Muistan kun laitoin silmälasit päähän ensimmäistä kertaa. Elämäni helpottui kertaheitolla. Oppitunnilla minun ei tarvinnut aina istua eturivissä ja autolla ajaminenkin oli helpompaa. Näytin omasta mielestäni myös hiukan fiksummalta kakkulat silmillä.
Vähitellen minulle kuitenkin valkeni asian toinen puoli. Osa urheiluporukan kavereistani alkoi jotenkin hyljeksiä minua eivätkä he enää halunneet näyttäytyä seurassani. He eivät sanoneet tätä suoraan mutta osasin lukea sen heidän ilmeistään ja asenteistaan. En saanut enää niin usein kutsuja mihinkään tapahtumiin tai juhliin, kaverini halusivat viettää aikaa ns. coolien henkilöiden seurassa.
Ihmissuhteiden lukumäärä siis väheni kertaheitolla lasien hankkimisen jälkeen. Hämmästelin tätä juttua suuresti ja mietin että vaikuttavatko lasit todella noin paljon ihmisten asenteisiin. Olin aiemmin kova urheilemaan ja liikuntapiireissähän rillit eivät välttämättä ole kovin yleisiä. Lasillisia pidettiin ehkä pelkkinä harrastelijoina ei niin sanottuna todellisina urheilijoina. Siltäosin ymmärsin näiden kavereiden asenteen. Täytyy tosin myöntää että uskollisimmat ystäväni toki ovat seisseet rinnallani tähänkin päivään asti. Kavereiden lukumäärä on kuitenkin olennaisesti tipahtanut.
Edellä mainitut asiat eivät vielä minua kuitenkaan paljoa haitanneet, sillä olin itse sinut lasien kanssa. Voihan nimittäin olla että kavereiden vähenemiseen vaikuttivat jotkin muutkin tekijät. Pahin juttu tapahtui kuitenkin näiden jälkeen joka sai minut muuttamaan ajatusmaailmani.
Minun täytyi oppilaitoksessani esitellä ryhmäläisteni kanssa jokin huomiotaherättävä mainos. Meidät jaettiin 6 hengen ryhmiin. En tuntenut ennestään näitä ryhmän jäseniä.
Keskustelimme ryhmän jäsenten kanssa eri mainosten vaikuttavuudesta ja kiinnostavuudesta. Ilmaisin oman mielipiteeni eräästä mainoksesta reippasti mutta sain tylyn vastaanoton. Eräs vähän vahvempi tyyppi nimittäin tuijotti minua jotenkin halveksuvasti ja sanoi:
"äläs sinä nörtti nyt tommosia puhu, tää toinen vaihtoehto on parempi, me otetaan tää!.
Tämä sanoma aiheutti minulle suuren häpeän tunteen. En uskonut että kukaan voisi sanoa tuollaista! Tilanteen teki tuossa vaiheessa pahemmaksi se että muilla ryhmän jäsenillä ei ollut silmälaseja. Muut ryhmän jäsenet nyökkäsivät tämän toisen henkilön päätökselle. Jäin ihan sanattomaksi kyseisessä tilanteessa. Tämän tapauksen jälkeen minulla on ollut hieman huonompi itsetunto.
Nykyäänkin aina kun keskustelen jonkun henkilön kanssa niin pohdiskelen että: "tuokin varmaan ajattelee minua nössöksi" (edellämainitusta tapauksesta johtuen). En pysty enää oikein olemaan oma itseni rillien takia mikä on toisaalta ihan hassua koska silmälaseja on nykyään hyvin usealla ihmisellä. Pelkään että joku lyttää minut taas maahan "neuvottelutilanteissa" käyttäen tuota rillipäisyyttä viimeisenä oljenkortena.
Tämmöinen ajatusmaailma minulla nyt vallitsee enkä pääse siitä millään eroon :/.
Vähitellen minulle kuitenkin valkeni asian toinen puoli. Osa urheiluporukan kavereistani alkoi jotenkin hyljeksiä minua eivätkä he enää halunneet näyttäytyä seurassani. He eivät sanoneet tätä suoraan mutta osasin lukea sen heidän ilmeistään ja asenteistaan. En saanut enää niin usein kutsuja mihinkään tapahtumiin tai juhliin, kaverini halusivat viettää aikaa ns. coolien henkilöiden seurassa.
Ihmissuhteiden lukumäärä siis väheni kertaheitolla lasien hankkimisen jälkeen. Hämmästelin tätä juttua suuresti ja mietin että vaikuttavatko lasit todella noin paljon ihmisten asenteisiin. Olin aiemmin kova urheilemaan ja liikuntapiireissähän rillit eivät välttämättä ole kovin yleisiä. Lasillisia pidettiin ehkä pelkkinä harrastelijoina ei niin sanottuna todellisina urheilijoina. Siltäosin ymmärsin näiden kavereiden asenteen. Täytyy tosin myöntää että uskollisimmat ystäväni toki ovat seisseet rinnallani tähänkin päivään asti. Kavereiden lukumäärä on kuitenkin olennaisesti tipahtanut.
Edellä mainitut asiat eivät vielä minua kuitenkaan paljoa haitanneet, sillä olin itse sinut lasien kanssa. Voihan nimittäin olla että kavereiden vähenemiseen vaikuttivat jotkin muutkin tekijät. Pahin juttu tapahtui kuitenkin näiden jälkeen joka sai minut muuttamaan ajatusmaailmani.
