Tuuli hiuksiani riepottaa.
Olen kuin kulkukoira.
Ilman saattajaa.
Lehdet ropisee.
Maa huokaa.
Älä tallaa.
Ole hiljaa.
Painaa askel.
Tihenee yö.
Kun vielä kerran.
Jaksan tehdä tämän työn.
Kirjoittaa rakkaudesta.
Tuosta oudosta tunteesta.
Jonka vallassa väsyn.
Olen ypöyksin.
Painaa jo mieli.
Ei laula enää Satakieli.
Tuuli vain seurana.
Kulkukoiralla.
Olen kuin kulkukoira.
Ilman saattajaa.
Lehdet ropisee.
Maa huokaa.
Älä tallaa.
Ole hiljaa.
Painaa askel.
Tihenee yö.
Kun vielä kerran.
Jaksan tehdä tämän työn.
Kirjoittaa rakkaudesta.
Tuosta oudosta tunteesta.
Jonka vallassa väsyn.
Olen ypöyksin.
Painaa jo mieli.
Ei laula enää Satakieli.
Tuuli vain seurana.
Kulkukoiralla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin tuuli kuin elämäkin riepottellee yksinjäänyttä.
Positiivinen luontosi muotoili siitä koskettavan runon.
Ps kulkukoirasta voi saada uskollisen ystävän.
Yötä kauneinta.
Mietin miksi.
Valvon ja ajatuksin.
Käyn uuteen aamuun.
Ehkä silloin.
Kun kuu hyvästi heittää.
Tähdenlennon nään.
Ja silloin.
Toivon.
Et hänet vielä nään,,,,
Kiitos
Ne lehdet tippuu
tiedätkö miksi?
uskotko siksi
että kesä loppuu
Ne tippuvat siksi
että näkisit kauemmaksi
kuulisit paremmin
mutta tiedätkö miksi?
Luulen niin.
On lähempänä taivas.
Ja maa.
Uskon siis.
Hänet kohtaan.
Kun hiirenkorvat hohtaa.
Kevään auringon valossa.
Ja tuota jaloa toivomusta.
Suutelen.
Siksi,,,,kiitoksen lausun
aika levähtää
valmistautua uuteen
syntyä uudelleen
ei minkään tähden
tapahtuu tekemättä mitään : )
Luonto opettaa.
Rakastamaan itseään ja muita.
Ja tuo kaikki.
On tässä ja nyt.
"Tekemättä mitään"
Kiitän tänään!
se on varmasti tämä syysaika mikä väsyttää.
Nukahdin kesken eilisen elokuvankin, onneksi se oli nauhalla,
joten voin katsoa sitten uudelleen kun olen vähän pirteämpi.
Et ole yksin, kyllä täällä on meitä kuuntelijoita, usko vaan.
Olet jälleen onnistunut vangitsedemaan runoosi tunnelman. Aidon syksyisen alakulon. sydän yksinäinen, kuin viluinen kulkukoira koleassa syysyössä.
Kulkukoira, joka katsoo vastaantulijaa alta kulmiensa, kuin anoen. Älä potkaise minua, olen niin yksinäinen. Kulkukoira, joka kulkee etsien sitä, jolle voi olla uskollinen. Sitä, joka piti huolen, että juomakupissa oli raikasta vettä.
Sitä, joka harjasi turkkia ja lähti yhdessä lenkille, vaikka satoi kaatamalla. Sitä, joka ei potkaissut, sitä joka rakasti.
Syksy.
niin nyt on syksy.
Muistatko vielä kesän?
Mikset muistaisi,
sehän oli juuri.
Se oli silloin,
kun ensikerran
sinut laivan kannella näin.
Seisoit kaidetta vasten
katsoit merelle päin
Kesätuuli sinun
hiuksillas leikkiä sai.
Olin seuraa minä vailla,
sinä yksin olit kai.
Niin.
Nyt on syksy.
Jo kesä saa mennä,
se tehnyt on työnsä.
Oli lämpimät päivät,
oli valoisat yönsä.
On sen vuoro nyt lepoon,
alla talven untuvapeiton
kesä voimiaan kerää,
kunnes kevätauringon lämpöön
se taas uudelleen herää.
Mut tänään aurinko paistaa,
hehkuu rannoilla ruska,
on ilma kepeän raikas,
miks painaa sydäntäs tuska.
Ajatukseni rippeet kerään.
Näkymättömään pussiini.
Näkymättömällä tavalla.
Ja olen jo ovella.
Taivaankannen alla.
Ja kohotan käteni.
Tule lähelleni.
Suutelen huuliasi.
Olen omasi.