Netissä leviää tavaranvähennysliike, jonka alkuunpanija on amerikkalainen kirjailija ja online markkinoinnin asiantuntija Dave Bruno.
Hän kannustaa ihmsiä karsimaan tavaransa enintään sataan.
Tässä kolme teesiä: karsi tavaroitasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja mieti
elämäsi tärkeysjärjestys uudelleen, kumpi tulee ensin, elämä vai materia.
Haaste koskee vain henkilökohtaista omaisuutta, ei perheen yhteisiä tavaroita.
Tietyt tavararyhmät, kuten alusvaatteet, kirjat ja levyt voi laskea yhdeksi tavaraksi.
Itse en ole vielä asiaan perehtynyt, mutta kun on sopivasti aikaa, aion kokeilla listausta, pääsenkö alle sataan tavaraan, joilla voisin tulla toimeen.
Jääkö jäljelle vain se, mitä ilman ei voi tulla toimeen tai joka on muuten tärkeä.
Haluatko lähteä haasteeseen mukaan ja testata omaa tavaroiden karsimistaitoasi?
Mitkä olisivat ehdottomasti säilytettäviä ja mistä luopuisit, ehkä katkerin mielin?
Vaatteet olisivat ehkä helpoin luovutuskohde, mutta entä muu, voitko suosiolla luopua vaikkapa
piuhakasoista. Voitko olla varma ettei niillä vielä joskus ole käyttöä.
Hän kannustaa ihmsiä karsimaan tavaransa enintään sataan.
Tässä kolme teesiä: karsi tavaroitasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja mieti
elämäsi tärkeysjärjestys uudelleen, kumpi tulee ensin, elämä vai materia.
Haaste koskee vain henkilökohtaista omaisuutta, ei perheen yhteisiä tavaroita.
Tietyt tavararyhmät, kuten alusvaatteet, kirjat ja levyt voi laskea yhdeksi tavaraksi.
Itse en ole vielä asiaan perehtynyt, mutta kun on sopivasti aikaa, aion kokeilla listausta, pääsenkö alle sataan tavaraan, joilla voisin tulla toimeen.
Jääkö jäljelle vain se, mitä ilman ei voi tulla toimeen tai joka on muuten tärkeä.
Haluatko lähteä haasteeseen mukaan ja testata omaa tavaroiden karsimistaitoasi?
Mitkä olisivat ehdottomasti säilytettäviä ja mistä luopuisit, ehkä katkerin mielin?
Vaatteet olisivat ehkä helpoin luovutuskohde, mutta entä muu, voitko suosiolla luopua vaikkapa
piuhakasoista. Voitko olla varma ettei niillä vielä joskus ole käyttöä.
Vastaukset 80
Vanhimmat
on varmasti alle sata tavaraa, koska olen karsinut ankaralla kädellä ja toisaalta en ole listannut niitä, mitä haluan ympärilleni ja kehvelit sentään, niitä on varmasti ainakin viisisataa. Miu on päättänyt alkaa keräämään flanellipaitoja ;-)
on asiat sitten aika hyvin, jos olet jo saanut karsittua noin vähiin tavarasi.
Minusta tuntuu, että mulla jo pelkkiä t-paitoja on useampi kymmenen kappaletta.
Ajattelepa kun jollakin ihmisellä voi olla kenkiä sata paria, muut kamppeet siihen päälle.
Henkilökohtaisesti tärkeimpiä luulisin, että omissa on puhelin, reppu ja rahapussi :)
Niillä pärjää pitkälle, kun vaatteet on päällä.
Flanellipaidat on aika hauska keräilykohde, pidätkö kaapissa vai laitatko vitriiniin näytille. ;)
Villasukat ja vaatteet voi sanoo et lakin kun vetää päähänsä ja nousee pouuhun vähän jää maahan.
Äkkiä ajatellen luulisin mahtuvani porukkaan jos tallin miljoona laatikoita ei lasketa.
Mut nehän ei oo käytössä vaan pysyvästi läjitetty.
niitä miljoonaa laatikkoa tietenkään lasketa mukaan, eikös ne ole antiikkia.