Minun täytyi oppilaitoksessani esitellä ryhmäläisteni kanssa jokin huomiotaherättävä mainos. Meidät jaettiin 6 hengen ryhmiin. En tuntenut ennestään näitä ryhmän jäseniä.
Keskustelimme ryhmän jäsenten kanssa eri mainosten vaikuttavuudesta ja kiinnostavuudesta. Ilmaisin oman mielipiteeni eräästä mainoksesta reippasti mutta sain tylyn vastaanoton. Eräs vähän vahvempi tyyppi nimittäin tuijotti minua jotenkin halveksuvasti ja sanoi:
"äläs sinä nörtti nyt tommosia puhu, tää toinen vaihtoehto on parempi, me otetaan tää!.
Tämä sanoma aiheutti minulle suuren häpeän tunteen. En uskonut että kukaan voisi sanoa tuollaista! Tilanteen teki tuossa vaiheessa pahemmaksi se että muilla ryhmän jäsenillä ei ollut silmälaseja. Muut ryhmän jäsenet nyökkäsivät tämän toisen henkilön päätökselle. Jäin ihan sanattomaksi kyseisessä tilanteessa. Tämän tapauksen jälkeen minulla on ollut hieman huonompi itsetunto.
Nykyäänkin aina kun keskustelen jonkun henkilön kanssa niin pohdiskelen että: "tuokin varmaan ajattelee minua nössöksi" (edellämainitusta tapauksesta johtuen). En pysty enää oikein olemaan oma itseni rillien takia mikä on toisaalta ihan hassua koska silmälaseja on nykyään hyvin usealla ihmisellä. Pelkään että joku lyttää minut taas maahan "neuvottelutilanteissa" käyttäen tuota rillipäisyyttä viimeisenä oljenkortena.
Tämmöinen ajatusmaailma minulla nyt vallitsee enkä pääse siitä millään eroon :/.
Vastaukset 7
Vanhimmat
monet lajit ovat oikeastaan mahdottomia silmälasit päässä.vaikkapa jalkapallo tai uinti ja monissa lajeissa ne häiritsee tosi paljon. siksi varmaan kaveripiirissäsikin sinua ei enää pidetty kakkulat silmillä oikein urheilijana. toinen juttu koskee näitä intiimi jutskia,joita useinkin puuhaillaan ilman mitään,mutta kakkulat pitää olla päässä,jos on niiden vanki. itseäni ainakin häiritsi suuresti ennen kun jouduin laseja käyttämään.se kun ei ole samaa ihan käsikopelolta ;) ainakin miehelle näköaistimukset on hyvin tärkeitä niissä jutuissa,varmaan myös naisille.
Varmaan tuo ajatusmaailman muutos kannattaa tehdä jonkun terapeutin avulla.
Minun on vaikea uskoa, että silmälasit vaikuttaisivat aikuisten maailmassa suuntaan tai toiseen.
Silmälasien sankoja vaihtamalla saa toki erilaisen ilmeen.
Jos harrastaa tosissaan jotain lajia, jossa hikoilee tai silmälasit ovat muuten hankalat, niin moni käyttää sen ajan piilolaseja. Heti tulee tuttavapiiristäni mieleeni jääkiekkoilija (ammattilainen) ja meloja (maamme parhaimmistoa), jotka käyttävät sekä silmälaseja että piilolaseja.
Onko silmälasien tulo elämääsi sattunut taitekohtaan, jolloin elämässäsi on tapahtunut muutenkin suuria muutoksia? Et ehkä olekaan tuntenut itseäsi niin varmaksi kuin ennen ja olet vain sattumalta liittänyt asian silmälaseihin, vaikka laseilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä asian kanssa.
ihmisten ajattelevan kuvaamallasi tavalla.
Miksi et hanki piilareita? Urheilussakin helpommat
Anteeksi suoruuteni, mutta: lopeta ruikutus ja hanki piilarit! Onko likinäkösi edes niin paha, ettet pärjäisi monissa tilanteissa ilman mitään "apuvälineitä"?
Riippumatta siitä, mistä ongelmasi oikeasti ja alunperin johtuu, et tule saamaan itsetuntoasi ja itsevarmuuttasi kuntoon ellet luovu silmälasien julkisesta käyttämisestä. Huono itsetunto taas ei koskaan edistä sosiaalisia suhteita.
Aika monet teistä ehdottivat piilareiden käyttöä. Noh, olenkin niitä kokeillut mutta ne ärsyttävät liikaa silmiäni enkä pysty niitä käyttämään. Laseihin on siis vaan totuttava =/.
"Onko silmälasien tulo elämääsi sattunut taitekohtaan, jolloin elämässäsi on tapahtunut muutenkin suuria muutoksia? Et ehkä olekaan tuntenut itseäsi niin varmaksi kuin ennen ja olet vain sattumalta liittänyt asian silmälaseihin, vaikka laseilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä asian kanssa."
Jaa-a, tuohon en osaa oikein vastata. Mitään suuria kriisejä minulle ei ole kyllä sattunut.
Ajattelin kyllä käyttää silmälaseja jatkossakin mutta jotenkin ihmetyttää joidenkin ihmisten asenne silmälasien käyttöön (esim. ketjun aloitusviesti). Mitä jos noin tapahtuu jatkossakin? En oikein tiedä miten puolustautua.
jätät ne ihmiset huomiotta niin kyllästyvät.
Älä suotta häpeä silmälaseja. Jokainen joutuu hankkimaan lasit jossain vaiheessa elämää. Nykyiset silmälasit ovat sitäpaitsi tyylikkäitä.