On tullut mietityttyä moista asiaa (enkä varmaan ole ainoa). Ainakin mun tilanteessa vastapuolikin on osoittanut kiinnostuksen merkkejä, jollen sitten vain ole antanut mielikuvitukselle liikaa tilaa (en ainakaan halua uskoa että olisin). Koska vastapuolikin on oletettavasti kiinnostunut niin eihän hymyilemisessä pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta suupielet ei vaan tunnu muotoutuvan hymynnäköiseksi millään. Varmaan yksi syy sekin, että en pidä omaa hymyäni kovinkaan söpönä/komeana. Toivottavasti edes ihastus pitäisi.
Siksi tämä hymy olisi sillä tavalla ratkaisevaa, koska jos hän hymyilisi takaisin niin uskaltaisin jo ottaa sen seuraavan askeleen. Tai vähän pitempi katsekontaktikin riittäisi, tosin sitäkään lienee turha odottaa niin kauan kuin itse käännän aina pään pois tai en saa hymylihaksia toimimaan. :)
Siksi tämä hymy olisi sillä tavalla ratkaisevaa, koska jos hän hymyilisi takaisin niin uskaltaisin jo ottaa sen seuraavan askeleen. Tai vähän pitempi katsekontaktikin riittäisi, tosin sitäkään lienee turha odottaa niin kauan kuin itse käännän aina pään pois tai en saa hymylihaksia toimimaan. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama juttu tääl....
Olettaen, että olet poika, niin pieni vinkki: tytöt pitävät rohkeista pojista. Hymyile.
Pahimmassa tapauksessa, jos käännät katseesi pois etkä hymyile tai saa keskustelua aikaan, tyttö luulee että et ole kiinnostunut, menettää kiinnostuksensa ja menetät hänet.
Jos omaat tytön kännykkänumeron, lähetä viesti. Ei tietenkään heti mitään rakkaudentunnustuksia, kyselet läksyistä, toivotat hyvää ystävänpäivää/vappua/joulua/pääsiäistä/mikä ikinä onkaan ajankohtainen.
Minkä ikäinen olet?
Joo, poika olen (18 v). Tuo mitä ensin sanoit varmaan pitää paikkaansa. Hän ei vuorostaan kovin ujolta tunnu, mutta on silti mm. tunneilla hermostunut mikä tietysti on aivan normaalia. Niinhän mä olen itsekin.
Ei muuten tunneta kuin sen kautta että samassa lukiossa ollaan ja kaveriporukkakin on aivan eri, joten ei ole koskaan keskustelua vielä tarvinnut saada aikaan. Joten jos/kun päätän sen aloitteen tehdä, niin taidan tyytyä siihen helpoimpaan eli kahville pyytämiseen tekstiviestillä. Numero on onneksi jo löytynyt.
Alkaa tässä aikakin tällä menolla loppumaan, kouluakaan kun ei ole enää montaa viikkoa jäljellä. Saisi nyt huomenna edes jonkunlaisen hymyilyn/"irvistyksen" tehtyä niin homma edistyisi edes jotenkin.