Onko keinu sun henkilökohtainen tavara, ei siis perheen käytössä :)
Tuli se muuten kotiin ja meidänkin sukat ja kengät on kuivumassa ;)))
miu luokitteli tossa esim ruuansyönnin apuvälineet (kahvelit, veihtet ja lusikat jne) yheks :-) ja pikkasen muitakin, mutta rautanaulojakaan miul ei oo ku yks pitkä ja sit muutama pikkunaula jne
yrittää tunkee siihen mä karkotan sen tuijottamalla,keinu on 30v lahja mulle,ei siin muut tykkää istua.
välillä istua tai istutte sylikkäin, ei saa olla noin omastaan kiinni pitävä. :)
Meillä ei ole keinua sisällä, kun poika kiitäisi sillä huoneen päästä päähän, eihän se pysyisi paikoillaan.
Menisi vielä puolipaneelit rikki ja siitähän metakka nousisi.
sitä mieltä, että ihmisillä on astioita aivan liikaa, eihän niitä voi yhtä aikaa käyttää kuitenkaan.
Sama vaatteiden kanssa, suurin osa lojuu kaapissa ihan tyhjän panttina.
Nauloja meillä riittää, muttereista ja muista nippeleistä puhumattakaan ja silti aina sitä yhtä puuttuu mitä juuri tarvittaisiin.
joskus miettii et ostanko vai enkö osta ja jos niin miksi tai miksi en sellaisen porakoneen joka iskee ja jyrisee ja surisee ja on pinkki, vaan tarviiko sitä muulloin kuin muutossa kun tautuu kasata ja sitten koota ..
voihan niitä lainatakin jos harvoin tarvitsee.
ja jos käyttäjä ja omistaja on viel sitä kaliberia, et ei hää anna kenenkään muun sitä lainata ihan ittenään vaan hän kyl hoitaa homman, ettei mee kone rikki jos miu ei ossaa täristellä oikeissa kulmissa, oikeilla terillä ja tutisematta
koskaan saa millään tärisevällä koneella kokeita tehdä, rikki se menee kuitenkin.
Vaikka ihan varmasti osaisin, kun vaan saisin yrittää. Ja kyllä mie kerran salaa porakonetta hurautin,
ei ehtinyt tikapuilta alas tarpeeksi nopeasti pelastamaan vekotinta. ;))
Ähäkutti.
taas säälii sitä seinää kun joskus tuntuu, et seinän pitäis saaha olla seinä eikä koloja ja tappeja ja nauloja ja tulppia ja koukkuja ja hyllyjä täynnä
säästetään seiniä, mieheni ei halua koloja eikä nauloja seiniin ja kun minulla olisi niiiiiin nättejä tauluja.
Eräskin Lapin ruskaa kuvaava oikein viehättävä teos, ei saa laittaa seinälle, kun tulee reikä seinään ;(
Kunhan mie löydän sen porakoneen..... :))
olla seinät paksua, pyöreetä seinähirttä niin silloin niihin vois tehä erilaisia puutappeja ja oksanhaarukoita sun muita söpöisiä ratkaisuja kannattimiki :-)
meillä onkin, mutta kun ne on piilossa noiden päällysteiden alla.
Kaivaisinko esiin, joku voisi hiukan hermostua, kun saapuu kotiin ;))
Edes pienen osan, että taulun saa laitettua.
naurattaa, miun pittää kohta kiivetä lauteille ja siinä vieressä on kasa kuumia kiviä ja tiiä vaikka tiphan jos saunatonttu suuttuu ku miu hihittelee
olet jo siellä lauteilla, minäkin hoitelin suihkutusjuttuja.
Toivottavasti et tipahda ja jos tipahdit, niin saunatonttu pelasti sinut.
Naurakaa yhdessä, mie menen etsimään kirvestä ja sahaa, töihin täss on ruvettava.
mukava löylytellä kja kävellä pihan yli illan viileydessä, lupasivat jo jonnekin räntäsateita joten .. huoh
En ole lainkaan keräilijä luonne ja heitän surutta pois kaikki mitä en tarvitse,joskus heitä jopa tarpeellisiakin tavaroita.Kerran olin syys-hurmiossa viemässä kesä kamaa varastoon ja samalla tietenkin lajittelin roskiin ja kierrätykseen lähtevän tavaran.
