Oletko koskaan miettinyt sitä maljaa, johon sielusi on napanuoralla kiinnitetty?
Varmaan olet.
Mutta tuntuuko koskaan, että olet vierailija omassa kropassasi?
Silloin kun se ei teekään niinkuin sinä palavasti haluat, tai tekee, tahdosta piittaamatta?
Vaikkapa polvileikkauksen jälkeen, se polvi vaan ei taivu, vaikka kuinka voimakkaasti niin olet päättänyt.
Tai niinkuin meillä kypsässä iässä olevalla, muutoksia tulee, vaikkei haluaisikaan.
Kun iho ei olekaan niin sileä, enää.Tai painoa kertyy vaikka kuinka vastaan taistelisi?
Tuntuu kuin vartalo eläisi omaa elämäänsä sinusta piittaamatta.
Ja kuinka taas toisaalta, palkällä ajatuksella saat kaikki viisi kaunista sorma taipumaan.Pelkällä ajatuksella, hermosignaalit sinkoilevat kuin sekapäiset, tehden mahdottomasta mahdollisen.
Silmä mittaa etäisyyksiä ja syvyyksiä, kuin maailman paras tietokone ja kertoo sinulle, miten tulee toimia, juuri NYT! PAljonko nostat jalkaa, ettei se tökkää kynnykseen ja lihakset toteuttavat tarkasti annetun mittauksen.
Onhan kummallista?
Varmaan olet.
Mutta tuntuuko koskaan, että olet vierailija omassa kropassasi?
Silloin kun se ei teekään niinkuin sinä palavasti haluat, tai tekee, tahdosta piittaamatta?
Vaikkapa polvileikkauksen jälkeen, se polvi vaan ei taivu, vaikka kuinka voimakkaasti niin olet päättänyt.
Tai niinkuin meillä kypsässä iässä olevalla, muutoksia tulee, vaikkei haluaisikaan.
Kun iho ei olekaan niin sileä, enää.Tai painoa kertyy vaikka kuinka vastaan taistelisi?
Tuntuu kuin vartalo eläisi omaa elämäänsä sinusta piittaamatta.
Ja kuinka taas toisaalta, palkällä ajatuksella saat kaikki viisi kaunista sorma taipumaan.Pelkällä ajatuksella, hermosignaalit sinkoilevat kuin sekapäiset, tehden mahdottomasta mahdollisen.
Silmä mittaa etäisyyksiä ja syvyyksiä, kuin maailman paras tietokone ja kertoo sinulle, miten tulee toimia, juuri NYT! PAljonko nostat jalkaa, ettei se tökkää kynnykseen ja lihakset toteuttavat tarkasti annetun mittauksen.
Onhan kummallista?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mikähän mahtanee olla tuo tempperiherra? Jälleen uusi sana varastoon. Minulla ei oikein kroppa elä omaa elämäänsä, eikä painoakaan kerry näköjään. Pikemminkin tuo pääkoppa elelee kuin olisin kaulasta ylöspäin joku muu enkä minä.
Tottakait sitä vanhenee ja leukaperät rupee roikumaan, pitäisi muistaa hymyillä enemmän jospa ne siitä vielä nousisivat ?? Yksi jos toinenkin paikka roikkuu mutta se on luonnollista meillä äiti-ihmisillä. No ekä ei pitäisi ajatella kovin syvällisiä ajatuksia näin pienillä aivoilla (itseäni tarkoitan), mennä porskuttaa vain päivästä toiseen.
oli aikoinaan ritareita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta
Paisui vain liian varakkaaksi ja Filipin kassakirstu oli tyhjä.
Siispä päät putosi.
Vihjaisin tuolla temppelillä kehoon, sinun sielusi temppeliin ;))
olikin kirotusvihre siel otsikos...
ja minä sen tuhma orja. Meillä dialogit menee näin:
Keho: Oletko huomannut että tuotat mulle ihottumaa?
Minä: Joo, kai, kun pitää raapia koko ajan.
Keho: Korjaa tilanne.
Minä: Ostan kortisoonivoidetta.
