Olen reilu 4-kymppinen mies, jouduin vuoden alussa työttömäksi yli 20 vuoden jälkeen. Nyt olen aloittanut datanomiopinnot pikkukaupungin amiksessa. Olen jo ennättänyt huomata monia käytännön vaikeuksia opiskelussa ensimmäisen kuukauden aikana; kun kaikki muut luokassa ovat reilusti nuorempia- eräät hieman yli 2-kymppisiä- niin heillä tuntuisi menevän asiat päähän ihan helposti. Toisin on itselläni- päivittäin minulla takkuaa monessa kohtaa tunneilla-- asiat vaan eivät mene päähäni kuten pitäisi, unohdan helposti edellisen asian, kun seuraavaa vaihetta jo käsitellään....kaikki pätkii "liian paljon"........ Ja vaikka apua voi kavereilta ja opeilta kysyäkin, minua on alkanut jo hävettää olla "aina se joka on käsi pystyssä". Lisäksi jännittää joka päivä enemmän kouluun meno, ja olen sitä alkanut myös pelkäämään.
Opiskelen muutosturvalla, ja mieleeni on noussut seyraavia kysymyksiä: jos keskeytän opintoni, millaiset sanktiot työkkäri iskee minulle? Ja kannattaisiko kysellä saman oppilaitoksen sisällä mahdollisia "helpompia" linjoja vaihtoehdoksi nykyiselle-- jos sellainen nyt on yleensä mahdollista tehdä?
Kiitos ystävällisistä kannanotoista jo ennakkoon!!!!
Opiskelen muutosturvalla, ja mieleeni on noussut seyraavia kysymyksiä: jos keskeytän opintoni, millaiset sanktiot työkkäri iskee minulle? Ja kannattaisiko kysellä saman oppilaitoksen sisällä mahdollisia "helpompia" linjoja vaihtoehdoksi nykyiselle-- jos sellainen nyt on yleensä mahdollista tehdä?
Kiitos ystävällisistä kannanotoista jo ennakkoon!!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
"ieman yli 2-kymppisiä- niin heillä tuntuisi menevän asiat päähän ihan helposti."
Ihmiset ovat erilaisia oppimaan. Toiset ovat lahjakkaampia, kykenevät helposti omaksumaan asioita, tekemään hyviä tehtäviä ja saamaan lähes aina kiitettäviä arvosanoja.Yleensä ne jatkavatkin opiskeluja pitkälle. Joillekin jo keskitasoon pyrkiminen vaatii työtä ja vaivaa. Se täytyy vain hyväksyä, että jotkut pääsevät "samalla työmäärällä" parempiin arvosanoihin kuin toiset. Itse olin peruskoulussa keskiarvoltani alle 7, mutta selvisin ihan hyvin kahdesta ammatillisesta tutkinnosta. Mun mielestä on aika normaalia, ettei luennolla esitetyt asiat jää päähän. Ne kyllä täytyy kotona kunnolla lukea ja opetella esim tenttiä varten. Sen jälkeen tieto myös alkaa unohtua helposti, mutta palautuu mieleen jos sitä joskus tarvitset. Silloin osaat myös nopeasti löytää tarvitsemasi tiedon uudelleen, kun olet sen joskus opiskellut. Kyllä opiskelu aina ponnisteluja vaatii, on hankalan tuntoisia tehtäviä ja välillä miettii, että onkohan tämä muille yhtä työlästä. Kouluissa myös opetetaan kaikenlaista teoriatietoa, mitä et työssä ehkä tarvitse, joten muistamisesta ei tarvitse aina kauheasti ottaa paineita. Kunhan kokeisiin valmistautuu, että sillähetkellä osaa ne asiat ja tehtäviin koittaa panostaa.
Käytäntö ja työelämä ne monet asiat lopulta opettaa.
Lisäksi jännittää joka päivä enemmän kouluun meno, ja olen sitä alkanut myös pelkäämään.
No jos olet 20 vuotta työelämässä selvinnyt, joskus aiemminkin opiskelut ja "normaalijärkinen", niin tuskimpa olet sen tyhmempi kuin kukaan muukaan.
Mahdolliset oppimisvaikeudet eivät estä töissä tai opinnoissa pärjäämistä, mutta vaativat aika ajoin keskimääräistä enemmän ponnistelua. Se ei myöskään tilannettasi edistä, että sinulla on jo nyt luovutusmieliala ja olet menettämässä uskosi oppimiseen ja melkeimpä tuominnut itsesi epäonnistumaan. Innostuksen ja motiivaation kadottaminen varmasti näkyy tuloksissa. Jos annat epäonnistumisen tunteelle helposti vallan, et voi tietää mihin kaikkeen sinusta lopulta olisi ollut. On helppoa valita luovuttaminen, varsinkin aikuisena, mutta se ei kannata. Jos kaikki lopettaisivat stressiä ja ongelmia kohdatessaan, niin todella moni saisi jättää koulunsa kesken.Hyvin monelle ainakin jokin asia on hankala, eikä oppiminen käy vaivatta monelle muullekaan. Lopeta turha jännittäminen ja pelkääminen, siitä ei ole apua. Kyseessähän on vain koulu. Eikä se maailmaasi mullista, kävipä sen suhteen miten tahansa. Ole kuitenkin sitkeä ja tee kaikkesi, älä lopeta ainakaan pelon ja jännittämisen takia. Koita panostaa opiskeluun, ota vähän löysemmin ja katso mitä siitä tulee. Jos sinulla on taipumus lannistua ja luovuttaa helposti, niin minusta se on lopulta melkeimpä suurempi haaste kuin nämä opppimiseen liittyvät asiat. En oikein usko sitä, ettet halutessasi voisi selvitä ammattitutkinnosta, kunhan vain olet sitkeä.