Karmea totuus paljastui keväällä,kun olin heittänyt roskiin vahigossa ylimääräisen säkin...Hupsista,siinä meni rullaluistimet kaikkiene suojineen,myös sandaalit,ynnäs muuta...Naureskelin vaan sanoen että olikin aika hankkia uudet,sillä luistimetkin oli jo kesän vanhat:)
Eikä ole kovinkaan kauaa kun luovuin toisesta autosta,kun kyllä sitä yhdelläkin pärjää..Oikeastaan on sellainen tunne etten tarvi mitään lisää,vaan kaikki on jo,ne vähät riittävät.Tietenkään en ole lukua pitänyt mutta epäilen tavaroita olevan alle sata,jos ei ihan pienen pieniä hilppeitä lasketa.
Auto taitaa olla ainoa mistä en koskaan luovu,no ehkä mökki,tai vielä vene ja sukat,napit,kengät,neulat,piikkimatto,naulat,seulat,PUHELIN,tietokone,voi hitsi,tämä on loputonta kun alkaa kelaamaan:)))
ja huomaa, että kyllä niitä tavaroita kertyy, kun alkaa miettimään mitä omistaa.
En itse keräile mitään, muistot pysyy päässä, niin kauan kuin pysyvät ja sen jälkeen niilä ei olekaan käyttöä.
En kyllä usko, että alle sataan jää sunkaan tavarat, laskepas huvin vuoksi ;)
Jatkuvaa karsintaa harrastan, ja kuinka ollakaan kohta olen jo ostanut jotain turhaa tilalle.
Se on ihan huomaamaton juttu, tavarat toisinaan ihan pomppaa laukkuuni, enhän minä niitä ota.
Varsinkin jos on kyse kirjoista tai musiikista.
Muulla ei liene niin väliä.
voi pompata laukkuun tosi yllättäen, sen olen itsekin huomannut.
Nyt ei tytär löytänyt Stockmannin hulluilta päiviltä sitä yhtä kirjaa jonka haluan, olisi ollut hyvässä
tarjouksessa. Muuten harkitsen ostamista hyvin tarkkaan, jo näönkin vuoksi.
Mietin E-kirjaa, siihen voisi ladata jopa tuhansia kirjoja ja aina kulkisivat mukana jos reissuun lähtisi.
Pitää ensin ottaa hinnoista selvää.
Sovitaan ettei kirjoja ja musiikkia tarvitse karsia, mutta eihän niistä tulekaan kuin kaksi tavaraa, vaikka
hyllyt olisivat täynnä kirjoja ja levyjä.
Nyt onneksi ei ole sitä verkko komeroa, niinkun siellä edellisessä asunnossa.
Kaikki kun on tässä niin helpommin pysyy jonkilaisessa järjestyksessä siitä mitä omistaa.
Toisaalta omistan kyllä erittäin paljon, se kaikki kulkee mun mukana päässäni.
Muistot, niinkuin tuolla jossain jo mainitsit. Mutta myös mielikuvitus on sellainen omistus että siitä en haluaisi luopua koskaan....vaan eihän sitä tiedä, jonin päivänä voi olla ettei sitäkään enää ole.
on hyvä, kunhan se ei hallitse liikaa ja sekoita todellisuutta, mulle käy joskus niin.
Sitten setvimistä riittää ;))
Meillähän on joka paikka täynnä tavaraa, mutta ne eivät ole minun vaan talon, eivät kuulu listaani.
Pois joutaisi iso osa, kun vaan joku viitsisi läpi käydä, en mie kuitenkaan.
Muistot haluaisin säilyttää vaikka jotkut niistä sattuvatkin tosi kovasti.
Mutta ne ovat sitä elettyä elämää eikä niitä poiskaan voisi antaa, siinähän menisi se elämäkin siltä osin.
Ja mitä olisi ollut tilalla, sitä ei kannata miettiä.
pääsisit sataan lamppuun talossasi ;)
Laskehan huviksesi kuinka monta lamppua sulla on, yllätyt ;)
voisivat olla yksi tavara, menen laskemaan ne lamput, odota hetki.
**********
Tulin takaisin, 12 kattolamppua ja osa niistä plafondeja, joten pelkkien polttimien lukumäärä nousee
useampaan kymmeneen, jestas sentään. Ja nämä vain talossa, ulkorakennuksissa on lisää, pihavalot myös.
Sitten pöytä- ja jalkalamput lisäksi, huh, niitäkin on muutama, en sano monta ;))
muuan työkaveri kehoitti joskus aikanaan laskemaan lamput ja tuumasi että normaalissa omakotitalossa, niitä on...paljon!
Jotta josko...
henkilökohtaisia tavaroita vaan talon yhteisiä, ei niitä oteta mukaan.