---
Viikon päästä.
Keho: Oletko huomannut että että mulle ihottumaa?
Minä: Johan mä tein sille jotain!
Keho: Ei auttanut.
Minä: No mitä mä teen väärin?
Keho: En kerro.
Minä: Onko se hajusteista?
Keho: En kerro.
Minä: Entäs vitamiinin puutetta?
Keho: En kerro.
Tee sitten sellaisen kanssa jotain yhteistyötä?
Välillä kostan sille, valvon ja syön epäterveellisesti, ja saatan jopa juoda alkoholia. Heti alkaa kiukuttelu. Paino nousee, pumppu reistaa, väsyttää ja päätä särkee. Oikea despootti.
Tuli muuten noista kynnyksistä mieleen kuinka pitkäaikainen projekti tämä kehon fyysinen hallitseminen on. Kun tytär oli tarhassa, he passittivat meidät toimintaterapeutin luokse, koska tyttö kaatuili kaiken aikaa kun vauhti vähänkin nopeutui. Terapeutti kysyi onko hän koskaan vauvana heitellyt lusikoita lattiaan ruokailutilanteissa? Muistelin ettei ollut. Ja siinä kuulemma löytyi yksi syy kompurointiin. Se on vauvan ensimmäinen mittausjärjestelmä - lusikka menee alaspäin, ja noin pitkän aikaa kestää ennen kuin sanoo kops. Äiti kumartaa noooin, ja noin pitkän aikaa kestää ennen kuin se lusikka on taas mulla. Mitataanpas uudestaan, lusikka lattialle kops... jne.
Ja minä kun luulin että vauvakin vaan koetti pomottaa mua.
Onkohan mulla joku boss-kompleksi?
minä huomasin, ettei etäisyyksien hallinta ole itsestään selvä, kun ostin häkkichinchillan lemmikiksi.
Ei se ensin tajunnut, että se voi kulkea ylösalaisinsuunnassa.
Sit kun sen huomas, alko mahdoton pomppiminen ;)
Joo, jonkinlainen mittaussysteemi pitää olla olemassa, me vaan ei tajuta, mitä me tehdään.
Pitäis joskus olla halvaantunut ja lähteä siitä eteenpäin.
Huomaisko sitä miten monimutkaisia asioita tehdään huomaamattamme?
alkaa vissiin lahoamaan, kun välillä on toinen polvi kipeä ja kun se paranee, niin sitten tulee toinen kipeäksi.
Painoa ei kerry, kun taistelen painovoimaa vastaan, naamassa ne suurimmat ongelmat on ja ne näkyy kaikille. Polvet voi sentään piilottaa pöksynlahkeisiin.
sä olet siinä tilassa, että se kieltäytyy palvelemasta.
Tuntuisko joskus, että olis sittenkin pitänyt kuunnella oman kehonsa viestejä.
Mulla tulee joskus sellanen tunne, niinku olis laiminlyöny parhaan kaverinsa, eikä anteekspyynnöstä ole enää hyötyä...
vielä palvelee, kunhan niskoittelee välillä, mutta vielä olen ruotuun saanut.
Katotaan kumpi voittaa, en minä ole luovuttanut.
on voima yli materian.
On halvaantuneita jotka tahdonvoimalla, vie itsensä uudelleen kuntoon.
Mut se edellyttää, että on kroppa, joka voi kuntoutua.
Hiukan nuoremmille, pelkään pahoin.
Kovastihan sinäkin huolta pidät kunnostasi, olen ymmärtänyt?
vietän, omasta mielestäni, mutta kaikkeen ei sekään auta, olen huomannut.
Rappeutuu väkisin, jos ei muu niin silmät.
se onsitä, ikäjuttua.
Ei sille voi mitään, meil on edessä se elämän...huonompi puolisko.
Mut joskus, pitäsi varmaan ottaa ja hemmotella kroppaansa.
