En saa kavereita, tyttöystävää yms elämääni koska olen niin ujo. En uskalla jutella edes puolitutuille enkä pahemmin osaa olla ihmisten kanssa. Pelkään suoraan sanoen ihmisiä.
Jos saan tilaisuuden jutella ihastukselleni niin saatan vain sanoa kaiken pakollisen ja jättää sen siihen. Ja tätä tyttöä ahdistaa ja harmittaa hyvin vaivautuneen oloinen asenteeni ja vähä sanaisuus eli viestitän tälle käytännössä, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Minulla on ollut joskus muutama kaveri, mutta en osaa ottaa heihin yhteyttä enää. Hekin ovat hieman samanlaisia kuin minä eikä heitäkään kiinnosta pahemmin seurani.
Jännitän myös esiintymistä niin paljon, että esitykseni menevät aina ihan pieleen, koska haluan hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi unohdan tärkeitä asioita ja koko paskasta tulee hyvin vajaa. En uskalla tehdä pari töitä esim enkun tunnilla, koska pelkään ottaa kontaktia vierustoveriin tai mennä 3 osapuoleksi jonnekkin. Opettaja antaa haukut minulle siitä, että olen vain niin viitsimätön ja muut katsovat oudoksuen, että "mikä meissä on niin vikana?" josta seuraa tietenkin tulkinta, että olen ylimielinen ja alkavat kiusamaan.
Haukkukaa vapaasti! Mielestäni olen ne ansainnut, koska ei tälläistä luuseria saisi edes syntyä. Kuitenkin kärsimykseni tämän takia on älyttömän kovaa eikä kukaan osaa auttaa minua.
Jos saan tilaisuuden jutella ihastukselleni niin saatan vain sanoa kaiken pakollisen ja jättää sen siihen. Ja tätä tyttöä ahdistaa ja harmittaa hyvin vaivautuneen oloinen asenteeni ja vähä sanaisuus eli viestitän tälle käytännössä, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Minulla on ollut joskus muutama kaveri, mutta en osaa ottaa heihin yhteyttä enää. Hekin ovat hieman samanlaisia kuin minä eikä heitäkään kiinnosta pahemmin seurani.
Jännitän myös esiintymistä niin paljon, että esitykseni menevät aina ihan pieleen, koska haluan hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi unohdan tärkeitä asioita ja koko paskasta tulee hyvin vajaa. En uskalla tehdä pari töitä esim enkun tunnilla, koska pelkään ottaa kontaktia vierustoveriin tai mennä 3 osapuoleksi jonnekkin. Opettaja antaa haukut minulle siitä, että olen vain niin viitsimätön ja muut katsovat oudoksuen, että "mikä meissä on niin vikana?" josta seuraa tietenkin tulkinta, että olen ylimielinen ja alkavat kiusamaan.
Haukkukaa vapaasti! Mielestäni olen ne ansainnut, koska ei tälläistä luuseria saisi edes syntyä. Kuitenkin kärsimykseni tämän takia on älyttömän kovaa eikä kukaan osaa auttaa minua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käy juttelemassa ongelmasta kouluterveydenhoitajan, -lääkärin, -psykiatrin, tai -psykologin kanssa, jos sellainen koulustasi löytyy. Voivat suositella terapiaa tai pahimpiin tilanteisiin (esim. esiintymiset) rauhoittavaia lääkkeitä ( beetasalpaajaa jos myös esim. vapina häiritsee). Minulla oli yläasteikäisena elämä yhtä paskaa ellei paskempaa. Yritin yläasteella saada apua terkkarilta, mutta hän ei ymmärtänyt kuinka vaikeaa minulla oli, eikä osannut tarjota apua. Lukiossa selitin taas ongelmaani itkien terkkarille, joka neuvoi minut nuorisopsykiatrian polille ilmaiseen terapiaan. Helpotti kun sai puhua jonkun kanssa ja lääkehoito auttoi myös. Lukion jälkeen kävin vielä 2 vuotta psykoterapiaa ja vielä 2 vuotta lisää terapiaa yliopiston terveyspalveluissa. Minulla tosin oli muitakin ongelmia sosiaalisten tilanteiden pelon lisäksi, mikä helpotti terapiaan pääsyä. Nyt itsetunto alkaa olla kohillaan ja elämä parempaa, tie tähän oli pitkä ja kivinen, mutta kannatti! Älä luovuta, vaadi apua! Suosittelen myös tutustumista aiheen kirjallisuuteen, esim. Juhani Mattila: Ujoudesta, yksinäisyydestä.