Ei kun uudestaan sataa tavaraa etsimään.
Kenkiä minulla on aika vähän, se edes on hyvä puoli, mutta nyt tekisi mieleni ostaa sellaiset
pitkävartiset saapikkaat. Pitänee korvikkeeksi luopua joistakin vanhoista kengistä.
onhan varaosat, huoltotarvikkeet... yks tavara?
ilman muuta ne ovat vain yksi tavara.
mites sitte...koko huusholli?
Lasketaankos täs ny henkilökohtaset vaan?
Mut miten kun on kaikki mun?
viisainta että hankit heti miehen ja pari tenavaa, muuten sulle käy kehnosti.
Ymmärtääkseni kyse on vain ihan henkilökohtaisista tavaroista, ei huonekaluista, astioista ja muista niihin
verrattavista.
Mutta jollakin naisella saattaa olla meikkilaukussaan ja kampauspöydällään se sata tavaraa.
Onneksi ei minulla, missähän mun ainoo kampa mahtaa olla ;(
miten sä meinaat, että ne niin vähillä pärjää?
kuitenkin sellainen kiva BabyBliss vai mikä se vekotin on?
Mulla on vaan kampa, ei edes fööniä.
ku just viime lauantain annoin pelipojil yhden mustan kauhan ottimeks...
Niin,annoin,luovuin itse aikanaan saadusta ylimääräsestä esineestä.
Toiset tartti,mää en.Siitäkös haloo nousi; EI NY TOTA PARAST KAUHAA jnejne jne.PKLE.
Häpesin silmät päästäni pihiyttä taas kerran.
Näin pienestä se Pyhä viha sit roihahti....
Lauhtui sit illan myötä kynttilöitte loimutes.Miumau.
hän oli tarkka yhdestä kauhasta.
Mun mies on myös vähän pihi eikä raaskisi luopua mistään tavarasta, katsos jos joskus tulee sillekin käyttöä.
Hyvä että miehesi lauhtui, kynttilät tuntuu olevan tehokkaita.
:))
Se olim mää,joka suuttu taiks siis oli ihan Pyhää vihaa täynnä :)
Ajettele,emmää viittiny tarkempaa selon tekoo tehdä,mut
ne pelipojat tuli Vantaalt.Kauhaa oltais joko odoteltu tunti,taiks
postitettu siält takasin.MUR,no,annan olla jo,kjäh.
Mut OOOoooih,om mul ihana miäs,meil on seinät täynnä tauluja ja
kaik on hänen naputtamii.
No hyvä kun selvisi, että se olitkin sinä, sittenhän me ollaan samanlaisia, vähän
väliä höyry nousee ;))
Kyllä minäkin vielä jonkun talun seinälle saan, ihan varmasti joku naputtaa naulan paikoilleen.
läheskään sataa tavaraa. Hyvä kun tästä yhdestäkin jaksan huolehtia.:-XD
sehän painaakin sen 100 kiloa ;)))
100 enkeliä ja niist en luovu ^^j^^
vain 75, joten miten siitä 100 saadaan? :-D
tuo lihota sitä? Pyhä yksinkertaisuus. Miehet tarvitsevat ihan kaikkeen järkiperäistä opastusta. Ajattelisivat joskus aivoillaan ihan itse. Arvoisa Pj:ta on hyvä ja keskittyy nyt olennaiseen. Ja jättää kaikki turhat asiat sivuun siksi aikaa.
tsau:Sihteeri
sillä sovitaan, että ovat yksi tavara :)
on jo kerran käsitelty, koitas nyt muistella. ;)
näin kuvan, ja ajattelin että poika-poloinen :)))
Mutta mä pääsen helposti kuuteen tavaraan!
1. vaatteet
2. tietotekniikka
3. keittiövälineet
4. huonekalut
5. muistoesineet
6. krääsät
No ei vais. Hyvää tuo tekisi. Kun 5 vuotta sitten muutin tänne putkilandiaan, oli niin mukava kun verkkokomerokina ammotti tyhjyyttään. Ei ollut kuin talvirenkaat siellä. Sitten äiti muutti omakotitalosta pienempään, ja heti perään isä muutti pois meidän synnyinkodista. Eihän noita kaikkia tavaroita voinut päästää roskalavalle! Ainakin täytyy saada muutama vuosi nuuhkia niitä ennen kuin päästään ne kiertämään.
osaat rationalisoida tavaramääriä.