Ottaa aikaa ja kuunnella?
miu säikähti viimeyönä ihan hirveesti ja uni jäi kesken ja jäi tärkeä nimi saamatta muistiin, liekkö just temppeliherra. Kävelin nimittäin unessa lainehtivan järven rannalla ja känny surahteli, otin kännyn ja kas, miulle oli tullut tekstiviesti kahdessa osassa. Siinä miulle esitteli itsensä päälle viivkymppinen mies, joka halusi tutustua minuun. Hän oli ammatiltaan joko zonologi ja zoologi lisensiaattitasolla ja hän oli kuulemma tarkkaillut minua. Treffejä hän oli tekemässä miun kanssa ja oli kuulemma töissä tutkimusprojektissa paikallisen yliopiston tietryllä osa-alueella, liittyen luonnontieteisiin. Miu tietysti säikähti et kuka ja mikä ja miksi ja miten oli saanut miun uuven numeron tietoonsa ja miten hän tunsi miut ku ei miulla ollu aavistustakaan ja siihen heräsin ... harmitti niin vietävästi, et miks miun pittää unessa ruveta tollaisia analysoimaan, meni uni hukkaan :-(
hae lähestymiskielto oitis.
Tuollanen stalkkeri ei olis kiva ;)))
Aijjaa? Sä kans moitit ittees kesken unen, ettei tollai saa pilata hyvää unta ;)) minä myös ;)
Uni on veikee homma, sitäkin, voi hallita ;)))
Ihmettelivät kun sanoin että mun unissa on värit, kaikilla ei kuulema ole..?
unet on värillisiä, myös tuoksut ja maut ja äänet ovat oikeat. Joskus näen musta-harmaa-valkoisia unia jotka ovat kuin mykkää elokuvaa, mutta hillitysti: naisilla on päivänvarjot, pitkät hameet, lierihatut ja istuvat jakut joiden alla pitsihihaa ja kaulusta. miehillä pukua ja shakettia ja säärystimiä, kiiltonahkakenkiä ja korkeita lierihattuja kuin rooåe ankalla ikään. Hvosvankkurit ja jalkaisin kaduilla kulkeminen on yleistä ja kaupat ovat vanhanajan mukaan kauppoja joissa ollaan erikoistuttu tiettyyn tuotteeseen eli liha, leipomo, kangas, jne on erikseen ..
juokseminen, monelaisilla ajopeleillä ajaminen, kaikki on oman mielen/elämän hallintaa ;)
Mut on niillä fyysisiäkin yhteyksiä.
Jos oma kunto heikkenee, juoksen unessa, mutten pääse mihinkään...se on hyvä merkki, että nyt taas, kuntoa kohottamaan...
Mä en useinkaan uneksi ihmisistä, tai kyllä, sellaistakin yllättävistä, joita en ole muistanut aikoihin.
Mut yleensä mun unet on MIELENKIINTOISIA.
Aivan kuin pitäis istua ja odottaa, mitä tapahtuu.
Toisekseen mä uneksin kertakaikkisen mielenkiintoisia taloja, joissa seikkailen ;)))
Tai huikaisevia maisemia, joihin jotenkin päädyn...
Kaikella on suuri yhteys, päivän tapahtumiin, niihin pohjavirtoihin siellä...
kun olin menossa yhteiskouluun syksyllä ja edeltävänä kesänä aloin nähdä painajaisia siitä että kello on paljon ja miun on pakko juosta linja-autoon että kerkeän siihen, sillä se kulkee vain kerran aamussa suuntaansa kauas kirkonkylälle. Yhessä unessa sitten muistin ettei unessa juoksemalla koskaan pääse eteenpäin, joten pysähdyin ja sitten otin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän askeleen, toisen ja kolmannenkin ja yhtäkkiä liikkuminen sujui ihan miten vain, jopa juosten :-)
sitä elämänhallintaa kans.
Olet keksinyt keinon jos toisenkin, viedä itseäs eteenpäin...
Mut noi koulut ja kokeet ja vanha syyllisyys...se on vaan niitä lapsuuden muistumia, joista ei pääse eroon.
Tiesitkös että monet ihmiset, juo yrttejä, jotta saisivat elävämmät unet.On olemassa ihan sitä varten tiettyjä kuivattuja seoksia.
