Tämä ei oikeastaan ole runo, enemmän kai ajatuksia puettuna sanoiksi. Kirjoitin tämän naiselle, johon olen rakastunut. Olemme tavanneet vasta pari viikkoa sitten (tosin olemme olleet tiiviisti yhteydessä sen ajan), enkä ole varma, uskallanko antaa tämän hänelle:
Rakkaani, olen saanut sinulta niin paljon...
Olet antanut merkityksen menneisyydelleni.
Ilman kaikkea sitä, mitä olen elämäni aikana kokenut
en olisi pystynyt ottamaan vastaan sinua.
En olisi osannut ottaa vastaan rehellisyyttäsi,
kauneuttasi, hyvyyttäsi ja rakkauttasi.
Olet antanut minulle ilon nauttia nykyhetkestä.
Ennen kuin tapasin sinut, elämäni oli suorittamista.
Kaikki oli samaa harmaata, vailla värejä...
nyt niitä värejä on, tummia ja kirkkaita,
molempia tarvitaan.
Olet antanut minulle uskon tulevaisuuteen.
Minulla ei ollut tavoitteita, unelmia, haaveita...
ei syytä, minkä takia ponnistella.
On suunnattoman hienoa herätä uuteen päivään
mieli täynnä suunnitelmia... suunnitelmia siitä,
millainen tulee olemaan yhteinen matkamme.
Rakastan sinua.
Rakkaani, olen saanut sinulta niin paljon...
Olet antanut merkityksen menneisyydelleni.
Ilman kaikkea sitä, mitä olen elämäni aikana kokenut
en olisi pystynyt ottamaan vastaan sinua.
En olisi osannut ottaa vastaan rehellisyyttäsi,
kauneuttasi, hyvyyttäsi ja rakkauttasi.
Olet antanut minulle ilon nauttia nykyhetkestä.
Ennen kuin tapasin sinut, elämäni oli suorittamista.
Kaikki oli samaa harmaata, vailla värejä...
nyt niitä värejä on, tummia ja kirkkaita,
molempia tarvitaan.
Olet antanut minulle uskon tulevaisuuteen.
Minulla ei ollut tavoitteita, unelmia, haaveita...
ei syytä, minkä takia ponnistella.
On suunnattoman hienoa herätä uuteen päivään
mieli täynnä suunnitelmia... suunnitelmia siitä,
millainen tulee olemaan yhteinen matkamme.
Rakastan sinua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ehkä säikähtäisin parin viikon tuttavuuden jälkeen ..
Sitä näkisi mielell olevansa noinkin tärkeä sille toiselle,
mutta..niin. Minä olisin varovaisempi :/..
koska aika tekee tehtävänsä..
Syystoivotuksin sinne Teille!
minua tuo ainakin ahdistaisi. Olen tavannut joskus nuoruudessa vastaavantyyppisiä miehiä,
ja olen kyllä ottanut jalat alleni. Jotenkin ensimmäisten viikkojen aikana ei mun mielestä voi vielä suunnitella tulevaisuutta, saati vannotella (liioiteltuna) ettei olisi aiemmin ollut elämää, tai syytä elää.
Ehkä sitten jos hänellä on joku juhlapäivä, nimipäivä, synttärit, tai muu vastaava, voit sen varjolla kirjoittaa melkein mitä vain, mutta... karsi pois asiat, mikä ajaa hänet nurkkaan.
Toiseksi itse en siedä kohteliaisuuksia ulkonäöstä, joka on muuttuva. Jos joku sanoo minulle, että minulla on kauniit silmät, suu tai joku muu kohta, ymmärrän, mutta ylipäänsä kauneuden ylistäminen on suorastaan sietämätöntä. Jokainen rupsahtaa ennemmin tai myöhemmin, minä ehkä ennemmin, joten aina herää kysymys, olenko kaunis vielä kymmenen vuoden kuluttua. Sellaiset kohdat naisessa jotka ovat ajattomia, voivat pikemminkin olla syy kohteliaalle kehulle. Hymy on yksi sellainen.
En tiedä, mutta sinuna hioisin vielä noita lauseita. Liian pitkätkään liirumlaarumit eivät oikein tehoa. Älä ole liian suora. Nainen voi kyllästyä jos paljastat heti kaiken kuin popliinitakki päällä oleva puistosetä.
Kun minä tapasin Hänet ensimmäisen kerran minulle tuli ihan sama tunne jo heti sen tapaamisen aikana.
Kun me tapasimme toisemme toisen kerran kerroin hänelle että hän on elämäni valittu.
Hän nauroi... mutta se oli totta! Se on noin!
Samat sanat minäkin sanoisin Hänelle jos näkisin hänet vielä kerran!
Hän on sydämessäni yhä vielä se P.H.
:)