Se poika oli todellakin vähän surkean näköinen jäljelle jääneiden tavaroidensa keskellä.
Näytti melko pieniltä hänen varusteensa.
Mitään tärkeää ei kannata heivata, ennen kuin on ihan varma ettei sitä enää halua säilyttää.
Katselee vaikka muutaman vuoden ja päättää sitten mitä niille tekee.
Meillä kun on tilaa, niin tänne tuntuu kertyvän kaikenlaista, sisarusten jäljiltä huonekaluja tyyliin "eihän sitä kannata pois heittää, säilytetään jos joku joskus tarvitsee." Harvoin tarvitsee ja taas on ongelma miten pääsis eroon vanhoista tuoleista ja sohvista.
Sitähän sitä just pelkää, että heivaa vahingossa jotain korvaamatonta. Martoilla on sellainen ohje, että jos jotain tulee, jotain pitää myös lähteä. Silleen ei kertyisi kylläkään mitään liikaa, mutta kun rakentaa kodin, missä vaiheessa voi sanoa että projekti on valmis? :))
Tuo on niin tyypillistä - täällä on tilaa, ja sitten huomaakin että täällä OLI tilaa. Mutta onneksi on huutonetti, sinne vaan :)
Kun siskon lapset oli niin isot että muutto kotoa häämötti, aloin säästämään kaikenlaista, koska uudessa kodissa saattaisivat tarvita. Nyt vois alkaa jo kerätä omille muksuille. Paljonkohan sitä sais kasaan n. 6 vuodessa :P Ja sitten ne ei tietty kelpuuttais mummelin tavarat ;))
Pian julkisuudenhenkilöt, ja ne jotka yrittävät päästä julkisuuteen, esittelevät sataa hienointa esinettään. Ja naistenlehdet myy hyvin.
Osa kansanedustajiksi pyrkiviä palaa ajassa taaksepäin, ja esittelee, miten sadalla alkeellisella esineellä tulee toimeen.
En varmasti lähde mukaan tuohon haasteeseen.
Jokainen on , mitä on. Ja minä olen tyytyväinen, vaikka tavaroita on varmaan paljonkin yli sata.
En lähde muiden yllytyksestä karsimaan mitään, Ja tulen ostamaan tulevaisuudessa, mitä tarvitsen, ja saatan ostaa, vaikken niin tarvitsisikaan.
Ja mitä tuo materia liittyy elämän tärkeysjärjestykseen, ihan pöljä rinnastus, elämä/materia, pyh.
ole omalla kannalllasi ja pidä tavarasi, vaikka tuhansia, ei ole pakko jos ei tahdo.
Hienoimpia esineitä ei kannata siihen sataan ottaa, jää kaikki arkipäivän tavarat syrjään.
Onneksi minulla ei hienoja olekaan, muutama Iittalan kynttilänjalka ja Marimekon skooleja pari kappaletta.
Eiköhän tärkeintä olekin se, että on tyytyväinen, oli tavaroita paljon tai vähän. Mutta jos tuntee ahdistusta siitä, että omistaa liikaa ja vieläpä rojua lojuu nurkissa, silloin voisi harkita karsimista.
Kyllä jokaiselta jotain poiskin joutaa, kun vähän miettii asiaa.
Ei ollut mun keksintö tuo elämän tärkeysjärjestys vastaan materia, lehdessä luki niin.
Ettei ollut Sinun keksintö, ja vastauskin oli tarkoitettu enemmän muualle.
Muistan vaan hyvin, silloin kun aloin muistamaan, silloin ei ollut paljon tavaroita.
Isälle oli lenkuttava veivari, puuvartinen vasara, hohtimet, pistosaha(tallessa, voi olla veivarikin) ja temmi. Eipä sitten työkaluja muuta tainnut ollakkaan. Polkupyörä, myöhemmin mopo, jolla kulki töissä.
Äidin tavaroista en muista kun hellalla kuumennettavan silitysraudan(sekin tallessa), saattoi niitä olla muitakin, pojat ei vain siihen aikaan naisten asioihin nokkaansa työntäneet.
No silloin oli se elämän tärkeysjärjestys saada sitä materiaa, että elämä olisi helpompaa.
Minä ymmärrän, jos tavaraa on niin paljon, että se hankaloittaa elämää, silloin kannattaa miettiä vähentämistä.