Ja kannattaisiko kysellä saman oppilaitoksen sisällä mahdollisia "helpompia" linjoja vaihtoehdoksi nykyiselle-- jos sellainen nyt on yleensä mahdollista tehdä?
Mun mielipide on, että kaikki ammattiopiston tutkinnot ovat samantasoisia vaativuudeltaan. Vaikka sisältö ja pituus voi vaihdella, niin tuskin siinä teorian ja tehtävien määrässä ja laadussa paljonkaan vaihtelua on. Tietysti jokin ammatti voi olla henkilökohtaisesti sopivampi kuin toinen, mutta en usko että johonkin toiseen tutkintoon liittyvä koulutus sinänsä olisi helpompi ja vähemmän työtä vaativampi.
Opiskelen muutosturvalla, ja mieleeni on noussut seyraavia kysymyksiä: jos keskeytän opintoni, millaiset sanktiot työkkäri iskee minulle?
En osaa sitä sanoa, mutta eivätköhän ne sanktiot yleensä ole kerenssia ja kestoltaan 2-3 kuukautta?
--sinulle ystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta. Koetan sanoistasi ottaa opikseni. Sinulle toivon hyvää jatkoa myöskin!!!!
Tää aloitti opinnot korkeakoulussa. Aikuislinjalla on huomattavasti mukavempaa opiskella, kuin juniorilinjalla. Ei kun rohkeesti vaan käsi pystyssä, jos sille tuntuu. Voipi olla, että siellä moni muukin olisi jos viitsisi/uskaltaisi. Turhaan pelkäät, sitkeästi vain, sulla on sitä elämänkokemusta ja näkemystä asioihin ihan eri tavalla, kuin nuoremmilla ja kysy niiltä nuoremmilta neuvoja. Voivat jopa auttaa löytämään sulle hyvässä lykyssä jonkun hyvän systeemin millä oppia paremmin. Toisilla se saattaa olla kirjoittaminen, toisilla mind mapin tekeminen, toisilla piirtäminen, toisilla laulaminen tmv.
Monesti taitaa olla niin, että kukaan ei vain kehtaa sanoa, että aloitetaas alusta, en tajunnut mitään. Monesti luennolla (yliopisto) kukaan ei kysy mitään, mutta kun luennoitsija kysyy kuka ymmärsi, ei montaakaan kättä nouse pystyyn. Eli tsemppiä sinulle, varmasti pärjäät, kun vain keskityt! Eihän aivot nyt surkastu, kun ehkä lähempänä 80 vuotta.
...kyseessä on vain se, että et ole vielä tottunut opiskelemaan. Työssä ollessasi olet käyttänyt aivojasi eri tavalla, ja nyt (ehkä pitkästä aikaa) treenaat "nuppiasi" uudella lailla. Vähän sama homma kuin sohvaperuna lähtisi kuntosalille tai pitkälle lenkille, lihakset tulevat kipeiksi :-) Aivosi vertyvät vähitellen. Ihmiset myös oppivat eri tavalla, joten ehkä sinulla on vielä löytämättä se oma tapasi oppia.
Hei, oppiminen on aina yksilöllinen prosessi ja kukin oppii "yksilöllisellä" tavalla, toki myös tietyn rutiinin omaaminen helpottaa siinä mielessä, ettei ihan kaikki ole uutta (oman oppimistyylin tunnistaminen, opiskeluun liittyvät nippelirutiinit jne). Älä masennu, vaan mene reippaasti oppilaitoksesi oppilaanohjaajan pakeille juttelemaan kokemistasi vaikeuksista; sieltä saatat saada ihan konkreettistakin apua. Muistathan, että myös sinun oma käsityksesi itsestäsi oppijana vaikuttaa siihen, kuinka "opit". Jos mieli on virkeä ja koet ymmärtäväsi asioita = oppivasi, niin opitkin todennäköisesti helpommin kuin silloin kun ahdistut ja näet itsesi "muita huonompana". Pohdin myös kokemustasi itsestäsi suhteessa muihin: opiskelet nuoren porukan mukana ja heistä suuri osa on a) opiskelurutinoituneita b) kasvaneet kiinni "tietotekniikkaan" joten on toki mahdollista, että tuntemuksesi on osin paikkansa pitäväkin. MUTTA on myös mahdollista, että sinä aikuisen kypsyydellä ja rohkeudella olet ainoa, joka uskaltaa rehellisesti kertoa, ettei asia ole aivan "kolahtanut". Vielä kiinnostaisi tietää, millaisia sinun oppimiskokemuksesi lapsuudesta ja nuoruudesta ovat? Hyviä vaiko huonoja, tuottiko oppiminen sinulle omasta mielestäsi vaikeuksia? Ja jos tuotti, niin millaisissa aineissa? terveisin toinen, sinuakin vanhempi juuri opintonsa aloittanut (joka eilen kävi häpäisemässä itsensä helpossa tentissä)