittu.
Se on sitten sitä myöten ns. selevä...