Jess! Piuhakasaa, kaukosäätimiä ja latureita annetaan niitä arvostavaan, hyvään kotiin.
minen huoli, kysy muilta. ;)
Mulla olisi muutama vanha puhelin, kelpaisko kellekään.
Puhe elin, elimet. Hmm, kohtuudella kelpaisi.
niin neuvotellaan ;)
kuulostaa paljolta, - onkohan miulla niin paljoa, - pittääpä joskus ihan huvikseen (eläkkeellä sitten) katsoa pitääkö luulemiseni paikkaansa. Sata - sehän on hirmuinen röykkiö tavaraa :))
kunhan olet laskenut ne röykkiöt ja onko yli sata, epäilen että on.
:)
Mulla on aarteitakin jo heti paljon: 6 kaunista käsihöylää, joista osa visakoivuisia, 2 alkuperäispakkauksessa olevaa isän vanhaa pumppumeisseliä, kissan käytössä oleva 50 vuotta vanha nukensänky, isän tekemiä huonekaluja parikymmentä kappaletta, laatikollinen oikaistuja purkunauloja 1950 luvulta, isoisän pulkka(menneiden aikojen kellokortti), puupiikkinen heinäharva, mokkakengät 1940-luvulta, naapurin mummolta 1960-luvulla saatu puinen jänisaiheinen suolasirotin, kymmenittäin äitini tekemiä ja kirpputoreilta pelastamiani kirjontatöitä... Mummon 100 vuotta vanhat tuolit vein jo kirppikselle.
Sitten on vielä tavarat, joita tarvitsen harrastuksiini: Värikynäni, väriliituni, akryliivärit, öljyvärit, vesivärit, tarkistussahani, porakoneet, hiomakoneet, käsijyrsinkone, uusia ja tosi vanhoja käsityökaluja, höyläpekki, viilapenkki, smirgeli, ompelukoneet, kangaspuut, saumuri (toisen saumurini annoin jo ystävälleni)... En kyllä viitsis heittää vanhoja pyyhkeitäkään roskiin, koska niistä olis tarkoitus leikata matonkuteita. Mulla on myös muuta kierrätysmateriaalia, joille löytyy aina joskus käyttöä, esim. laatikollinen koivun kääpiä, kauniita juuria ja vanhoista huonekaluista purettua oikohöylättyä puutavaraa.
Tarvitsen tietenkin aarteiden ja harrastusvälineidenkin lisäksi jotain, esim kumisaappaita, kenkiä, pipoja, takkeja, sukkia, veitsiä ja juomalaseja... 100 tulee tosi nopeasti täyteen, enkä mä halua luopua mun harrastusvälineistä. Mä hukkaisin oman kädentaitoihin perustuvan identiteettini. Mun elämäni köyhtyis henkisesti, jos mun pitäis kokea syyllisyyttä harrastuksiini liittyvistä tavaroista. Jos mä hävittäisin mun aarteeni, niin hävittäisin omia juuriani, ja paljon kauneutta ympäriltäni. Toki itseään voi toteuttaa ilma-askartelijana, ilmapuuseppänä ja ilmaonpelijana, mutten usko sen tuottavan samaa tyydytystä kuin materiaalien kanssa touhuaminen.
Silloin kun asuin kerrostaloissa ja muutin keskimäärin kerran vuodessa useiden vuosien ajan, mun tavaramääräni mahtui yhteen pakuun. En mä lähde mukaan tohon liikkeeseen, vaikka se on ihan varteen otettava idea. Ehkä joskus 20-30 vuoden päästä, jos mulla ei ole enää intoa harrastaa.
Tietenkin, jos tavaroita ryhmittelee kierrätysmateriaalit, käsityötarvikkkeet, taidetarvikkeet ja verstasvarusteet statuksien alle, niin suuri määrä tavaroita kutistuu muutamaksi.
olet niin valloittavan monisanainen.
Ei tuosta voi mitään poiskaan jättää, pidä kaikki. Vaikka eivät kai ne nuo ihan kaikki ole ns. henkilökohtaisia tavaroita, esim. heinäharava. Onhan meilläkin monta heinäharavaa, mutta en laske niitä henk.koht. tavaraksi, sinä ehkä lasket.