Meikäläisellä kuulema on jo niin elävät, ettei piristeet enää auta lainkaan ;)
taas juo yrttejä etteivät näkisi unia, kärpässienillä kait pääsee näkemään jatkuvasti vaikka minkälaista vääristymää vaan siinä on kriittiset elimet vaarassa ja kauhuntasapainoa ei kait saa takaisin helposti
on myrkky.
Shaamanit ties aikoinaan...perinteenä, kuinka paljon voi käyttää, oksentelivat silti, mutta kyllä, hallusinoivat.
On olemassa kevyempiä yrttejä, jotka ei aiheuta hallusinaatioita, ne vain vahvistavat unien sanomaa.
Pitäis varmaan joskus kokeilla.
Vaikka, kuten sanoin, en ole ihan varma tarvitsenko enää enempää ;)
Mut unien maailma on mielenkiintoisempi, kuin tämä jota eletään.
Vaikkei sekään huono ole.
Ajattele, kun aina vaan löytää uusia ovia.. ;)))
on unissa senverran jo irti maasta, ihan ulkoavaduudessa, ettei mitään kärpässieniä kannata nauttia
kärpässienistä saa syötävää ryöppäämällä. Madonlakit taas on semmoisia sieniä joilla on huumaava vaikutus.
on melkos mielenkiintonen paikka, sekin.
Suosittelen avartavaa kokemusta muillekin ;)
syö vain herkkusieniä ja kanttarelleja ja joskus lampaankääpää ja pienet karvalaukutkin on ok, mutta ei muut sienet paitsi kun ostan jonkun sekasienisalaatin joka on summamutikkaa ja maut ei erotu :-) ... eläissäni en ole löytänyt madotonta tattia ja kärpässienistä kertoo jotkut suomalaiset velmukirjailijat teoksissaan
sanoo unien maailmaa sielun keittiöksi tai ruokakomeroksi - en muista kumpsin :-) ja kuka
on herkkutatti.
Ne on vanhaks asti, puhtaita ;)
näin monta vuotta on jo elettynä ilman kohtaamista ... joku toinen on sitten saanu miunkin apajat
on ravinteikkailla mailla tavattu madonlakkeihin kuuluva myrkyllinen sieni. Sieni ei fyysisesti vahingoita ihmiskehoa, vaan se sisältää laittomaksi päihteeksi luokiteltua psilosybiiniä, jota voidaan käyttää huumeena
lääkkeillä on unen näköä lisäävä ominaisuus.
hmm...en nää tiääjä oulukisi :)
Mut kupasitä ajattelee actiossa, eli puuttuu actoiata, mut liikaa yksin seurustelee itsensä kanssa tai sitsen activian kanssa..vaikka se auttaakin mainoksessa :))
No perskules, on vierailiota ropassani, mut eine nyt herrottele .)
singaali puhemiineeni, textari tai joku, ni saan se sun puh tallennettua, ok ku en oo onnistunu vieläkään.
Mä vain, jolla oli musta auto ja kultainen koru ja sulla Belgialainen talissa silloin, ok.
tulossa.
mitä nä oikein touhaat ;))) Pane se puhelin laturiin ;))
Se matala naurus, sitä on hyvä muistella nukahtaessaan ;)
Hyvää yötä ....murisija ;)))
Härnään sua huomenna ;)
kai siinä aa..autossa on pyörivät pyörät ja hyvä kuski ;)))
hieno ilmaus:
".. vierailija omassa kropassasi?" - ja niinhän se loppujen lopuksi on..
Pohdin tässä vain tuota yhtä lausetta....kroppa on ihan jotain muuta kuin mie..:) *huoks..en ymmärrä*
kuinka monesti ihminen ...oikeasti, pohtii sitä mitä on.
Sitä vain ottaa kaiken, niinkuin se kuuluis asiaan.
Ne joilla on ollut kovia kokemuksia, muistaa olla kiitollisempia jokaisesta päivästä ja hetkestä, terveyden.. ;)