Se on isoisäni vanha kokopuinen käsin veistetty heinäharava. Mä olen luvannut sen isoisäni entistä taloa remontoivalle naiselle verannan verhotangoksi sitten, kun hän saa sen kuntoon. Olen luvannut hänelle muitakin vanhoja esineitä sitten, kun tulee sisustamisen aika. En minä kulttuurihistoriaa ainakaan saunan lämmitykseen käytä.
Ja kaikki muutkin luettelemani tavarat ovat henkilökohtaisia. Esimerkiksi minun työkalujani ei saa kukaan käyttää, ellei pyydä minulta lupaa.
pidä pakkisi ja haravasi henkilökohtaisina, ei se minua haittaa.
Enhän minäkään saa porakonetta käyttää, vähän vaan salaa hurauttaa.
Haluaisin tuoda olkkariin vanhan rukin, mutta epäröin miten sitä kohdeltaisiin, kun siinä on pyöriviä osia.
Joku ei ehkä malttaisi mieltään, tykkää pyörittämisestä. ;)
Se kaipaisi entisöimistä, haluatko tutkia tilanteen ja antaa neuvoja, haluat, kiva juttu. :)
En mä ole entisöinnissä asiantuntija, pelkkä kotitarvepuuhailija. Voin toki katsoa rukkia ja esiintyä asiantuntijana.
käsittänyt väärin, kun luulin että sinä olet erittäin taitava entisöinnissä.
Esim. se komea kirjoituspöytä, aika hyvin entisöity kotitarvepuuhastelijalta.
Jeps, katsotaan rukkia ja jotain muutakin, vanhasta lipastosta meillä oli joskus puhettakin.
Eikä niitä raaski pois antaa vaikka olisivat vähän huonommassakin kunnossa.
Ei kannata kuvitella olevansa valmis ja riittävän hyvä, koska sellainen lopettaa tarpeen kehittyä.
Joidenkin mielestä vanhassa esineessä kuuluukin näkyä käytön jäljet, eikä siitä tarvitse saada uuden näköistä, mutta tietenkin jokainen haluaa, että esineet ovat siistejä. Katellaan. Ilmoittelen, koska tulen käymään.
mutta lupasi kylmenevää, voiko taimia enää istuttaa.
Ensi viikon maanantain ja tiistain aamupäivät ovat varattuja, samoin pari seuraavaa maanantaita.
Elämän ja käytön jäljet, näkyyhän ne ihmisessäkin, miksei siis esineissä.
Voi istuttaa, kunhan maa on sulaa ja juuret eivät vahingoitu. Peitä lehdillä se kohta mihin istutat leimukukan, jonka tuon. Mä laitoin viime kerralla lumimarjapensaat valeisututkseen ja onneksi en istuttanut keväällä, koska taimet olisivat varmaankin kuolleet hellekauden aikana. Istutan ne nyt sunnuntaina lopulliseen paikkaansa, josta on nyt raivattu muu kasvusto pois. Ens viikon loppupuoli saattais käydä visiitin ajankohdaksi, kunhan saan sovittua aamukyytini ja tarkastettua bussiyhteydet.
sen kohdan vaahteranlehdillä.
Ensi viikon perjantaina tulee palstaystis yökylään ja lauantaina mennään Helsinkiin, mutta soitellaan ja sovitellaan.
Minun on helppo vastata tuohon. 10 muuttoa viiden vuoden aikana joista yksi Kreikkaan ja kaiken piti mahtua purkkariin joten liiemmin ei ylimääräistä ole enkä aio hankkiakaan koska huomaan tulevani toimeen vähemmääläkin. Vanhoja vaatteitni tuskin kukaan haluaa.
on hyvä keino tavaramäärien vähentämiseen.
Olen asunut tässä talossa yli 30 vuotta ja talo on 63 vuotta vanha, joten kyllä täällä jotain oli ennestäänkin.
Mitähän siitä tulisi jos nyt pitäisi muuttaa ja kaikki paikat tyhjentää, huh.
Minä olen saanut vaatteitani aika kivasti eteenpäin, toisaalta sain sisareltani farkut, pienet hänelle, isot minulle, mutta kun ei raaskinut poiskaan heittää. Odottakoot jos toinen laihtuu tai toinen lihoo. ;))
tämä on kamalan kannatettava aate.
Ihminen pärjäis yllättävän vähilla tavaroilla.
Kun oli katto ja seinät, pari ikkunaa ja takka.
Siihen jonkunlainen pehmike sängyksi ja hutera pöytä ruokaa varten.
Eikä senkään tarttis valmiina olla, iltapuhteina vois veistellä.Samoin lusikat, veitset, itse tekis.
Kirves ja saha, puukko olis aika pakolliset, samoin muutama ämpäri ja pesuvati, joku saviruukku ruuanlaittoa varten.
Piikivi, mieluummin kuin tulitikut.
Valoa varten päre tai pari, itse tekis nekin.
Rautaset naulat, helpottais, muttei pakollisia nekään, puutapit ajaa saman asian.
Pajunkuorta kipuun...
Olisihan se elämää, aloittaa kaikki alusta..?
ihmiset hankkivat tavaraa ihan ostamisen ja omistamisen halusta, ei niinkään tarpeesta.
Hyvin vähällä tulisi toimeen, mutta pidettäisiinkö nuukana, naapurit nyt ainakin.
Vaikka ei ihan päreisiin mentäisi, paljon voisi karsia ja silti elää sellaista elämää ettei mistään tarpeellisesta olisi puutetta.
Tottumus on toinen luonto.
Nyt hävettää mutta minulla ei ole edes sähkövatkainta saati taikinakonetta, kaikki syntyy käsipelillä, vispilällä ja muusi sellaisella reikäjutulla mikä lie nimeltään. No pyykkikone on tarpeellisin, siitä en luopuisi, enkä tk:sta ja telkusta kännykkäkin on nykyisin pakko olla. Tänään se kyllä hiukan kastui kun innostuin sienimetsään ja saapas juuttui lietteeseen, kaaduin kyljelleni. Sienimetsässä ei ole helppoa.
ei ole helppoa, voi olla jopa vaarallista.
Minun sähkövatkaimeni on noin 27 vuotias enkä muista milloin olisin sitä viimeksi käyttänyt.
Ei yleiskonetta, ei leipäkonetta, teen mieluummin käsin kuin koneella.
Inhosin aikoinaan jopa lypsykonetta vaikka ei tarvinnut lypsääkään.
Pyykkikone on pakko olla, tietokone mukava ja kännykkä ehdoton. Siinä tärkeimmät.
ajatellut, mihin ihminen haaskaa elämänsä?
Tienaamiseeen, jotta voi ostaa tavaraa.
Kaikki se tavara on sitten tuolla kaatopaikalla.
Kaatopaikan reunalla, näet elämän tarkoituksen...
Oi ihmisen suuruus, paljonko on hyötyä olla ylivertainen laji ;))))
Mukava elämä, joo, jos tykkää tukehtua tupakkakeuhkoin sänkyynsä tai kuolla ylilihavuuden/heikon kunnon aiheuttamiin komplikatioihin
ajatellut ja ihmetellyt ihmisten tavaran haalimisintoa ja huolta siitä saako tarpeeksi palkkaa, että voi hankkia sen kaiken turhan tavaramäärän.
Uutta pitää saada vaikka entinen olisi ihan hyvää ja käyttökelpoista. Johtunee monesta asiasta, näyttämishalusta, vaihtelunhalusta tai siitä ettei muuten löydä sisältöä elämäänsä. Kun ostaa uutta, on hetken verran hyvä olo, kun se menee ohi, lähdetään taas ostamaan uutta.
Korvataan tavaralla tyhjyyttä pään sisällä ja elämässä.
Kun mikään ei riitä, se on ihme juttu.
Kuka mitäkin kerää. ;))
oille ostaminen on addiktio.
Kyllä mä senkin ymmärrän.
Jos elämä on shittiä ja on kuitenkin varaa, niin se hetkellinen tyydytys tulee ostamisesta.
Ikävä vaan, että se on tosiaan ...hetkellinen.
Mulla on viel se lapsen usko..
Että jos joutuu puurtamaan jonkun jutun eteen, siitä nauttii nemmän, sit kun sen saa?
liian helpolla jos saa, ei se ole kivaa ;))
Minä en saa ostamisesta juuri mitään tyydytystä, paitsi kirjan ja musiikin hankkimisesta, siitä tulee kiva olo.
Vaatteita ostan vaan kun on lähes pakko jotain uusia.
Mun ilot on lähinnä..kun voin viedä pesään jotain...arvokasta...syötävää kylläkin. Monesti
Meil on aina ollut traditio, et se joka käy jossain ...tuo jotain himoittavaa ;)) mitä ei juuri muualta saa
Milloin mitäkin...